Piispantarkastuksen juhlamessu

Opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät: ”Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?”
Silloin Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen ja sanoi:
”Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan. Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa. Ja joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen, se ottaa luokseen minut. Mutta jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että hänen kaulaansa pantaisiin myllynkivi ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.
Katsokaa, ettette halveksi yhtäkään näistä vähäisistä. Sillä minä sanon teille: heidän enkelinsä saavat taivaissa joka hetki katsella minun taivaallisen Isäni kasvoja.” (Matt. 18:1-6, 10)

 

Lähetyssihteerien ja –teologien opintomatkalla vierailimme Pietarin lähellä sijaitsevassa Toksovassa. Ortodoksisen arkkienkeli Mikaelin seurakunnan kirkkoherra Lev Neroda esitteli seurakunnan vuonna 2004 valmistunutta kaunista kirkkoa. Se on tavallista korkeampi. Kirkkoherran mukaan arkkitehti oli halunnut tehdä korkean kirkon, jotta sinne mahtuisi paljon enkeleitä.

Me järkevät länsimaalaiset protestantit helposti hymähdämme tällaiselle ajattelulle. Mutta ei pitäisi, sillä arkkitehdin viesti on tärkeä. Jumalan valtakunta on kaikkineen paljon enemmän kuin mitä ihmisen ymmärrys ja järki tavoittavat. Jumalan luoma todellisuus on paljon enemmän kuin mitä me pystymme koskaan käsittämään. Siihen kuuluu tuonpuoleinen todellisuus. Jumalan valtakuntaan kuuluvat myös enkelit. Siksi mikkelinpäivän sanoma koskee meitä jokaista, pienimmästä suurimpaan.

Nykyisin enkelit ovat tulleet muotiin. Tähän ”enkelibuumiin” sisältyy paljon humpuukia ja harhaoppia. Siitä on syytä olla tietoinen eikä hurahtaa mihin tahansa enkeliuskoon tai -terapiaan. Väärät opetukset eivät ole kuitenkaan syy jättää enkeleitä sivuun uskostamme. Päinvastoin ne ohjaavat perehtymään Raamatun opetuksiin enkeleistä entistä syvemmin.

Kirkkomme Katekismuksen mukaan ”enkelit Jumala on luonut tahtonsa ja rakkautensa sanansaattajiksi” (kappale 13). Uskomme mukaan jokaisessa messussa enkelit ovat keskellämme viettämässä yhdessä meidän kanssamme jumalanpalvelusta. Ehtoollisvuorolaulua laulamme yhdessä enkelien ja taivaan joukon kanssa. Siksi on hyvä, että Simpeleen kirkossakin on tilaa myös enkeleille, vaikka aineettomina henkiolentoina heillä ei ole mitattavaa kokoa. He eivät kuluta tilaa eivätkä paina mitään. Enkelit nimittäin ovat henkiä, ”palvelevia henkiä”, kuten Heprealaiskirjeessä sanotaan.

Mikkelinpäivä siis muistuttaa Jumalan valtakunnan olevan toisenlainen kuin meidän maailmamme. Sama koskee myös Jumalan valtakunnan arvoja.

Jeesuksen seuraajat kysyivät: ”Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?” Kysymys on inhimillinen maailmassa, jossa me ihmiset asetamme toisiamme arvojärjestykseen, kuka milläkin perusteella. Kuka olisi meille esikuva uskossa ja luottamuksessa Jumalaan? Kuka sopisi esimerkiksi viattomuudesta, vilpittömyydestä, avoimuudesta? Kenen esimerkki olisi paras pyrkimyksestä hyvään elämään Jumalan ja toisten ihmisten kanssa?

Jeesus ei torju kysymystä eikä pidä sitä huonona. Hän ei kuitenkaan sano: ”Esikuva on tämä hurskas rabbi, viisas opettaja, hyvä ystäväni”. Ei hän myöskään aseta kuulijoiden eteen pappia, piispaa, tohtoria tai professoria merkiksi taivasten valtakunnan kunniakansalaisesta. Evankeliumi kertoo: ”Silloin Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen ja sanoi: ’Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan.’”

Mikkelinpäivän evankeliumissa Jeesus siis asettaa lapsen esikuvaksi kristityille. Mitä on lasten kaltaisuus taivasten valtakunnassa?

Lapsen esikuvallisuus on luottamusta Jumalaan ja riippuvuutta Jumalasta. On sanottu, että lapsen äidinkieli on luottamus. Tätä Jeesus tarkoitti lapsen esikuvallisuudella. Suurin on se, joka kääntyy ja joka nöyrtyy lapsen kaltaiseksi. Ei lapselliseksi eikä ymmärrykseltään lapsenomaisiksi, vaan Jumalaan luottavaksi. Lapsenkaltaisuus uskossa ei tarkoita, etteikö asioita saisi tarkastella aikuisin silmin. Kriittisyys, terve järki ja epäilykin saavat kuulua varttuneen kristityn matkaeväisiin. Itse asiassa juuri näitä ominaisuuksia tarvitaan, jotta uskonymmärrys kasvaisi. Apostoli Paavali opettaa tästä osuvasti: ”Veljet, älkää olko ajatuksiltanne lapsia. Pahuudessa olkaa kehittymättömiä, ajattelussanne aikuisia” (1 Kor. 14:20).

Lapsi on täysin riippuvainen vanhemmistaan. Aivan pieni lapsi ei pysty tekemään juuri mitään. Lasta on puettava, syötettävä ja juotettava, hänestä on huolehdittava. Ne on tehtävä hänen puolestaan.

Tällaisiksi Jeesus kehotti opetuslapsiaan tulemaan. Jumalan valtakunnassa ei ole kysymys siitä, kuinka paljon ihminen tekee ja suorittaa. Painopiste on siinä, mitä kolmiyhteinen Jumala tekee meidän puolestamme. Olemme riippuvaisia hänen hyvyydestään ja armostaan. Jeesus kehottaa meitä kääntymään tällaiseen luottamukseen Jumalaa kohtaan.

Kovin usein yritämme itse hallita elämäämme ja olla riippumattomia Jumalasta. Elämä ei kuitenkaan taivu meidän päätösvaltaamme, vaikka paljon voimmekin elämästämme ratkaista itse. Emme hallitse pohjimmiltaan elämää. Emme riitä itse itsellemme Jumalaksi. Taivasten valtakunta on toisenlainen. Siellä saa lapsen lailla luottaa Jumalaan. Hän tekee meidät arvokkaiksi yksinkertaisesti siksi, että hän rakastaa meitä, luotujaan. Se on Jumalan suuri lahja.

Hyvät seurakuntalaiset. Rautjärvelle perustettiin seurakunta vuonna 1859, Simpeleelle vuonna 1922. Vuodesta 1973 vuoteen 1998 seurakunnat toimivat seurakuntayhtymänä. Vuoden 1999 alusta perustettiin uusi Rautjärven seurakunta, johon Simpeleen seurakunta yhtyi. Nyt ensi vuoden alusta on jälleen edessä uusi tilanne, kun Rautjärven seurakunta liittyy Ruokolahden seurakuntaan. Tavoitteena on näin huolehtia siitä, että näillä seuduilla olisi seurakuntaelämää myös tulevaisuudessa.

Rautjärvi on rajaseurakunta. Sitä on jaettu ja yhdistelty historian eri vaiheissa. Seurakunta on kokenut rajan ilot ja kirot. Viime sotien jälkeen puolet seurakunnan pinta-alasta jäi rajan taakse. Siitäkin seurakunta selvisi. Nyt edessä ei ole niin dramaattinen muutos, mutta luonnollisesti oman itsenäisen seurakunnan ajan päättyminen tuntuu monesta haikealta ja ikävältä.

Tätä seurakuntaa – niin Rautjärveä kuin Simpelettä – on sen koko olemassaolon ajan hoidettu hyvin. Kiitos uskollisille seurakuntalaisille, vastuunkantajille, luottamushenkilöille ja työntekijöille. Erityisesti haluan kiittää kirkkoherra Ulla Soikkelia työstä Rautjärven seurakunnan hyväksi, kun hänen viranhoitonsa päättyy seurakunnan lakkaamisen myötä.

Nyt on aika suuntautua uuteen, kohti tulevaisuutta. Mikkelinpäivän sanoma on: luottakaa Jumalaan. Luottakaa Jumalaan, sillä hän siunaa kirkkoaan ja seurakuntaansa. Luottakaa lapsen lailla Jumalaan, sillä hän pitää teistä huolen.