Kirkon käyttöönottomessu

Kun Jeesus oli syntynyt Juudean Betlehemissä kuningas Herodeksen aikana, Jerusalemiin tuli idästä tietäjiä. He kysyivät: ”Missä se juutalaisten kuningas on, joka nyt on syntynyt? Me näimme hänen tähtensä nousevan taivaalle ja tulimme osoittamaan hänelle kunnioitustamme.” Kuullessaan tästä kuningas Herodes pelästyi, ja hänen kanssaan koko Jerusalem. Hän kutsui koolle kansan ylipapit ja lainopettajat ja tiedusteli heiltä, missä messiaan oli määrä syntyä. ”Juudean Betlehemissä”, he vastasivat, ”sillä näin on ilmoitettu profeetan kirjassa:
– Sinä, Juudan Betlehem,
et ole suinkaan vähäisin heimosi valtiaista,
sillä sinusta lähtee hallitsija,
joka on kaitseva kansaani Israelia.”
Silloin Herodes kutsui salaa tietäjät luokseen ja otti heiltä juurta jaksain selville, milloin tähti oli tullut näkyviin. Sitten hän lähetti heidät Betlehemiin. ”Menkää sinne”, hän sanoi, ”ja ottakaa asiasta tarkka selko. Kun löydätte lapsen, niin ilmoittakaa minulle, jotta minäkin voisin tulla kumartamaan häntä.” Kuninkaan sanat kuultuaan tietäjät lähtivät matkaan, ja tähti, jonka he olivat nähneet nousevan taivaalle, kulki heidän edellään. Kun tähti tuli sen paikan yläpuolelle, missä lapsi oli, se pysähtyi siihen. Miehet näkivät tähden, ja heidät valtasi suuri ilo. He menivät taloon ja näkivät lapsen ja hänen äitinsä Marian. Silloin he maahan heittäytyen kumarsivat lasta, avasivat arkkunsa ja antoivat hänelle kalliita lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhaa.
Unessa Jumala varoitti tietäjiä palaamasta Herodeksen luo, ja niin he menivät toista tietä takaisin omaan maahansa. (Matt. 2:1-12).

 

Loppiaisen evankeliumi kertoo, että kaukaa idästä tulleet tietäjät halusivat löytää Jeesuksen kunnioittaakseen häntä. Tietäjistä tekstissä käytetään sanaa ”magoi”. He olivat maagikkoja, todennäköisesti tähdistäennustajia, tuon ajan tiedemiehiä, luonnontieteilijöitä. Astrologia ja astronomia oli pitkälle kehittynyt Babyloniassa, Eufratin ja Tigrisin rannoilla, nykyisen Irakin ja Iranin alueilla.

Tähden johtamina tietäjät olivat lähteneet matkaan etsimään vastasyntynyttä kuningasta. Kun tietäjät vihdoin löysivät perille, ”heidät valtasi suuri ilo. He menivät taloon ja näkivät lapsen ja hänen äitinsä Marian. Silloin he maahan heittäytyen kumarsivat lasta, avasivat arkkunsa ja antoivat hänelle kalliita lahjoja.” Tietäjille Betlehem oli ”suuren ilon” hetki. Se painoi aikansa viisaat polvilleen Jeesuksen edessä. Näin he tunnustivat, että heidän edessään oli joku vielä heitä paljon suurempi.

Betlehemin yksinkertainen Jeesus-lapsen syntymäpaikka oli tietäjille pyhä. Paikan pyhyys ei johtunut siitä, millainen se oli, vaan siitä, kuka siellä oli. Se sai tietäjät maahan heittäytyen kumartumaan. Se sai tietäjät tuntemaan pyhän hetken elämässään. Se sai tietäjissä aikaan suuren ilon.

Pyhät paikat ja pyhitetyt tilat ovat olleet maassamme viime aikoina julkisen keskustelun kohteena. Vuoden 2019 lopulla eduskunnan apulaisoikeusasiamies arvioi koulun joulujuhlaa ja joulukirkkoa käsittelevässä ratkaisussaan kirkkotilan merkitystä. Hän piti ”lähtökohtaisesti ongelmallisena” koulun lukukauden päättäjäisjuhlan järjestämistä kirkkosalissa. Hänen mukaansa ”kirkko on nimenomaan jumalanpalvelusten toimittamiseen tarkoitettu paikka (–) ja siitä välittyy näin jo itsessään uskonnollisia merkityksiä”.

Ratkaisussa oleva erottelu koulun joulujuhlan ja joulukirkon välillä on perusteltu. Apulaisoikeusasiamies on oikeassa myös siinä, että kirkko tilana välittää uskonnollisia merkityksiä. Näinhän kaikki muutkin tilat tekevät. Ne vaikuttavat siihen, mitä ihminen kokee ja mistä käsin hän tulkitsee kaikkea tilassa kuulemaansa ja näkemäänsä.

On totta, että kirkkotila itsessään on omiaan synnyttämään uskontoa koskevia ajatuksia, liikuttamaan uskonnollisiksi tulkittavia tunteita, rauhoittamaan mieltä uskonnolle otolliseksi tai kirkollisella kielellä sanottuna ”herättämään hartautta”. Juuri näin toimivat kaikki tilat. Jokaisen huoneen kalustus, väritys, koristelu ja varustelu välittävät joitain merkityksiä. Niin tekee jopa avoin tila. Suomalaiset sanovat usein, että ”metsä kirkkoni olla saa”, siis herättää uskonnon kaltaisia mielenliikkeitä. Tai pimeän talvi-illan huikaiseva tähtitaivas synnyttää uskonnollisia kysymyksiä kaiken merkityksellisyydestä.

Apulaisoikeusasiamiehen viittaus kirkkoon vihittynä tilana on myös oikean suuntainen. Se on kuitenkin samalla yksipuolinen. Kirkko on jumalanpalveluksia varten vihitty tila, mistä syystä sitä ei tule käyttää tarkoituksiin, jotka eivät sovellu sen pyhyyteen (KJ 14:2). Mutta tästä ei seuraa, että kaikki, mitä kirkossa tapahtuu, olisi jumalanpalvelusta siinä merkityksessä, mihin tarkoitukseen kirkko on vihitty. Tilan vihkiminen ei ole tilaisuuksien vihkimistä. Pyhitetty tila ei automaattisesti pyhitä sinne sisään tulevia. Kaikki kirkossa järjestetyt tilaisuudet eivät siksi ole uskonnon harjoittamista, vaikka uskonnolliset symbolit ovat läsnä. Siksi maassamme on vanhastaan kirkossa järjestetty erilaisia tilaisuuksia. Kirkkorakennus on näin palvellut paikallisyhteisöä muutenkin kuin hengellisenä kokoontumispaikkana.

Ihminen ei vahingossa harjoita uskontoa, jos hänet viedään uskonnolliseen käyttöön erotettuun rakennukseen. Hän ei altistu uskonnolliselle vaikutukselle, vaikka hän kuulee kirkonkellojen äänen tai näkee kirkontornin.

Taipalsaarella vanha, arvokas kirkko on remontoitu ja otetaan juhlallisesti käyttöön entistä kauniimpana palvelemaan taipalsaarelaisia jumalanpalveluksissa, kirkollisissa toimituksissa, konserteissa ja muissa tilaisuuksissa. Tänään on siksi ilon ja kiitoksen aika omasta kotikirkosta. Kirkkorakennus kantaa mukanaan lukuisten paikkakuntalaisten elämänhistorian käännekohtia. Se on Taipalsaaren historian merkkirakennus ja kulttuurihistoriallisesti merkittävä paikka.

Kirkon korjaaminen ja kunnossapito ovat merkkejä siitä, että tämä rakennus on teille tärkeä. Huolehtikaa siitä tulevaisuudessakin. Huolehtikaa myös siitä, että tulevat sukupolvet löytävät tänne tiensä. Siksi rohkaisen teitä tuomaan lapsia kirkkoon. Siksi kannustan varhaiskasvatusta, kouluja ja paikkakunnan yhteisöjä vaalimaan, että tämä kirkko tulee tutuksi kaikille. Se kytkee heidät Taipalsaaren pitkään historiaan ja rakentaa heidän identiteettiään.

Loppiaisen tapahtumat muistuttavat, että ihminen tarvitsee elämässään pyhiä paikkoja ja hetkiä. Itämaan tietäjille sellainen oli Betlehemissä Jeesuksen syntymäpaikka. Teillä Taipalsaarella on tämä kirkko. Paikan pyhyys ei johdu siitä, millainen se on, vaan siitä, kuka siellä kohdataan. Tietäjät löysivät Betlehemistä Jeesuksen. Kirkkorakennuksessa on kohdattavissa sama Jeesus. Hän on lupauksensa mukaan läsnä sanassa ja sakramenteissa, tänäänkin tässä jumalanpalveluksessa. Siksi jokainen kirkko on enemmän kuin paikkakunnan merkkirakennus tai osa maamme kulttuurihistoriaa. Se on paikka Jeesuksen Kristuksen kohtaamista varten. Silloin meidät voi tietäjien tavoin vallata ”suuri ilo”.