Saarna Hartolan kirkossa 30.5.2024 

Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 28

Kaikki yksitoista opetuslasta lähtivät Galileaan ja nousivat vuorelle, minne Jeesus oli käskenyt heidän mennä. Kun he näkivät hänet, he kumarsivat häntä, joskin muutamat epäilivät. Jeesus tuli heidän luokseen ja puhui heille näin: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.” 

Pyhän Kolminaisuuden sunnuntain evankeliumiteksti on tuttuakin tutumpi kaste- ja lähetyskäsky. Äsken kuultu Raamatun kohta luetaan aina kastetilaisuudessa.  

Kastetilaisuus on vahvasti merkityksellinen nievelkohta, elämän riitti. Siinä kastettava saa uuden elämän Kristuksessa ja hänet kutsutaan seurakunnan jäseneksi ja Jeesuksen opetuslapseksi. Meidän kirkossamme lapsikaste on yleisin tapa kastaa, mutta meidänkin kirkossamme kasteeseen liittyvät tavat ovat muuttumassa. Moni nuori kastetaan rippikoulun yhteydessä. Viime vuonna heitä oli jo yli 1200. Myös aikuisena kastaminen on kasvanut, kun kirkkoon halutaan liittyä vasta aikuisena. 

Luther kirjoittaa Isossa katekismuksessa näin: ”Eihän kristillinen elämä oikeastaan mitään muuta olekaan kuin yhtä jokapäiväistä kastetta, joka on kerran alkanut ja jatkuu alati.”  Kaste on siis jotakin, jossa on alku ja jonka suojassa elämme joka päivä, koko elämän matkan. Kasteessa syntyy uusi luomus Kristuksessa. Lutherille upotuskastekaan ei ollut vieras tapa: ”veden alle uppoaminen ja sieltä ylösnouseminen osoittavat, mitä kasteessa tapahtuu ja mitä se vaikuttaa.” Vanha ihminen jää veteen, uusi, puhdas luomus nousee ylös. 

Vaikka kasteen tapoja on erilaisia, yhteinen kaste Kolmiyhteisen Jumalan nimessä yhdistää kristityt.  Kaste on merkki syntien anteeksiantamisesta ja uudesta elämästä. Kun työskentelimme Jerusalemissa, kävimme sunnuntaisin englanninkielisessä evankelisluterilaisen seurakunnan jumalanpalveluksissa. Siellä oli tapana kasteen muistamisen sunnuntaina pyhittää vesi ja antaa jumalanpalveluksessa mukana olleiden lasten käydä piirtämässä risti aikuisten otsaan. Kirkkohetki oli riemullinen muistutus siitä, että meidät on kasteessa otettu Jumalan lapsiksi.   

Perinteinen nimi kastejuhlalle on ristiäiset. Silloin kastettavan otsaan ja rintaan piirretään ristimerkki. Kasteen jälkeen pappi, kastetun kummit, vanhemmat ja muut läheiset nostavat kätensä kastetun pään päälle siunaukseksi ja kastettu siunataan sanoin ”Herramme Jeesuksen Kristuksen armo, Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon sinun kanssasi”. Tämä siunaus liittää pienokaisen kristittyjen yhteiseen pappeuteen, Jeesuksen opetuslapseksi. Jo pienestä vauvasta tulee siis pappi kristittyjen yhteisen pappeuden mukaan! Se kertoo paljon Jeesuksen sanomasta: siitä, kuinka tärkeä pieninkin ihminen hänelle on. Kasteen tämä puoli meiltä monesti jää vähälle huomiolle. Jokainen kastettu on osa seurakuntaa, osa Jeesuksen perhekuntaa.  

Meillä oli pari viikkoa sitten sukumme nuorimmaisen kastetilaisuus. Päivänsankarin isosisko huomasi isovanhemmat, joilla jokaisella kimmelsi kyynel silmissä. Ihana pieni isosisko kävi vuorotellen haalaamassa itkeviä isovanhempia. 

Millaisia asioita mielessä liikkuu, kun suku kokoontuu yhteen rukoilemaan ja siunaamaan pienokaista? Ehkä mieleen muistuu omien ja suvun lasten lapsuusmuistoja. Muistot muistuttavat myös ajan juoksusta. Mihin vuodet ovat menneet? Miten lyhyt ja hauras elämä onkaan. Mielessä voi olla myös ajatuksia tulevaisuudesta, kunpa kaikki menisi hyvin.  

Kaste liittää meidät myös menneisiin sukupolviin. Sukupolvet ennen meitä ovat kokoontuneet kastejuhliin. Monissa suvuissa aiemmat sukupolvet näkyvät edelleen lapselle annettavassa nimessä. Pieni Kustaa, Edvard, Lyyti tai Alma liittyvät sukupolvien ketjuun.  Siinä sukupolvien ketjussa on meidänkin paikkamme yhdessä rukoilla ja pyytää Jumalan siunausta sekä enkeleitä pienokaisen elämän varrelle.  

Kaste liittää kolmiyhteiseen Jumalaan ja siirtää kastetun pimeydestä valoon. Lausumme tutussa synnintunnustuksessa (704): sain kasteen sinun lapseksesi, sinä siirsit minut pimeydestä valoon, kadotuksen alta taivaan perilliseksi – siis Jumala siirsi, Kolmiyhteinen Jumala siirsi, meidät taivaan perillisiksi ottamalla meidät omikseen. Siirtymä valoon e ei tapahdu omasta voimastamme, vaan Jumalan rakkaudesta.  

Kasteessa Jumala on antanut meille pelastuksen lahjan. Synnintunnustus jatkuu “en ole kuitenkaan elänyt niin kuin lapsellesi sopii, en ole kuunnellut ääntäsi enkä totellut tahtoasi”. Jeesuksen antamaan kastekäskyyn sisältyy kehotus opettaa hänen omikseen kastetut noudattamaan kaikkea, mitä hän on käskenyt meidän noudattaa. Jeesus antoi yhden käskyn: rakastaa toisiamme niin kuin Hän on rakastanut meitä.   

Vaikka kaste on tehnyt meidät uusiksi Kristuksessa, meissä on edelleen syntistä vanhan ihmisen luontoa. Me osaamme edelleen olla ikäviä toisillemme, sen me joudumme myöntämään. Emmekä aina muista kohdella itseämmekään rakkaudella. Mutta kaste pitää meidät tiukasti kiinni Jumalassa ja Jumalan Pyhä Henki rakastaa meitä kohti suurempaa rakkautta. Kasteen armo kantaa koko ajan ja Jumala itse kasvattaa meissä rakkauttaan itseämme ja myös toisiamme kohtaan.  

Olemme kokoontuneet tänään tänne Hartolan kirkkoon. Hartola ja Sysmä muodostavat yhdessä Tainionvirran seurakunnan. Olette valinneet seurakunnallenne nimen, joka ei ole riippuvainen maantieteellisistä kunnista, vaan se tulee Tainionvirta-joesta.  

Virta on vahva vertauskuva elämästä. Virta on myös elämän lähde. Suurimmat kaupungit ovat usein syntyneet isojen jokien varsille. Joesta on saatu niin ruokaa kuin vettä viljelyksille. Virtaava vesi on monilla kuivilla seuduilla elämän edellytys. Virtaava vesi liitetään usein myös puhdistautumiseen. Raamatun tunnetuin virta on Jordan virta, jossa Johannes Kastaja kastoi Jeesuksen. Virtaavan veden symboli tulee näkyväksi myös kastevedessä, jolla pap1pi valelee kastettavan pään. 

Raamatussa virta tulee esiin myös Ilmestyskirjassa. Johannes kertoo: Enkeli näytti minulle elämän veden virran, joka kristallinkirkkaana kumpuaa Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta. (Joh.22:1) Tuo Jumalan taivaassa oleva elämän veden virta on se sama virta, johon meidät kasteessa liitetään. Kaste avaa meille tien pelastukseen ja Jumalan yhteyteen. Siihen meidät on kutsuttu ja siinä on meidän elämämme voima myös täällä maan päällä.