Padasjoen kirkossa 3.10.2021

Opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät: ”Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?”
Silloin Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen ja sanoi:
”Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan. Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa. Ja joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen, se ottaa luokseen minut. Mutta jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että hänen kaulaansa pantaisiin myllynkivi ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.
Katsokaa, ettette halveksi yhtäkään näistä vähäisistä. Sillä minä sanon teille: heidän enkelinsä saavat taivaissa joka hetki katsella minun taivaallisen Isäni kasvoja.” (Matt. 18:1–6, 10).

Vietämme tänään paitsi Padasjoen juhlaa myös hiippakuntamme nimikkopyhää. Mikkelinpäivä on omistettu arkkienkeli Mikaelille ja kaikille enkeleille. Mikkelinpäivä muistuttaa siitä, että Jumalan valtakunta ulottuu ihmisen käsityskyvyn ja aistien yläpuolelle. Se on kaikkineen paljon enemmän kuin mitä ihmisen ymmärrys ja järki tavoittavat. Jumalan luoma todellisuus on paljon enemmän kuin mitä me pystymme koskaan käsittämään. Siihen kuuluu tuonpuoleinen todellisuus ja myös enkelit.

Kirkkomme Katekismuksen mukaan ”enkelit Jumala on luonut tahtonsa ja rakkautensa sanansaattajiksi” (kappale 13). Uskomme mukaan jokaisessa messussa enkelit ja taivaan joukot ovat keskellämme viettämässä yhdessä meidän kanssamme jumalanpalvelusta. Tästä avautuu huikea näköala Padasjoen 550-vuotisjuhlaan. Kanssamme tässä ja kaikissa tässä kirkossa vietetyissä messuissa ovat enkelit ja kaikki pyhät, kuten ehtoollisvuorolaulussa laulamme.

Mikkelinpäivä muistuttaa Jumalan valtakunnan olevan toisenlainen kuin meidän maailmamme. Sama koskee myös Jumalan valtakunnan arvoja. Opetuslapset kysyivät: ”Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?” Jeesus asetti lapsen opetuslasten keskelle ja sanoi: ”Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa.”

Jeesuksen vastaus oli odottamaton. Rooman valtakunnassa lasta ei juuri arvostettu. Tietenkin syntyvyys oli välttämätöntä suvun ja kansakunnan jatkumiselle. Mutta lapsilla sinänsä ei ollut omaa arvoa. Selvin osoitus tästä oli laajalle levinnyt tapa jättää vastasyntyneitä lapsia heitteille. Lapsuus oli ihmisen elämässä heikko, merkityksetön vaihe, aikuistumisen esiaste. Lapsi tarkoitti pelkkää raaka-ainetta, jota tuli muokata ja kasvattaa ihmiseksi.

Juutalaisille lapset olivat Jumalan lahja. Syy siihen oli kansan jatkumisen tarve. Lapsi ei varsinaisesti ollut kansan täysivaltainen jäsen, koska hän ei kyennyt pitämään Mooseksen lain käskyjä. Lapsen arvo oli enemmänkin siinä, mitä hänestä tulee kuin siinä, mitä hän on. Nyt Jeesus asetti lapsen opettajaksi. Jo pelkällä olemuksellaan lapsi antaa vastauksen kysymykseen, kuka on suurin Jumalan valtakunnassa. Tämä on mielenkiintoinen näkökulma erityisesti näin vanhusten viikon alkaessa.

Mikkelinpäivän evankeliumissa Jeesus opettaa meille kaksi tärkeää asiaa.

Ensinnä Jeesus antaa lapselle korvaamattoman ja ainutlaatuisen arvon. Tällä on ollut ratkaiseva merkitys koko länsimaiselle kulttuurille. Kristinusko muutti Euroopan tavat: lapsista tuli ihmisiä, Jumalan luomia ihmisiä, suorastaan Jumalan silmäteriä, jotka ovat taivaallisen Isän erityisessä suojeluksessa.

Juutalais-kristillinen elämän suojelun periaate on eurooppalaisen ihmisarvon perusta. Lapsi on jo ennen syntymäänsä ainutkertainen olento, jolla on ihmisarvo. Jumalan luomistyön vuoksi ihminen on pyhä. Hänen ihmisarvonsa on loukkaamaton. Siksi kristillisen kirkon ja meidän kristittyjen on puolustettava elämää erityisesti siellä, missä se on haavoittuvinta ja herkintä: sikiö äitinsä kohdussa, vastasyntynyt pienokainen, taaperoikäinen pikkulapsi, varhaislapsuuteen ja -nuoruuteen varttuva tyttö ja poika, murrosikäinen teini-ikäinen. Yhtä hyvin erityinen suojeleminen koskee sitä, kun sairaus ja vanhuus haurastuttavat elämää, toimintakyky heikkenee ja ihminen tarvitsee yhä enemmän toisten apua ja tukea.

Elämän arvo punnitaan erityisesti alussa ja lopussa. Tätä puntarointia on yhteiskunnassamme tehty viime aikoinakin. Kuukausi sitten (31.8.2021) julkaistiin sosiaali- ja terveysministeriön asettaman työryhmän mietintö, jossa selvitettiin elämän loppuvaiheen hyvää hoitoa, itsemääräämisoikeutta sekä saattohoitoa ja eutanasiaa koskevia sääntelytarpeita. Työryhmä pohti muun muassa lääkäriavusteisen itsemurhan tai eutanasian laillistamista, mutta ei päässyt asiassa yksimielisyyteen. Ihmisen ja elämän arvo ei ole selviö.

 

Myöskään elämän suojeleminen sen alusta lähtien ei ole itsestäänselvyys. Kuluneella viikolla uutisoitiin (mm. Länsi-Savo 28.9.2021) eduskuntapuolueiden näkemyksistä abortin tekemistä helpottavasta kansalaisaloitteesta. Raskauden keskeytys on herkkä ja vaikea eettinen kysymys. Siitä on puhuttava varoen ja ihmisten erilaiset elämäntilanteet ymmärtäen. Siitä on kuitenkin rohjettava keskustella. Kyse ei ole vain naisen kehollisesta itsemääräämisoikeudesta vaan syntymättömän elämän lopettamisesta. Ihmisoikeuksista tärkein on oikeus elämään. Kuka suojelee haavoittuvinta ja herkintä elämää, sikiötä äitinsä kohdussa?

 

Mikkelinpäivän evankeliumissa Jeesus siis ensinnä antaa lapselle korvaamattoman ja ainutlaatuisen arvon. Toiseksi Jeesus asettaa lapsen uskon esikuvaksi. Mitä on lasten kaltaisuus taivasten valtakunnassa?

 

Lapsen esikuvallisuus on luottamusta Jumalaan ja riippuvuutta Jumalasta. On sanottu, että lapsen äidinkieli on luottamus. Tätä Jeesus tarkoitti lapsen esikuvallisuudella. Suurin on se, joka kääntyy ja joka nöyrtyy lapsen kaltaiseksi. Ei lapselliseksi eikä ymmärrykseltään lapsenomaisiksi, vaan Jumalaan luottavaksi.

 

Lapsenkaltaisuus uskossa ei tarkoita, etteikö asioita saisi tarkastella aikuisin silmin. Kriittisyys, terve järki ja epäilykin saavat kuulua varttuneen kristityn elämään. Itse asiassa juuri näitä ominaisuuksia tarvitaan, jotta uskonymmärrys kasvaisi. Apostoli Paavali opettaa tästä osuvasti: ”Veljet, älkää olko ajatuksiltanne lapsia. Pahuudessa olkaa kehittymättömiä, ajattelussanne aikuisia” (1. Kor. 14:20).

 

Lapsi on täysin riippuvainen vanhemmistaan. Aivan pieni lapsi ei pysty tekemään juuri mitään. Lasta on puettava, syötettävä ja juotettava, hänestä on huolehdittava. Ne on tehtävä hänen puolestaan.

 

Tällaisiksi Jeesus kehotti opetuslapsiaan tulemaan. Jumalan valtakunnassa ei ole kysymys siitä, kuinka paljon ihminen tekee ja suorittaa. Painopiste on siinä, mitä Jumala tekee meidän puolestamme. Olemme riippuvaisia hänen hyvyydestään ja armostaan. Jeesus kehottaa meitä kääntymään tällaisella luottamuksella Jumalaa kohtaan.

 

Kovin usein yritämme itse hallita elämäämme ja olla riippumattomia Jumalasta. Elämä ei kuitenkaan taivu meidän päätösvaltaamme, vaikka paljon voimmekin elämästämme ratkaista itse. Silmille näkymätön pieni koronavirus on puolentoista vuoden aikana opettanut sen meille rajulla tavalla. Emme hallitse pohjimmiltaan elämää. Emme riitä itse itsellemme Jumalaksi.

 

Taivasten valtakunta on toisenlainen. Siellä saa lapsen lailla luottaa Jumalaan. Hän tekee meidät arvokkaiksi yksinkertaisesti siksi, että hän rakastaa meitä, luotujaan. Hän on lähettänyt poikansa Jeesuksen meidän syntiemme sovitukseksi. Hän antaa anteeksi, hän armahtaa, hän antaa tulevaisuuden ja toivon.

 

Hyvät seurakuntalaiset. Padasjoen seurakunnan historia ulottuu aina 1400-luvulle saakka. Hallintopitäjästä on ensimmäinen maininta historiallisissa lähteissä vuonna 1442. Seurakunnan itsenäistymisestä ei ole varmaa tietoa, mutta varhaisin maininta siitä on vuodelta 1465 ja se on todennäköisesti ollut itsenäinen seurakunta ainakin jo vuonna 1497. Pappilan maa-alueiden omistusta koskevan asiakirjan perusteella vuotta 1471 on pidetty yhtenä mahdollisena Padasjoen seurakunnan perustamisvuotena. Siksi tänään juhlimme sitä, että seurakunta on ollut Padasjoella 550 vuotta.

 

Vuosisatojen ja sukupolvien ajan tällä paikkakunnalla on julistettu Jumalan sanaa ja jaettu sakramentteja. Seurakunta on tarjonnut elämän eväitä niin tätä elämää kuin iankaikkisuutta varten. Tänään on syytä muistaa menneitä sukupolvia ja kiittää heitä. Meidän aikamme hyvinvointi perustuu sille työlle, jota he ovat tehneet. Ennen kaikkea tänään on aihetta kiittää kaikkivaltiasta Jumalaa. Hän on hyvyydessään ja rakkaudessaan siunannut tätä paikkakuntaa ja sen asukkaita vuosisadasta toiseen.

 

Mikkelinpäivän sanoma juhlivalle seurakunnalle ja teille padasjokelaisille on: luottakaa Jumalaan. Luottakaa Jumalaan, sillä hän siunaa kirkkoaan ja seurakuntaansa. Luottakaa lapsen lailla Jumalaan, sillä hän pitää teistä huolen.