Pitkäperjantain jumalanpalvelus

Kun he tulivat paikkaan, jota kutsutaan Golgataksi, Pääkallonpaikaksi, he tarjosivat Jeesukselle juotavaksi viiniä, johon oli sekoitettu sappea. Hän maistoi sitä, mutta ei halunnut juoda.
Kun he olivat ristiinnaulinneet Jeesuksen, he jakoivat keskenään hänen vaatteensa heittämällä niistä arpaa. Sitten he jäivät sinne istumaan ja vartioivat häntä. Hänen päänsä yläpuolelle he kiinnittivät kirjoituksen, josta kävi ilmi hänen tuomionsa syy: ”Tämä on Jeesus, juutalaisten kuningas.” Yhdessä Jeesuksen kanssa ristiinnaulittiin kaksi rosvoa, toinen hänen oikealle, toinen hänen vasemmalle puolelleen.
Ohikulkijat pilkkasivat häntä. Päätään nyökyttäen he sanoivat: ”Sinähän pystyt hajottamaan temppelin ja rakentamaan sen uudelleen kolmessa päivässä. Pelasta nyt itsesi, jos kerran olet Jumalan Poika. Tule alas ristiltä!” Ylipapit yhtyivät hekin pilkkaan yhdessä lainopettajien ja vanhimpien kanssa. He sanoivat: ”Muita hän kyllä on auttanut, mutta itseään hän ei pysty auttamaan. Onhan hän Israelin kuningas, tulkoon nyt ristiltä alas! Silloin me uskomme häneen. Hän on pannut luottamuksensa Jumalaan – pelastakoon Jumala nyt hänet, jos on häneen mieltynyt! Onhan hän sanonut olevansa Jumalan Poika.” Samalla tavoin häntä pilkkasivat myös rosvot, jotka oli ristiinnaulittu yhdessä hänen kanssaan.
Mutta keskipäivällä, kuudennen tunnin aikaan, tuli pimeys koko maan ylle, ja sitä kesti yhdeksänteen tuntiin saakka. Yhdeksännen tunnin vaiheilla Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Eeli, Eeli, lama sabaktani?” Se merkitsee: Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut? Tämän kuullessaan muutamat siellä olevista sanoivat: ”Hän huutaa Eliaa.” Heti yksi heistä kiiruhti hakemaan sienen, kastoi sen hapanviiniin, pani kepin päähän ja tarjosi siitä hänelle juotavaa. Toiset sanoivat: ”Katsotaanpa nyt, tuleeko Elia hänen avukseen.” Mutta Jeesus huusi taas kovalla äänellä ja antoi henkensä.
Sillä hetkellä temppelin väliverho repesi kahtia, ylhäältä alas asti. Maa vavahteli, kalliot halkeilivat, haudat aukenivat, ja monien poisnukkuneiden pyhien ruumiit nousivat ylös. He lähtivät haudoistaan, ja Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen he tulivat pyhään kaupunkiin ja näyttäytyivät siellä monille.
Kun sadanpäällikkö ja miehet, jotka hänen kanssaan vartioivat Jeesusta, näkivät maan vavahtelun ja kaiken, mitä tapahtui, he pelästyivät suunniltaan ja sanoivat: ”Tämä oli todella Jumalan Poika!” (Matt. 27:33-54).

Toissapäivänä haudattiin Ranskassa 44-vuotias Arnaud Beltrame. Vielä viikko sitten juuri kukaan ei tiennyt koko miehestä. Nyt hänet haudattiin valtiollisin menoin, ja paikalle saapui muun muassa presidentti Emmanuel Macron. Ympäri maailmaa uutisoitiin hautajaisista, Suomessa muun muassa Yleisradion uutisissa.

Arnaud Beltrame oli poliisi, joka kuoli terroristin uhrina viime viikolla Trebesin pikkukaupungissa Etelä-Ranskassa. Äärijärjestö Isisin kannattajaksi ilmoittautunut, aseistautunut mies otti supermarketissa panttivankeja ja vaati Pariisin terrori-iskujen pääepäillyn vapauttamista. Seurasi piiritystilanne, johon osallistunut poliisi Arnaud Beltrame meni itse asemiehen panttivangiksi, jotta viimeinen siviilipanttivanki pääsi vapaaksi. Hyökkääjä ampui ja puukotti poliisia, joka kuoli myöhemmin sairaalassa.

Puolitoista kuukautta sitten ei juuri kukaan tiennyt amerikkalaisesta Aaron Feisistä. Hän työskenteli Floridassa Marjory Stoneman Douglasin yläkoulussa jalkapallovalmentajan apulaisena ja vartijana. Helmikuun 14. päivä koulun entinen oppilas hyökkäsi kouluun ja surmasi 17 ihmistä. Yksi uhreista oli Aaron Feis, joka heittäytyi suojelemaan oppilaita ja sai itse surmansa.

Kanadalainen taiteilija Pia Guerra tunsi monien tavoin itsenä avuttomaksi tällaisten väkivallantekojen keskellä. Kun hän ei saanut nukuttua, hän alkoi piirtää. Sarjakuvamaisessa piirroksessa pieni koululaistyttö vetää isoa miestä kädestä, takanaan suuri joukko muita lapsia ja nuoria, joukossa muutama aikuinen. Tyttö sanoo: ”Tulkaa herra Feis! Niin moni meistä haluaa tavata teidät!” Taiteilija laittoi piirroksen Twitteriin ja otsikoi sen ”Tervetulotoivotus sankarille” (Hero´s Welcome). Piirroksen myötä tieto Aaron Feissin toiminnasta on levinnyt ympäri maailmaa.

Arnaud Beltrame ja Aaron Feis osoittavat, että maailman pahuuden keskellä on hyvää. Heidän toimintansa kuvaa, että itsekkyys ja oma etu eivät ole ainoita tämän ajan arvoja. Näiden miesten esikuvallisuus kertoo, mitä on todellinen lähimmäisen rakastaminen ja toisten puolesta uhrautuminen. Siitä on kyse myös pitkäperjantain tapahtumissa.

Pitkäperjantain evankeliumissa kohtaamme pahan. Evankeliumi suorastaan tihkuu ivaa ja pilkkaa. Ohikulkijat ivasivat Jeesusta. Ylipapit, lainopettajat ja vanhimmat pilkkasivat häntä. Myös Jeesuksen kanssa ristiinnaulitut rosvot herjasivat Jeesusta. Meidän aikamme vihapuheet ja -rikokset eivät todellakaan ole mikään uusi ilmiö. Pahuus on näkynyt ja kuulunut ihmiskunnan historiassa syntiinlankeemuksesta lähtien. Vain tuho ja kuolema tuntuvat riittävän pahalle. Niin uskovat kouluampujat kuin terroristitkin. Pitkäperjantaina pahuus näyttikin voittavan, kun Jeesus kuoli.

Pitkäperjantain evankeliumin sanoma on kuitenkin toinen. Kristus voitti pahan. Pitkäperjantaina vihan ja pahan kohteena on Jumalan Poika, joka naulitaan ristille. Jumala sallii rakkaan Poikansa joutua häväistyksi, pahoinpidellyksi ja ihmisten hylkäämäksi. Ristillä näkyy viha ja pahuus, jonka Vapahtaja saa osakseen tältä maailmalta. Mutta vielä selvemmin näkyy hyvyys ja rakkaus.

Pitkäperjantai kertoo, että rakkaus voittaa vihan. Hyvyys on pahaa vahvempi. Elämän voimat ovat kuoleman voimia väkevämmät. Pahalla on voittajansa, ristiinnaulittu Jeesus Kristus. Synnillä on voittajansa, ristillä kuollut Vapahtajamme. Kuolemalla on voittajansa, ylösnoussut Herra Jeesus.

Pitkäperjantain tapahtumien merkitys perustuu siihen, kuka hän oli, jolle kaikki tapahtui. Jokainen yksittäinen tapahtuma saa sisältönsä siitä, kuka Jeesus todella on. Juuri siksi roomalaisen sadanpäällikön tunnustus on merkittävä. Jeesus voi ihmisenä olla hyvä esikuva, hyvän elämän opettaja ja mielenkiintoinen filosofi, arvostettu profeetta. Mutta vain Jumalan Poikana hän voi olla syntien sovittaja ja maailman Vapahtaja. Roomalainen upseeri lausui totuuden: ”Tämä oli todella Jumalan Poika!”

Huhtikuun puolivälissä 1865 kajahti eräässä Washingtonin teatterissa laukaus, jota on kutsuttu Yhdysvaltain sisällissodan viimeiseksi. Se surmasi presidentti Abraham Lincolnin. Hän oli halunnut lopettaa orjuuden ja presidentti vaikuttikin mustan väestön myöhempään asemaan. Lincolnin ruumis toimitettiin hautajaisjunalla Washingtonista 2700 kilometrin päähän Illinoisin valtion Springfieldin kaupunkiin, jossa hän oli toiminut suurimman osan elämäänsä. Surusaaton edetessä matkan varrella ihmiset lopettivat työnsä, laskivat kuokkansa ja kunnioittivat suurta vainajaa. Albanyssä seisoi väkijoukossa vanha musta nainen, joka veti poikansa lähelleen ja sanoi tälle: ”Rakkaani, katso tarkkaan! Hän kuoli edestäsi!”

Naisen yksinkertaisissa sanoissa on jotain puhuttelevaa. Hän tajusi, ettei tuon miehen kuolema ollut tarkoitukseton. Jeesusta ajatellen me voimme erityisesti pitkäperjantaina sanoa: ”Rakkaani, katso tarkkaan! Hän kuoli edestäsi!” Jeesus antoi henkensä meidän edestämme. Kukaan muu ei olisi siihen pystynyt kuin Jeesus, sillä hän ei ollut vain ihminen vaan Jumalan Poika. Jeesus sen teki ja siksi meillä on mahdollisuus pelastukseen ja iankaikkiseen elämään Jumalan luona.

Teillä ylämaalaisilla on etuoikeus: Väinö Saikon maalaama alttaritaulu viestittää jatkuvasti tässä kirkossa pitkäperjantain sanomasta. Ristiinnaulittu Jeesus on Jumalan Poika, syntiemme sovittaja. Siksi tässä kirkossa on hyvä muistuttaa: ”Rakkaani, katso tarkkaan! Hän kuoli edestäsi!” Jeesuksen voitto synnin, kuoleman ja pahan vallasta rohkaisee meitä toimimaan hyvän puolesta tässä maailmassa. Erityisesti pahan nostaessa päätään tarvitaan niitä, jotka vahvistavat hyvää, totta ja oikeaa. Arnaud Beltrame ja Aaron Feis olivat tällaisia ihmisiä. Jeesuksen kuolema Golgatalla osoittaa, että hyvä on pahaa vahvempi. Tällaiselle Kristuksen viitoittamalle tielle pitkäperjantai meitä kutsuu.