25.10.2026 Saarna Juvan piispantarkastusmessussa, Juvan kirkossa

Evankeliumi Matt. 16:1–4 

Jeesuksen luo tuli fariseuksia ja saddukeuksia, jotka halusivat panna hänet koetukselle ja pyysivät häntä näyttämään merkin taivaasta. Mutta Jeesus vastasi heille: ”Illalla te sanotte: ’Tulee kaunis ilma, kun taivas ruskottaa’, ja aamulla: ’Tänään tulee ruma ilma, sillä taivas on synkän ruskottava.’ Taivasta te kyllä osaatte lukea, mutta ette aikojen merkkejä. Tämä paha ja uskoton sukupolvi vaatii merkkiä, mutta ainoa merkki, joka sille annetaan, on Joonan merkki.” Hän jätti heidät siihen ja lähti pois.  

Luterilaisessa kristikunnassa vietetään tänään suurta juhlaa. Juvan piispantarkastus on nyt tehty, siinä on tietysti aihetta juhlaan, mutta me vietämme myös reformaation juhlaa. Käsite ”reformaatio” tulee latinan kielen sanoista ”re” eli uudelleen ja ”forma” eli muoto. Kyseessä on siis sananmukaisesti uudistaminen, muutos tai korjausliike. Luterilaisuudessa käsite viittaa Lutherin teeseihin, joissa kehotettiin palaamaan Raamatun opetuksiin pelastuksesta.

Re-formaatio merkitsee siis uudelleen muovaamista. Luterilaisuudessa se usein liitetään ajatukseen lähteille palaamisesta, palaamisesta evankeliumin ytimeen. Kun Martti Luther aikoinaan kritisoi roomalaiskatolista kirkkoa, hän kritisoi ennen kaikkea katolisen kirkon ajatusta aneista syntien sovituksena ja pelastuksen välineenä. Luther haastoi kirkkoa palaamaan evankeliumin ytimeen, ilosanomaan, siihen mikä on kaikkein tärkein Jeesuksen sanoma. Se on pelastuksen sanoma Jumalan armona, ei ihmisen omin voimin. Pelastus tapahtuu yksin Jumalan armosta, ei aneiden tai muidenkaan ihmisteoin. Pelastus tapahtuu yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden. Lutherin vanhurskauttamisoppi onkin yksi luterilaisuuden keskeisin oppi.

Tämän päivän evankeliumissa Jeesus tapaa oppineita teologeja. Jeesuksen opetus on herättänyt kiivaita mielipide-eroja oppineiden keskuudessa ja nyt he tulevat jälleen koettelemaan Jeesusta. Jeesus ei suhtaudu heihin kovin lempeästi, vaan arvostelee pahaa ja uskotonta sukupolvea ja lopuksi tiuskaisee, että Joonan merkki on ainoa, joka heille annetaan.

Nämä Jeesuksen sanat voisivat olla totta tänäänkin. Aika usein kuulee, kuinka pahana aikana omaa aikaamme pidetään. Meillekin on tarjolla vain Joonan merkki. Mutta mikä se on? Ehkä muistat Joonan kertomuksen, kuinka hänen piti mennä kertomaan Niniveen Jumalan tulossa olevasta rangaistuksesta, koska kansa oli uppiniskaista eikä elänyt Jumalan sanan mukaan. Joona lähti karkuun Jumalan tehtävää ja vietti kolme vuorokautta valaan vatsassa. Kun hän lopulta pääsi Niniveen asti, Jumala muuttikin mieltään ja armahti kansaa.

Joona sydämistyi niin valtavasti tästä Jumalan armollisuudesta, että pyysi Jumalaa ottamaan hänen oman elämänsä. Hän siis halusi kuolla, koska Jumala oli Joonan mielestä liian armollinen. Tämän kaltaista asennetta tapaa myös tänä päivänä. Olen aika usein kuullut teologisia väittelyitä, joissa joku sanoo, mieluummin kuolen kuin… tai vain minun kuolleen ruumiini yli!

Tällaiselta teologiselta kiivailijalta Jumala kysyy: Onko sinulla mitään syytä olla suutuksissa? (Joona 4:1-5). Ihminen haluaisi niin kovin mielellään ohjailla jopa Jumalan päätöksiä. Mutta Joona joutuu toteamaan sen, minkä moni muukin; Minä tiesin, että sinä olet anteeksiantava ja laupias Jumala ja sinä olet kärsivällinen ja sinun hyvyytesi on suuri. Sinä olet aina valmis luopumaan rangaistuksesta, jolla olet uhmannut.

Joonan merkki on merkki Jumalan armosta. Jeesus puhuu tästä merkistä muutamassa muussakin Raamatun kohdassa (Matt. 12:39-40, Luuk. 11:29-30). Niissä hän viittaa kolmeen yöhön, joiden jälkeen hän nousee kuolleista ja Jumalan armo saavuttaa ihmiskunnan.

Jumalan armo, Joonan merkki, saattaa tulla kompastuskiveksi myös tämän päivän seurakunnassa. Ihmisinä emme olisi aina valmiita antamaan armoa, ainakaan niille, jotka ovat kanssamme erimielisiä. Mutta kyse ei onneksi olekaan meistä, vaan Jumalasta. Tämän päivän evankeliumistekstissä tapaamme Jeesuksen, joka suivaantuu oppineisiin teologeihin ja tiuskaisee näille, että ainoa merkki, joka tälle pahalle ja uskottomalle sukupolvelle annetaan, on Joonan merkki. Sitten Jeesus kävelee pois. Vaikka Jeesus suuttuu lakioppineille, myös heille on tarjolla Jumalan armo.

Tuosta armosta, rauhasta Jumalan kanssa, puhutaan tämän päivän epistolatekstissä: Kun nyt Jumala on tehnyt meidät, jotka uskomme, vanhurskaiksi, meillä on Herramme Jeesuksen Kristuksen ansiosta rauha Jumalan kanssa. Kristus on avannut meille pääsyn tähän armoon, jossa nyt lujasti pysymme (Room. 5:1–11).

Uskossamme ei ole kyse meistä, vaan Jumalasta. Uskon perustus ei siis ole yksittäisissä teologisissa näkemyksissä vaan Jumalan pelastustyössä. Siksi kristityt voivat tunnustaa saman uskon erilaisista teologisista painotuksista tai taustoista huolimatta.

Reformaatio näkyy siinä, että yhä uudestaan palaamme lähteelle, sille uskon pohjalle, joka on yhteisissä uskontunnustuksissa sekä Raamatussa. Tähän uskoomme pohjaavaa kristillistä elämää on eletty myös täällä Juvalla.

Edellinen piispantarkastus on suoritettu Juvalla vuosina 2014-2015. Eri aikoina haasteet ovat olleet erilaisia, hyvin arkisia ja käytännönläheisiä.1880 tarkastuksessa puututtiin siihen, että kirkonmenot alkoivat toistuvasti myöhässä, sillä papit toimittivat ennen kirkonmenoja kirkollisia toimituksia, ja joivat saattoväen kanssa kahvia. Ratkaisuna Piispa Anders Johan Hornborg ei halunnut kieltää kahvinjuontia, vaan hän kehotti pappeja tulemaan pyhäpäivisin kirkolle jo klo 9, että he ehtisivät kastamaan, vihkimään ja siunaamaan ennen kirkonmenojen alkamista.

1901 piispantarkastuksessa puhutti heikko lukutaito kotona opettelevien kohdalla, mutta muitakin haasteita oli. Seurakunta myönsi, että muun muassa yöjuoksuja, korttipelejä ja tansseja esiintyi, mutta niitä ei haluttu tuoda julki. Savonlinnan hiippakunnan piispa Immanuel Colliander totesikin: “Tuon olen havainnut hyvin tavalliseksi kaikkialla, se on savolaisten suurin virhe, ettei hän tahdo tunnustaa virhettänsä vaan kokee aina puolustella vikojaan ja niitä kaunistella”.

Sosiaalinen puoli korostui pyhäpäivien vietossa kirkonmäellä ja se toi tiettyä rauhattomuutta myös kirkonmenoihin. Piispa Colliander huomautti myös kuiskailusta, jutustelusta ja juoruilusta kirkossa jumalanpalveluksen aikana. Rauhattomuudesta ja liikuskelusta kirkon ovista huomautettiin vielä 1907 tarkastuksessa. Käytännön toimeksi ehdotettiin, että joku vahtisi ovia ja lukitsisi ne synnintunnustuksen, saarnan ja ehtoollisen ajaksi. Virren veisuun aikana ovet voisi taas avata. Juvan kirkkoraati pohti (savolaisittain), että kyse oli varmaankin hengellisen hoidon puutteesta, mutta toisaalta syynä saattoi olla myös “Savon kansan luonne, sillä hilpeä, liikkuva ja levoton on savolainen muissakin juhlapidoissaan.”

Tarkastukset ovat siis muuttuneet, mutta yhä piispantarkastus keskittyy pohtimaan seurakuntatyön edellytyksiä talouden ja hallinnon kannalta, mutta myös pohtimaan sitä, miten Jumalan sana kuuluu tällä paikkakunnalla erilaisilla tavoilla ja saavuttaa nykypäivänä vaikkapa striimin kautta myös ne tuvat, jotka ovat matkan päässä. Edelleen piispantarkastuksen keskiössä on seurakuntaelämä, Kristus ja ilosanoma. Ja se kuuluu yhä täällä!

Tänään me saamme jälleen yhdessä palata lähteelle. Reformaation jalanjäljissä saamme vastaanottaa Jumalan armon ja rakkauden ilman omia tekojamme. Tänäänkin kuulemme ehtoollisen asettamisen sanat: Jumalan poika, Jeesus Kristus, teki rauhan Jumalan ja meidän välillemme. Se Jumalan rauha on paljon suurempi, kuin mitä maailma voi koskaan antaa, se rauha on sielun pelastuksen rauha. Se on kotiin saapumisen rauha. Se on ikuinen Jumalan rauha. Ja sen me saamme osaksemme myös tänään.

Nousemme tunnustamaan yhteisen kristillisen uskomme.

Piispa Mari Parkkinen