Uskosta vanhurskas saa elää!

Roomalaiskirje 1:16–17 

Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat, ensin juutalaisille, sitten myös kreikkalaisille. Siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon. Onhan kirjoitettu: ”Uskosta vanhurskas saa elää.” 

Uskosta vanhurskas saa elää. Tämä on luterilaisen teologian ydin. Uskosta vanhurskas saa elää.

Reformaation päivää vietetään yleensä 31.10. koska silloin, vuonna 1557, Martti Luther julkaisi teesinsä, joilla hän haastoi katolisen kirkon oppia. Meillä reformaationpäivää vietettiin viime sunnuntaina.

Moni on varmasti kuullut siitä, kuinka Martti Luther koki syvää ahdistusta, siitä että hän ei munkkikammiossaan pystynyt omasta mielestään täyttämään täydellisesti Jumalan tahtoa, siis kaikkia Raamatun käskyjä. Niitä on huomattavasti enemmän kuin ne kymmenen, jotka me tunnemme paremmin. Raamattua lukiessaan Lutherin silmät osuivat tähän Roomalaiskirjeen kohtaan: Uskosta vanhurskas saa elää.

Luther kuului katoliseen augustinolaissääntökuntaan ja katolisen kirkon vahva ajatus oli kirkkoisä  Augustinuksen (354–430) vanhurskauttamisopista, joka pitää sisällään ajatuksen ulkoisesta lahjasta ja sisäisestä prosessista, eli Jumala kyllä tekee uskovan vanhurskaaksi, mutta ihmisten teot vaikuttavat myös vanhurskauteen. Ja tämä kärvensi Lutherin sielua; mitä jos en kelpaa Jumalalle siksi, että en pysty pitämään kaikkia lakeja, sääntöjä, joita Raamatussa on. Mitä jos en elä juuri oikein kirjoitetun Sanan mukaan? Riitänkö Jumalalle?

Tuska sai Lutherin kääntymään tietysti myös Vanhan Testamentin puoleen, josta hän luki 1. Mooseksen kirjasta (15:6): Ja Abram uskoi Herraan, ja Herra luki sen hänelle vanhurskaudeksi. Siis siihen, että kelpaan Jumalalle, että olen pelastuksesta osallinen, riittää se, että uskon. Tuo ymmärrys iski Lutheriin niin lujaa, että reformaation aallot lähtivät vyörymään, protestanttinen kirkko sai syntynsä. Uskosta vanhurskas saa elää.

Olen asunut Jerusalemissa kolme vuotta Suomen Lähetysseuran lähettinä. Siellä tuli tutuksi sekä Raamatun kaikkia käskyjä noudattamaan pyrkivät ortodoksijuutalaiset että reformaatiota suuresti juhliva paikallinen luterilainen kirkko.

Meidän uskomme juuret ovat juutalaisuudessa. Ortodoksijuutalaiset ajattelevat, että paikan elämän jälkeisessä elämässä saa noudattamalla oikeaa teologiaa, johon kuuluu paljon erilaisia puhtauslakeja sekä käskyjä. Jos olet käynyt Israelissa, niin olet ehkä nähnytkin näitä tapoja vielä tänäkin päivänä. Sapattisäädökset ovat yksi näkyvä esimerkki. Sapattina ei saa ajaa autoa, ei käydä kauppaa, tai kävellä 960 metriä pidemmälle kotoa, paitsi jos rakennukset ovat toisissaan kiinni ja asutus on jatkuva. Se muuttaa metrimäärää. Sapatti oli yksi lempiaikojani Israelissa, päivä on rauhallinen ja sen aikana vietetään aikaa perheen kanssa ruokaillen sekä rukoillen Jumalaa. Mutta ajoittain mietin Lutherin tavoin, miten ikinä ihminen voisi varmistua siitä, että varmasti toteuttaa jokaisen opillisen määräyksen, joita on yli 600, jotta olisi Jumalalle kelvollinen.

Yksi Lutherin reformaation teemoista oli, että ihminen ei voi vanhurskauttaa itseään vaan vanhurskaus itsessään on Kristuksen lahjaa, ”vierasta vanhurskautta”, Kristuksen vanhurskautta. Ihminen saa lahjaksi saman vanhurskauden, jonka Jumala on antanut Pojalleen Jeesukselle Kristukselle. Se on aika huikea lahja!

Luther siis oivalsi, mitä Abraham oli oivaltanut ja mitä Paavali painotti; omilla teoilla kukaan meistä ei pelastu, vaan pelastus todella on Jumalan lahjaa. Toki tämän lahjan tulee näkyä kristityn elämässä, mutta kenelläkään meistä ei ole oikeutta arvottaa sitä, kuka on pelastuksen piirissä ja kuka mahdollisesti ei. Yksin usko Jumalaan pelastaa. Tämä oivalluksen ydin oli tärkeä Lutherille.

Luther oli pitkään erimielinen tästä katolisen kirkon kanssa, jossa painoarvoa sai myös ihmisten omat teot. Mutta kävi niin kuin yleensä käy, kun viha laantuu ja jaksetaan katsoa asioita rauhallisesti yhdessä; vuonna 1999 kirkkomme saavutti yksimielisyyden katolisen kirkon kanssa vanhurskauttamisopista. Uskon vanhurskaus toteutuu, kun Kristus on läsnä kristityssä ja vaikuttaa tämän elämään. Eli pelastus on uskossa Kristukseen ja sen tulee näkyä kristityn elämässä. Hyviä uskon hedelmiä ovat: Rakkaus, Ilo, Rauha, Kärsivällisyys, Ystävällisyys, Hyvyys, Uskollisuus, Lempeys, Itsehillintä (Gal 5: 22). Näitä vastaan ei ole laki!

Meidän tehtävämme on kertoa evankeliumia, kertoa ilosanomaa Jumalasta ja hänen pelastavasta armostaan. Siihen kutsutaan meitä kaikkia. Sitä työtä tehdään myös täällä Taipaleen seurakunnassa. Me emme omista kirkkorakennuksia tai seurakuntarajoja, ne kaikki kuuluvat Kristukselle, sille työlle, jota varten rakenteet ovat olemassa. Rakenteet eivät pelasta, vaan yksin Jeesus.

Siksi me voimme myös iloisin mielin yhtyä tuon Raamatun kohdan alkusanoihin: Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat. Kertokaamme siis riemullisin mielin evankeliumia eteenpäin!

Uskosta vanhurskas saa elää. Tuohon Raamatun sanaan saamme tänäänkin uskoa ja luottaa.

Piispa Mari Parkkinen