"Toinen kylvää, toinen korjaa.."

Puhe Pikkukirkon luovuttamisen johdosta vietettävässä rukoushetkessä 22.2.2017 Savonlinnassa

Joskus Jumalan tiet ovat ihmeellisiä. Sellainen ajatus nousee mieleen, kun muistelee Savonlinnan Pikkukirkon vaiheita. Ortodoksinen seurakunta rakennutti tämän kirkon vuonna 1846 ja samana vuonna se vihittiin pyhien profeettojen Sakarian ja Elisabetin kirkoksi. Vuonna 1938 kirkko myytiin tontteineen Savonlinnan evankelis-luterilaiselle seurakunnalle. Joulukuussa 2012 seurakunnan kirkkovaltuusto päätti myydä Pikkukirkon Savonlinnan Pikkukirkko -kulttuuriyhdistys ry:lle. Nyt pitkän ja monivaiheisen prosessin jälkeen kirkko palaa takaisin ortodoksiselle kirkolle. Historian kaari umpeutuu.

Luterilaisen kirkon kirkkovuodessa tämän viikon evankeliumina on katkelma Johanneksen evankeliumin neljännestä luvusta (Joh. 4:31-38). Siinä Jeesus puhuu viljan kylvämisestä ja korjuusta. ”Sadonkorjaaja saa palkkansa jo nyt, hän kokoaa satoa iankaikkiseen elämään, ja kylväjä saa iloita yhdessä korjaajan kanssa. Tässä pitää paikkansa sanonta: ’Toinen kylvää, toinen korjaa.’ Minä olen lähettänyt teidät korjaamaan satoa, josta ette ole nähneet vaivaa. Toiset ovat tehneet työn, mutta te pääsette korjaamaan heidän vaivannäkönsä hedelmät.” (Joh. 4:36-38).

Kun Savonlinnan luterilainen seurakunta osti rakennuksen, se pääsi korjaamaan toisen vaivannäön hedelmiä, kun se sai valmiin kirkon. Nyt vastaavasti ortodoksinen kirkko pääsi korjaamaan toisen vaivannäön hedelmiä, kun se sai ostettua hyvin hoidetun kirkkorakennuksen. Liekö Jumalan huumorintajua se, että luterilainen kirkko käytti ja hoiti tätä kirkkoa vajaat kahdeksan vuosikymmentä ja nyt se palautuu alkuperäiselle omistajalleen ortodoksiselle kirkolle?

Jeesuksen sanoissa on tähän päivään tärkeä viesti. Se kertoo, miksi tämä rakennus on olemassa. Kristillisen kirkon tehtävä on toimia kylväjänä tässä maailmassa. Luterilaisen Katekismuksen mukaan ”Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja Jumalan lapseksi pääseminen on elämämme kallein asia.” (Kristinoppi 1948, I kohta). Elämän tarkoitus ei löydy kokoamisesta, ei omistamisesta eikä kuluttamisesta, ei edes hyvistä ihmissuhteista vaan elävästä suhteesta kolmiyhteiseen Jumalaan ja osallisuudesta iankaikkiseen elämään Kristuksessa Jeesuksessa. Tätä varten tässä kirkossa ovat niin ortodoksinen kuin luterilainen seurakunta viettäneet jumalanpalveluksia ja rukoushetkiä, jakaneet sakramentteja, rukoilleet ja julistaneet Jumalan sanaa. Se on ollut kylvötyötä iankaikkisuutta varten.

Tänään todistamme sitä, että omistajanvaihdoksesta huolimatta kylvötyö Savonlinnan Pikkukirkossa jatkuu. Aina ei kylväjä näe työnsä tuloksia. Jeesuksen sanoin: ”Tässä pitää paikkansa sanonta: ’Toinen kylvää, toinen korjaa.’” Seurakunnan tehtävä on hoitaa sille annettua tehtävää uskollisesti. Siksi tänään on kiitoksen aika: kiitos siitä työstä, jota tässä kirkossa on yli 170 vuoden aikana tehty. Monille ihmisille tästä kirkosta on tullut rakas kotikirkko, jossa on vietetty elämän tärkeimmät hetket Jumalan edessä hänen siunaustaan pyytäen. Tänään on myös rukouksen aika: siunatkoon hyvä Jumala sen toiminnan, jota tässä kirkossa järjestetään, ja ne ihmiset, jotka tänne tulevat. Silloin voivat toteutua evankeliumin sanat sadon korjaamisesta iankaikkiseen elämään.

Seppo Häkkinen