Lappeenrannassa 5.6.2022

Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
”Jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minun sanaani. Minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen ja jäämme asumaan hänen luokseen. Se, joka ei minua rakasta, ei noudata minun sanaani – mutta sana, jonka te kuulette, ei ole minun omani, vaan Isän, joka on minut lähettänyt.
Tämän minä olen puhunut teille nyt, kun vielä olen teidän luonanne. Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut.
Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon. Kuulittehan, mitä sanoin: minä menen pois, mutta tulen taas teidän luoksenne. Jos rakastaisitte minua, te iloitsisitte siitä, että minä menen Isän luo, sillä Isä on minua suurempi. Olen puhunut tästä jo nyt, jotta te uskoisitte, kun se tapahtuu.”
(Joh. 14:23–29).

 

Helluntai sopii erityisen hyvin Ylämaan kirkon 90-vuotisjuhlan päiväksi tai jos tarkkoja ollaan, 91-vuotisjuhlaksi, sillä koronapandemian vuoksi juhlaa jouduttiin lykkäämään. Ylämaan kaunis punatiilinen kirkko vihittiin käyttöön helluntaina 25.5.1931. Kirkon on suunnitellut arkkitehti Ilmari Launis. Hän oli aikansa tuotteliaimpia kirkkorakennusten suunnittelijoita Suomessa. Hiippakunnassamme on useita hänen piirtämiään kirkkoja. Yhdessä Josef Stenbäckin kanssa hänen katsotaan hallinneen 1900-luvun alun kirkkoarkkitehtuuria.

Kirkon saaminen Ylämaalle ei sujunut aivan käden käänteessä. Seurakunta aloitti toimintansa monien vaiheiden jälkeen vuonna 1925. Kirkonkokous hyväksyi vuoden 1929 lopulla arkkitehti Ilmari Launiksen laatimat kirkon piirustukset. Peruskivi muurattiin 10.8.1930 ja viipurilainen rakennusliike K.V. Sten aloitti työt. Lama-aikana rakennustyö ei ollut yksinkertaista, mutta kirkko saatiin valmiiksi niin, että se voitiin vihkiä helluntaina 1931. Kirkko on palvellut ylämaalaisia 91 vuoden ajan.

Helluntai sopii kirkon juhlapäiväksi myös siksi, että helluntaita vietetään kirkon syntymäpäivänä. Ensimmäisenä helluntaina vuodatettiin Pyhä Henki, Pietari saarnasi ja kolmetuhatta henkeä kastettiin. Helluntain tapahtumien seurauksena syntyi kristillinen kirkko. ”Jumalan kansana seurakunta tarvitsee paikan, jonne se kokoontuu palvomaan kolmiyhteistä Jumalaa ja vahvistamaan uskovien keskinäistä yhteyttä. Kirkkorakennus on sekä seurakunnan koti (domus ecclesiae) että Jumalan asuinsija ihmisten keskellä (domus Dei).” (Jumalanpalveluksen opas, s 65).

Kirkossa Jumala lähestyy meitä sanassaan ja sakramenteissaan, niin kuin hän on luvannut. Hän itse toimii keskellämme, kun kokoonnumme hänen nimeensä, kastamme uusia kristittyjä, julistamme Jumalan sanaa ja vietämme Herran pyhää ehtoollista. Kirkkoon Jumalan kansa kokoontuu yhteen rukoilemaan ja laulamaan, iloitsemaan ja itkemään yhdessä. Aivan erityinen merkitys on sillä kirkolla, joka on meille läheisin ja rakkain, oma kotikirkko.

Yhdeksän vuosikymmentä on Ylämaan kirkko hoitanut sille uskottua tehtävää tällä paikkakunnalla. Helluntain evankeliumissa Jeesus opastaa omiaan ja koko Jumalan kansaa kolmella tärkeällä asialla.

Ensinnä Jeesus sanoo: ”Jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minun sanaani.” Jeesuksen seuraaminen merkitsee hänen sanansa noudattamista. Jeesuksen sanat on talletettu meille Raamatussa. Se on kirkkomme perusta ja uskomme pohja. Sen punaisena lankana on evankeliumi, sanoma Jumalan rakkaudesta. Se on voima, joka on muuttanut tämän maailman. Siksi on erityisen tärkeää, että Raamattua pidetään esillä ja tarjolla, että sitä käännetään yhä uusille kielille, että sitä luetaan, julistetaan ja opetetaan. Sen vuoksi piispat julkaisivat viime vuonna (2021) piispainkirjeen Raamattu ja kirkko.

”Kristillisen uskon mukaan Jumala puhuu ihmiselle ja ihmisyhteisöille Raamatun välityksellä. Sen sanomassa kohtaamme rakastavan Jumalan. Raamattu kertoo, millainen Jumala on, mikä on ihmisen asema suhteessa häneen, mikä on ihmisen tehtävä ja miten ihminen pelastuu. Raamatusta käy ilmi, mitä Jumala meiltä tahtoo ja miten hän haluaa meidän elävän toistemme kanssa. Siksi niin kirkko kuin ihminen tarvitsee Raamattua. Raamatun sanalla on merkitystä koko maailmalle.” (Raamattu ja kirkko, s 6).

Jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minun sanaani.” Rakkaus Jeesukseen ilmenee siis kuuliaisuutena hänen sanaansa kohtaan. Tämä on syytä muistaa aikana, jolloin Jumalan sanaa helposti väheksytään ja Raamattua halveksutaan. Noudattaa-verbillä (kr. teerein) on kreikan kielessä vahva merkitys: seurata, noudattaa, säilyttää, varjella, vartioida. Raitis usko perustuu Jumalan sanaan. Se ei mestaroi sanaa, ei asetu sanan yläpuolelle eikä kuvittele hallitsevansa sitä. Terve usko asettuu nöyrästi Raamatun oppilaaksi ja on kuuliainen Jumalan sanalle.

Toiseksi Jeesus sanoo: ”Puolustaja, Pyhä Henki … opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut.” Helluntai on Pyhän Hengen vuodattamisen juhla. Ilman Pyhää Henkeä ei Raamattua voi ymmärtää. Ilman Häntä emme voi emmekä kykene noudattamaan Jeesuksen sanaa. Ilman Pyhää Henkeä ei ole seurakuntaa eikä kirkkoa. Siksi Pyhä Henki opettaa meitä ja palauttaa jatkuvasti mieleemme, mitä Jeesus on opettanut.

Piispainkirjeessä sanotaan: ”Raamattu on peili sekä yksilön elämälle että yhteisölle. Samalla se on ikkuna Jumalan todellisuuteen. Pyhä Henki kutsuu jokaista kristittyä ja koko kirkkoa jatkuvaan itsekriittiseen pohdiskeluun. Jumalan sana ohjaa, kannustaa ja oikaisee kirkkoa neuvoen sitä sen arvostuksissa ja toiminnassa. Kun kirkko pysyy avoimena Jumalan elävälle Sanalle, kirkko ei harjoita raamattukritiikkiä vaan Raamattu toteuttaa kirkkokritiikkiä.” (Raamattu ja kirkko, s 26).

Jeesus opettaa, että Pyhä Henki on puolustaja. Uuden testamentin kielessä puolustaja (kr. parakletos) merkitsee luokse tai avuksi kutsuttua, puolestapuhujaa, puolustajaa, auttajaa. Kun tunnemme oman heikkoutemme ja vajavaisuutemme kristittynä, voimme muistaa meillä olevan puolustajan. Auttajanamme on Pyhä Henki.

Kristillisen kirkon olemassaolo, yhtä hyvin kuin Ylämaan kirkon 91-vuotishistoria, ovat todisteita Pyhän Hengen toiminnasta. Kirkon työ ei ole loppujen lopuksi meidän varassamme. Seurakunnan elämä ja tulevaisuus ovat sen varassa, että Pyhä Henki on tehnyt ja yhä tekee työtään tässä seurakunnassa ja tässä kirkossa.

Kolmanneksi Jeesus sanoo: ”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.” Jeesuksen sanat kuulostavat erityisen ajankohtaisilta. Rauha Euroopassa järkkyi, kun Venäjä aloitti 24.2. hyökkäyssodan Ukrainaan. Sotauutisten virratessa päivästä toiseen jo yli 100 päivän ajan mieli on levoton, huolten ja pelon täyttämä. Historian kuluessa erityisesti rajan pinnassa eläneet karjalaiset ovat joutuneet kokemaan sodan kirot ja oppineet arvostamaan rauhaa.

Raamatussa sanalla ”rauha” on aivan erityinen merkitys. Se tarkoittaa paljon enemmän kuin vain sodan puuttumista kansojen välillä. Rauha tarkoittaa tilaa, jossa oikeus vallitsee. Ihmiset elävät sovinnossa Luojan ja luomakunnan kanssa sekä luottamuksessa toistensa kanssa. Tällaisen elämän pohjavireenä on rauha, jonka Jeesus antaa.

Rauha Jumalan kanssa on turvallisuutta siitä, että Jumala hyväksyy meidät lapsikseen Jeesuksen ansiosta. Jeesus on sovittanut syntimme ristinkuolemallaan. Siitä Ylämaan kirkon alttaritaulu kertoo pyhästä pyhään. Rauha on vapautta synnistä ja syyllisyydestä. Rauha on lepoa, joka antaa voimaa lähimmäisen rakastamiseen. Rauha on rohkeutta, joka poistaa pelon ja epätoivon.

Tänään helluntaina Jeesuksen lupaus rohkaisee. Sen varassa voimme hyvillä mielin elää hänen ominaan tässä maailmassa. Jeesuksen lupaukseen luottaen Lappeen seurakunnassa ja täällä Ylämaalla voidaan tehdä työtä rohkeasti tämän ajan keskellä. Meillä ei ole syytä pelkoon tai epätoivoon. Meillä kristittyinä ja seurakunnalla on tulevaisuus, sillä Herra Jeesus itse lupaa: ”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.”