Taipaleen seurakunnan juhlamessu

Kun Jeesus oli syntynyt Juudean Betlehemissä kuningas Herodeksen aikana, Jerusalemiin tuli idästä tietäjiä. He kysyivät: ”Missä se juutalaisten kuningas on, joka nyt on syntynyt? Me näimme hänen tähtensä nousevan taivaalle ja tulimme osoittamaan hänelle kunnioitustamme.” Kuullessaan tästä kuningas Herodes pelästyi, ja hänen kanssaan koko Jerusalem. Hän kutsui koolle kansan ylipapit ja lainopettajat ja tiedusteli heiltä, missä messiaan oli määrä syntyä. ”Juudean Betlehemissä”, he vastasivat, ”sillä näin on ilmoitettu profeetan kirjassa:
– Sinä, Juudan Betlehem,
et ole suinkaan vähäisin heimosi valtiaista,
sillä sinusta lähtee hallitsija,
joka on kaitseva kansaani Israelia.”
Silloin Herodes kutsui salaa tietäjät luokseen ja otti heiltä juurta jaksain selville, milloin tähti oli tullut näkyviin. Sitten hän lähetti heidät Betlehemiin. ”Menkää sinne”, hän sanoi, ”ja ottakaa asiasta tarkka selko. Kun löydätte lapsen, niin ilmoittakaa minulle, jotta minäkin voisin tulla kumartamaan häntä.” Kuninkaan sanat kuultuaan tietäjät lähtivät matkaan, ja tähti, jonka he olivat nähneet nousevan taivaalle, kulki heidän edellään. Kun tähti tuli sen paikan yläpuolelle, missä lapsi oli, se pysähtyi siihen. Miehet näkivät tähden, ja heidät valtasi suuri ilo. He menivät taloon ja näkivät lapsen ja hänen äitinsä Marian. Silloin he maahan heittäytyen kumarsivat lasta, avasivat arkkunsa ja antoivat hänelle kalliita lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhaa.
Unessa Jumala varoitti tietäjiä palaamasta Herodeksen luo, ja niin he menivät toista tietä takaisin omaan maahansa. (Matt. 2:1-12).

 

Suomenkielen sana loppiainen viittaa joulunajan päättymiseen. Joulu loppuu, vaikka kansanperinteessä joulunajan on katsottu jatkuvan Nuutinpäivään eli 13. tammikuuta saakka. Kun yksi aika päättyy, toinen alkaa. Tämän vuoden loppiaisella on Lemillä, Taipalsaarella ja Savitaipaleella erityinen merkitys. Tänään vietämme vuoden alussa aloittaneen Taipaleen seurakunnan juhlapäivää. Kolme seurakuntaa ovat lopettaneet toimintansa ja uusi seurakunta on aloittanut.

Taipaleen seurakunnalle loppiaisen evankeliumista avautuu tärkeitä näköaloja. Teksti on hyvin rikas, siitä voisi saarnata pitkään. Siksi otan tässä esille yhden yllättävän näkökulman. Nimittäin kaikkivaltias Jumala voi käyttää halutessaan jopa pahaa hyvän tahtonsa toteuttamiseen.

Kuningas Herodes on jäänyt historiaan hirmuhallitsijana. Herodes sai lisänimen Suuri, vaikka hänelle olisi sopinut paremmin jokin muu titteli; niin tehokkaasti hän vainoharhaisuudessaan murhautti monia, mukaan lukien useita perheenjäseniäänkin, kuten vaimonsa Mariamnen, sitten tämän äidin Alexandran, kolme poikaansa jne. Keisari Augustuksen kerrotaan sanoneen, että parempi olisi olla Herodeksen sika kuin hänen poikansa. Herodes oli juuri niin julma kuin Betlehemin lastensurma antaa ymmärtää. Hän määräsi surmattavaksi Betlehemissä ja sen lähistöllä kaikki kaksivuotiaat ja sitä nuoremmat pojat. Herodes ei nähnyt ketään eikä mitään itseään suurempaa. Hän ei kumartunut kenenkään edessä.

Idästä tähden johtamina matkanneet tietäjät tulivat Herodeksen luo etsimään Jeesusta. Juutalaisten kuninkaana itseään pitänyt Herodes kuuli, että tietäjät etsivän juutalaisten kuningasta. Hän kutsui temppelin ylipapit ja kirjanoppineet paikalle tiedustellakseen, missä Messiaan piti syntyä. Jumala käytti jopa hirmuhallitsijaa tahtonsa toteuttamiseen! Herodes käski lukemaan kirjoituksia, siis Jumalan sanaa. Hän käski tarkistamaan sanasta, missä Messiaan oli määrä syntyä. ”Juudean Betlehemissä”, he vastasivat, ”sillä näin on ilmoitettu profeetan kirjassa: – Sinä, Juudan Betlehem, et ole suinkaan vähäisin heimosi valtiaista, sillä sinusta lähtee hallitsija, joka on kaitseva kansaani Israelia.” (Matt. 2:5–6). Näin Herodes opetti tietäjiä etsimään Kristusta Jumalan sanasta.

Vaikka tähti johtikin tietäjät Jerusalemiin, kuninkaan asuinkaupunkiin, se ei johtanut perille asti. Pakanallinen uskonnollisuus ja ihmisen luonnollinen jumalantuntemus vie lähelle lopullista totuutta, mutta jättää vielä verhon silmien eteen. Tarvitaan parempaa opastajaa. Se löytyy Jumalan sanasta. Herodeksen neuvonantajat tiesivät Messiaan syntyvän Betlehemissä Miikan profetian (5:1,3) mukaan. Vanhastaan kristityt ovat tulkinneet tähden tarkoittavan juuri Jumalan sanaa. Monet loppiaisvirtemme kertovat tästä.

Herodes lähetti tietäjät Betlehemiin. Hänen neuvonsa oli viisas: ”’Menkää sinne’, hän sanoi, ’ja ottakaa asiasta tarkka selko.’” Herodeksella oli omat pahat taka-ajatuksensa, mutta neuvo idän tietäjille oli erinomainen. Jumalan sana on korvaamaton, kristitylle ja kirkolle se on elinehto. On mentävä sinne, mihin Jumalan sanan tähti neuvoo. Sieltä löytyy Kristus, maailman Vapahtaja. Sieltä löytyy armo ja anteeksiantamus. Sieltä löytyy elämän tarkoitus ja tehtävä.

Herodeksen neuvo jatkuu: ”Kun löydätte lapsen, niin ilmoittakaa minulle, jotta minäkin voisin tulla kumartamaan häntä.” Merkillistä, että Herodes puhuu koko ajan täyttä asiaa. Hänen tavoitteensa oli surmata Kristus – siis tehdä pahaa –, mutta hänen neuvonsa on pätevä ja oikea. Kun löydätte Jeesuksen, ilmoittakaa siitä julkisesti ja suureen ääneen, jotta muutkin voivat tulla kumartamaan häntä. Tämä on kristityn ja seurakunnan tehtävä. Kertoa Jeesuksesta kaikille ja kaikkialla, sanoin ja teoin.

Loppiaista vietetään lähetyspyhänä. Idän tietäjät olivat ensimmäisiä ei-juutalaisia, jotka löysivät Jeesuksen, maailman Vapahtajan. Loppiainen kertoo, että Jeesus Kristus on tullut paitsi juutalaisten, myös kaikkien muiden kansojen ja ihmisten Vapahtajaksi. Evankeliumi sisältää oikeastaan lähetyskäskyn. Jeesuksen löytäneiden tehtävänä on ilmoittaa ja todistaa Vapahtajasta muille. Lähetys on seurakunnan perustehtävä, osa sen olemusta. Ilman lähetystä ei ole seurakuntaa eikä kirkkoa. Kirkon elämä on lähetettynä olemista. Kristuksen kutsumina ja valtuuttamina hänen seuraajansa vievät todistusta Herrastaan kaikkeen maailmaan. Sanoma pelastuksesta ulottuu maan ääriin saakka. Kirkon tehtävään kuuluvat sekä tien avaaminen iankaikkiseen elämään että lähimmäisten palveleminen kaikkialla maailmassa.

Hyvät seurakuntalaiset. Jumalan sanan ja lähetyksen seurauksena näillä seuduilla on jo vuosisatojen ajan ollut kristillinen kirkko. Lemillä, Taipalsaarella ja Savitaipaleella on rikas kirkollinen historia. Toimintansa aloittanut Taipaleen seurakunta ei synny tyhjästä, vaan rakentaa vankalle perustalle ja tällä seudulla tehdylle vuosisataiselle seurakuntatyölle. Seurakunnan pitkästä traditiosta kertoo sekin, että lähes 500 vuotta sitten käytössä ollut Taipale-nimi on palannut käyttöön.

Vuosisatojen ajan Lemi, Savitaipale ja Taipalsaari ovat toimineet vuoroin yhtenä seurakuntana ja vuoroin itsenäisinä. Nyt tapahtunut seurakuntien yhtyminen liittyy historian jatkumoon. Tärkeää on arvostaa niitä traditioita ja vahvuuksia, joita seurakunnat tuovat uuteen Taipaleen seurakuntaan. Paikallisidentiteettiä ja -yhteisöjä kannattaa vaalia, mutta samalla on katsottava kokonaisuuden etua. Näin turvataan seurakuntaelämä myös tulevaisuudessa.

Jokaisella on oma vastuunsa Taipaleen seurakunnasta. Vaikka seurakuntien rajat ja rakenteet ympärillä muuttuvat, kirkon perusasiat pysyvät. Siitä loppiainen kertoo.

Loppiaisen evankeliumi muistuttaa, kuinka tärkeä on Jumalan sana. Se johtaa meidät Kristuksen luo. Hänessä löytyy armo ja anteeksiantamus, elämän tarkoitus ja tehtävä. Hän kulkee rinnallamme tässä ajassa ja vie kerran perille taivaaseen. Taipaleen seurakunnan tehtävä on pitää esillä Jumalan sanaa ja sen keskusta, Jeesusta Kristusta.

Loppiaisen evankeliumi kertoo myös siitä, että lähetys on seurakunnan perustehtävä. Taipaleen seurakunnassa on sanoin ja teoin todistettava jouluna ihmiseksi tulleesta Jumalasta, maailman Vapahtajasta. Seurakunnan tehtävänä on myös huolehtia, että evankeliumin sanomaa Jeesuksesta julistetaan kaikkialla maailmassa.

Kerrotaan tarinaa kahdesta miehestä, jotka kävelivät merenrantahietikolla. Laskuveden vuoksi hiekalla oli paljon meritähtiä, jotka kuolisivat siinä ennen seuraavaa veden nousua. Toinen miehistä otti yhden meritähden käteensä ja kantoi sen veteen, jossa sen elämä jatkui. Sitten hän teki saman toiselle ja kolmannelle. Vierellä kulkeva tokaisi: ”Eikö tuo ole aivan hullua? Noita on tässä rannalla miljoonia. Eihän tästä ole noille mitään hyötyä.” Tähän toinen vastasi: ”Ei olekaan miljoonille. Mutta tälle yhdelle on.” Ja hän vei seuraavan meritähden veteen.

Kun Kristus kohtaa ja lähettää yhden ihmisen, kukaan ei tiedä, millainen siunauksen ketju siitä seuraa. Jumalan siunaus on vaikuttanut sukupolvien ajan Lemin, Taipalsaaren ja Savitaipaleen seurakunnissa. Siitä saamme tänään kiittää. Samalla meille annetaan tehtävä. Meidät on kutsuttu olemaan Kristuksen todistajia Taipaleen seurakunnassa, jotta Jumalan siunaus saa vaikuttaa näillä seuduilla myös tulevaisuudessa.