Puhe Toivon lauluja -illassa 16.5.2022 Mikkelin tuomiokirkossa

Helmikuun 24. päivä 2022 liittyy osaksi niitä käänteentekeviä historian tapahtumia, joista kysytään: ”Missä olit silloin, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan?” ”Miten kuulit ensi kerran Venäjän aloittamasta sodasta Ukrainaa kohtaan?”

Minä heräsin aamulla sängyssäni klo 6.40 kelloradiosta kuuluviin hartaisiin säveliin, kuten tapanani on. Hätkähdin, kun kuuluttaja hetken kuluttua kertoi arkkipiispa Tapio Luoman pitävän aamuhartauden. Ymmärsin, että yön aikana on tapahtunut jotain erityistä. Pian asia selvisikin klo 7 radion uutislähetyksestä. Venäjä oli aloittanut sodan Ukrainassa. Sen jälkeen olemme pian kolmen kuukauden ajan kuulleet, lukeneet ja katsoneet järkyttäviä tapahtumia Ukrainassa, seuranneet pakolaisten virtaa ja ukrainalaisten rohkeaa taistelua isänmaansa puolesta. Tunnemme syvää myötätuntoa Ukrainan kansaa kohtaan.

Tapahtumat tuovat meille suomalaisille väistämättä mieleen talvisodan. Kenties juuri siksi sota Ukrainassa koskettaa meitä niin syvästi. Sen myötä haavoittui meidänkin turvallisuudentunteemme. Kannamme yhdessä huolta siitä, miten meille käy. Maamme valtiojohto on ryhtynyt aktiivisiin toimiin turvallisuutemme vahvistamiseksi.

Helmikuun 24. päivästä lähtien virren 600 sanat ovat korvamadon tavoin toistuneet mielessäni: ”Kun pahan valta kasvaa ympärillä, vahvista ääni toisen maailman.” Virren tekijä Dietrich Bonhoeffer ymmärsi vankisellissään, kuinka tärkeää on pahan vallan kasvaessa kuulla toisen maailman ääntä. Muuten ihminen ei jaksa elää eikä suuntautua tulevaisuuteen.

Mihin toisen maailman ääni kutsuu meitä nyt? Ainakin kahteen asiaan.

Ensinnä meitä kutsutaan tekoihin ja puheisiin hyvyyden puolesta. Sota ja väkivalta osoittavat, että pahuus on mahtava voima, koska se tuhoaa elämää. Pahuuden todellisuus on tärkeää tunnistaa ja tunnustaa. Samalla on vielä tärkeämpää tajuta, että hyvä on lopulta pahaa vahvempi ja voimakkaampi. Vihalle, väkivallalle ja pahuudelle ei pidä antaa tilaa.

Venäläinen kirjailija ja historioitsija Alexandr Solženitsyn on todennut: ”Väkivalta voi varjella itseään vain valheilla ja valheet säilyvät vain väkivalloin.” Sodan ensimmäisiä uhreja on totuus. Valhe johtaa vääryyteen ja pahuuteen. Pahan vallan kasvaessa tarvitaan hyvyyden, oikeuden ja totuuden ääniä ja tekoja. Se on kutsumuksemme kristittyinä. Siihen toisen maailman ääni meitä kutsuu. Raamatussa kehotetaan: ”Eläkää valon lapsina! Valo kasvattaa hyvyyden, oikeuden ja totuuden hedelmiä.” (Ef. 5:8–9). Kun usko muuttuu teoiksi, lähimmäisenrakkaudeksi, toisen maailman ääni vahvistuu.

Toiseksi meitä kutsutaan toivoon ja luottamukseen. Toivo katsoo huomiseen, toivo on tekoja. Se syntyy monesti arkisista tilanteista; toisen ihmisen kohtaamisesta, yhteisten huolien ja unelmien jakamisesta, konkreettisesta avusta ja henkisestä tuesta. Ihmisen hyvä toteutuu yhteydessä toisiin ihmisiin. Kristillisen uskon mukaan siinä myös Jumala on mukana.

Kristityn perimmäinen toivo löytyy kurottumisesta tämän maailman ulkopuolelle. Jumala on kaikkea tapahtunutta ja kokemaamme suurempi. Rukouksessa tajuamme, että emme pohjimmiltaan kuulu sotien ja konfliktien maailmaan. Kuulumme Jumalalle, joka antaa meille rauhansa. Rukous on viesti siitä, että hyvä kykenee läpäisemään pahan, rakkaus vihan ja toivo epätoivon.

Kun pahan valta näyttää kasvavan, meidän tehtävämme on vahvistaa toisen maailman ääntä. Siinä kuuluu rakkauden ja auttamisen, huolenpidon ja anteeksiantamuksen ääni. Siinä kuuluu hyvän, ihmisiä rakastavan Jumalan ääni. ”Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.” (Jer. 29:11).