Tsekissä 16.10.2022
Jumalan valtakunta ei ole syömistä eikä juomista, vaan vanhurskautta, rauhaa ja iloa, jotka Pyhä Henki antaa. Joka tällä tavoin palvelee Kristusta, on Jumalalle mieleen ja saa ihmistenkin arvonannon. Pyrkikäämme siis rakentamaan rauhaa ja vahvistamaan toisiamme. (Room. 14:17–19).

 

Herran Jeesuksen Kristuksen armo, Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon teidän kanssanne!

Minulla on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon puolesta ilo tervehtiä teitä sisaria ja veljiä Kristuksessa. Me suomalaiset olemme saaneet parin päivän aikana tutustua kirkkonne elämään. Olemme voineet vierailla seurakunnissa ja diakoniatyön kohteissa. Samalla olemme kokeneet yhteyttä keskenämme ja iloinneet yhteisestä uskosta. Lämmin kiitos kohtaamastamme ystävällisyydestä ja vieraanvaraisuudesta. Nyt saamme vielä olla yhdessä jumalanpalveluksessa Herramme palveltavana.

Saarnatekstinä on lyhyt katkelma apostoli Paavalin kirjeestä Rooman seurakunnalle. Siinä on meille tänään kaksi erityisen tärkeää opetusta.

Ensinnä apostoli määrittelee, mitä kristinusko on ja mitä se ei ole. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon Katekismuksessa sanotaan: ”Jumalan valtakunta on Jumalan läsnäoloa ja vaikutusta tässä maailmassa ja ikuisuudessa.” (s. 66). Sen tuntomerkkeinä eivät ole syöminen ja juominen tai mikään muukaan yksittäinen asia. Ruoka ja juoma sekä monet muut asiat ovat jokapäiväiselle elämälle välttämättömiä. Niistä saamme olla Jumalalle kiitollisia. Kuitenkaan niistä ei voi tunnistaa Jumalan valtakuntaa. Sen sijaan Jumalan valtakunta on oikeudenmukaisuutta, rauhaa ja iloa. Ne eivät synny itsestään tai ihmisen voimin, vaan Pyhä Henki saa ne aikaan.

Ihminen on yrittänyt rakentaa erilaisia ihanneyhteiskuntia. Ne ovat kuitenkin ennemmin tai myöhemmin sortuneet. Ihanteet ovat olleet mahdottomia toteuttaa. Suomalaisillakin oli joitakin ihannesiirtokuntia muun muassa Pohjois- ja Etelä-Amerikassa noin sata vuotta sitten. Muistan kouluvuosiltani, kuinka opettaja kertoi tunnetun ihanneyhteisön ”Sointulan hajonneen riitasointuihin”.

Pyhän Hengen tärkein tehtävä on kirkastaa Jeesusta Kristusta. Kun Kristus saa olla elämässämme, seurakunnissamme ja kirkoissamme keskuksena, oikeudenmukaisuus, rauha ja ilo pääsevät vaikuttamaan ihmisten keskellä. Näin nuo kolme elämän keskeistä asiaa leviävät myös kirkosta ulospäin. Kuinka paljon maailmassa kaivataankaan sodan, väkivallan ja pelkojen keskellä oikeudenmukaisuutta, rauhaa ja iloa.

Usko Kristukseen johtaa aina työhön lähimmäisen parhaaksi ja yhteiseksi hyväksi. Se ei tee meistä yhtään parempia ihmisiä tai aiempaa täydellisempiä. Päinvastoin Pyhä Henki paljastaa meissä syntimme, puutteemme ja vikamme. Samalla hän ohjaa meitä turvautumaan entistä syvemmin Jeesukseen Kristukseen. Silloin hänen rakkautensa meissä voi näkyä oikeudenmukaisuutena, rauhana ja ilona. Olemme kuin peilejä, jotka heijastavat Kristuksen rakkautta eteenpäin.

Toiseksi apostoli Paavali antaa kristityille tehtävän: ”Pyrkikäämme siis rakentamaan rauhaa ja vahvistamaan toisiamme.” Voiko tämän ajankohtaisempaa tehtävää olla nykyajassa?

Viime vuodet ovat merkinneet epävarmuuden kasvamista. Pieni, silmille näkymätön virus laittoi koko maailman sekaisin. Yhä edelleen koronavirus kiertää maailmaa. Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan viime helmikuussa toi sodan ja väkivallan meitä lähelle. Pelko ja huoli tulevaisuudesta on yhteinen. Ilmastonmuutos ja monet muut ympäristökatastrofit eivät ole kadonneet mihinkään. Päinvastoin ne ovat voimistuneet, kuten viime kesä Euroopassa osoitti. Näiden lisäksi jokaisella ihmisellä on omat murheensa ja vastoinkäymisensä. Elämässä ei ole itsestäänselvyyksiä.

”Pyrkikäämme siis rakentamaan rauhaa ja vahvistamaan toisiamme.” Kristittyinä ja kirkkoina meidät on kutsuttu sillanrakentajiksi. Se on mahdollista, kun vahvistamme toisiamme. Siksi vierailumme Tsekkiin tapaamaan kristittyjä sisariamme ja veljiämme on tärkeä. Voimme rohkaista, kannustaa ja tukea toisiamme elämään Kristuksen tahtomalla tavalla rauhan välikappaleina tässä maailmassa.

Etiopialainen sananlasku sanoo: ”Kun hämähäkkien verkot yhtyvät, ne sitovat leijonan”. Yksi hämähäkki ei yksin mahda paljon leijonalle, ei kaksi eikä kymmenenkään. Mutta kun niiden verkot yhtyvät, voivat niiden ohuet seitit sitoa vahvan leijonankin. Kun kristityt ja kirkot yhdistävät voimansa, maailmassa voidaan saada ihmeitä aikaan. Yhdessä voimme enemmän kuin kukaan yksin. Meitä ei ole tarkoitettu elämään itseämme varten, vaan toimimaan toisten parhaaksi ja yhteiseksi hyväksi.

Sisaret ja veljet. Jääköön tästä jumalanpalveluksesta muistolauseeksi soimaan mieleemme apostolin sanat: ”Pyrkikäämme siis rakentamaan rauhaa ja vahvistamaan toisiamme.”

Rukoilemme: Kaikkivaltias Jumalan, rakas taivaallinen Isä. Lähetä Pyhä Henkesi uudistamaan meidät ja kirkkosi maan päällä. Tee meistä oikeudenmukaisuuden, rauhan ja ilon välikappaleita. Auta meitä rakentamaan rauhaa ja vahvistamaan toisiamme. Poikasi Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.