Pyhittäjä Serafim Viritsalainen (siviilinimeltään Vasili Muravjev, 1866-1949) on tunnetuimpia viime vuosisadan hengellisiä opettajia. Hän on yksi noin 1200 henkilöstä, jotka Venäjän ortodoksinen kirkko julisti pyhien joukkoon kuuluvaksi vuonna 2000.

Serafim Viritsalainen toimi Pietarissa sijaitsevan pyhän Aleksanteri Nevskin luostarin hengellisenä isänä. Neuvostoaikana kristittyjen vainoissa hänetkin vangittiin useita kertoja. Vankileirillä hän omalla elämällään ja asenteellaan vahvisti ja edisti muiden vankien elämää.

Serafim asettui 1930-luvulla Pietarin lähistöllä sijaitsevaan Viritsan kylään. Siellä hän palveli sielunhoitajana tuhansia ihmisiä ja hengellisen esikuvansa pyhittäjä Serafim Sarovilaisen tapaan rukoili öisin.

Serafim Viritsalaisen kuolemasta tuli kuluneeksi tänä vuonna 70 vuotta. Näyttely järjestetään erityisesti hänen sielunhoitotyötään muistaen. Näyttelyn valokuvat ovat peräisin Muravjevin perhealbumista sekä Aleksanteri Nevskin luostarin arkistojen ja Viritsan seurakunnan arkistoista. Olen erityisen iloinen siitä, että näyttelyn avajaisissa on mukana Gennadi Muravjev, joka on Serafim Viritsalaisen pojanpojanpoika. Hän myös esittelee valokuvanäyttelyn.

Lausun Mikkelin hiippakunnan tuomiokapitulin puolesta iloni ja kiitokseni pyhittäjä Serafim Viritsalaisen valokuvanäyttelyn järjestämisestä Venäjän suurlähetystölle, Aleksanteri Nevskin luostarille ja Mikkelin tuomiokirkkoseurakunnalle.

Pyhittäjä Serafim Viritsalaisesta kertova valokuvanäyttely on arvokas ja tärkeä monesta syystä. Nostan tässä tervehdyksessäni lyhyesti esille kaksi pyhittäjä Serafim Viritsalaisen hengellistä opetusta. Mielestäni ne jo yksinkin kertovat siitä, että tämä valokuvanäyttely on merkittävä.

Toimiessaan Aleksanteri Nevskin lavran hengellisenä isänä Serafim sanoi usein: ”Olen varasto, jonne kootaan ihmisten koettelemuksia.” Staretsin tehtävässä on kohtasi tuhansia ihmisiä, kuunteli heitä ja heidän vaikeuksiaan. Oman nimikkopyhänsä tavoin Serafim rukoili lukuisia öitä kalliolla pyhän Serafim Sarovilaisen ikonin edessä. Kaikesta tästä syntyi kokemus varastosta, jonne kootaan ihmisten koettelemuksia. Ne Serafim kantoi rukouksessa Jumalalle. Samalla ne olivat pois ihmisiltä, jotka saivat avun ja lohdun koettelemuksissaan. Jos meillä olisi nykyisin enemmän näitä pyhiä kilvoittelijoita, ”varastoihmisiä”, olisi elämämme monin tavoin helpompaa (vrt. 1. Piet. 5:7 ”Heittäkää kaikki murheenne hänen kannettavakseen, sillä hän pitää teistä huolen.”). Tässä Serafim Viritsalaisen esikuva rohkaisee meitä elämään kristittyinä toisiamme kuunnellen ja tukien sekä toistemme puolesta rukoillen.

Toinen Serafim Viritsalaisen jättämä hengellinen opetus liittyy laajaan hengelliseen näkökykyyn. Sodan jälkeen 1940-luvulla hän arvioi tulevaisuutta. Taustalla olivat kristittyjä kohdanneet vainot. Vanha Serafim ennusti: ”Tulee aika, jolloin ihmisiä ei käännetä poispäin Jumalasta vainoilla, vaan rahalla ja tämän maailman houkutuksilla. Silloin tuhoutuu enemmän sieluja kuin avoimen jumalanvastaisuuden aikana.” Eikö tämä ole totta nykyisin niin Venäjällä kuin Suomessa?

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon Katekismus opettaa: ”Jokainen etsii jotakin, johon voi kiinnittää toivonsa. Luulemme, että raha, valta ja kunnia suojaavat meitä. Rakennamme elämämme itsemme ja omien tekojemme varaan. Se, mihin ennen muuta turvaudumme, on meidän jumalamme. Omat jumalamme ovat kuitenkin toiveidemme ja unelmiemme heijastuksia. Ne eivät voi antaa, mitä lupaavat. Ainoa todellinen turva on Jumala, joka on luonut kaiken ja ilmoittanut olevansa kaiken Herra. Hänen lahjaansa on elämä ja kaikki hyvä, mitä meillä on.”

Tästä myös Serafim Viritsalainen opetti. Siksi tämä valokuvanäyttely ohjaa suuntautumaan elämässä olennaisimpaan, kohti Jumalaa, kaiken hyvän antajaa ja luojaa. Antakoon hyvä Jumala siunauksensa tälle näyttelylle ja kaikille täällä kävijöille.