Apostolin kyydillä -liikuntatapahtuman jumalanpalvelus

Tuohon aikaan Jeesus kerran puhkesi puhumaan ja sanoi:
”Minä ylistän sinua, Isä, taivaan ja maan Herra, siitä että olet salannut tämän viisailta ja oppineilta mutta ilmoittanut sen lapsenmielisille. Näin sinä, Isä, olet hyväksi nähnyt.
Kaiken on Isäni antanut minun haltuuni. Poikaa ei tunne kukaan muu kuin Isä eikä Isää kukaan muu kuin Poika ja se, jolle Poika tahtoo hänet ilmoittaa.
Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.” (Matt. 11:25-30).

Arkkipiispa Kari Mäkinen kertoi olleensa taannoin silloisen ministeri Alexander Stubbin kanssa samassa televisiokeskustelussa. Stubbilla oli tapana sisällyttää puheeseensa ”kolme pointtia”.  Arkkipiispa kertoi päättäneensä olla nokkela ja aloittaa oman puheenvuoronsa sanomalla, että ”minulla on mielessäni kolme pointtia”, johon Stubb välittömästi laukaisi: ”Joo, mä tiedän ton, ne ovat Isä, Poika ja Pyhä Henki.”

Kirkossa olemme tottuneet puhumaan kolminaisuudesta. Myös hyvinvoinnin tutkijat ja asiantuntijat puhuvat kolminaisuudesta, joka vaaditaan terveeseen elämään. Tässä ei ole kyse Isästä, Pojasta ja Pyhästä Hengestä. Hyvän elämän ”pyhä kolminaisuus” muodostuu liikunnasta, ravinnosta ja levosta. Kaikki kolme osa-aluetta ovat yhtä tärkeitä ja edellyttävät tasapainoa. Usein tästä kolminaisuudesta puhutaan urheilijan kehityksen yhteydessä. Se on kuitenkin välttämätöntä jokaisen ihmisen jaksamisessa.

Mikkelin hiippakunnassa on järjestetty jo usean vuoden ajan Apostolin kyydillä –tapahtuma eri seurakunnissa. Näin olen halunnut yhtäältä muistuttaa liikunnan tärkeydestä hyvinvoinnillemme, mutta myös kannustaa itse kutakin liikkumaan. Näin tapahtuu tänään täällä Puumalassa. Jumalanpalveluksen jälkeen lähdemme kävelemään – siis apostolin kyydillä – kohti Särkirantaa.

Luontoliikunnan terveysvaikutukset on havaittu erityisen hyviksi. Tutkimuksissa on jopa todettu luontoliikunnan terveysvaikutusten olevan vahvempia kuin sisätiloissa ja rakennetussa ympäristössä harrastetun liikunnan vaikutusten. Lisäksi tutkimusten mukaan luonnossa liikkuminen laskee sydämen sykettä ja verenpainetta, vähentää stressihormonin eritystä, rauhoittaa, rentouttaa lihaksia ja kohentaa mielialaa. Jo lyhyetkin hetket luonnossa vaikuttavat positiivisesti.

Tämän sunnuntain evankeliumi on Apostolin kyydillä –tapahtumaan erityisen sopiva. Siinä tulee esille hyvä elämän ”pyhästä kolminaisuudesta” yksi ulottuvuus, lepo. Ihmisen on levättävä osa elämästään jaksaakseen toimia aktiivisesti muuna aikana. Lepoa tarvitaan ruumiillisen rasituksen vastapainoksi, mutta myös henkisistä rasituksista on toivuttava lepäämällä ja rentoutumalla.

Tänään Jeesus sanoo meille: ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.” Tämä on nykyihmiselle erityisen tärkeä kutsu. Yhä useammalle meistä ovat sanat ”uupumus” ja ”stressi” henkilökohtaisesti tuttuja sanoja, liiankin tuttuja. Paineet kuuluvat ihmisen normaaliin elämään. Mutta jos elämä on jatkuvaa painetta, jos stressi ei pääse välillä purkautumaan, se alkaa rasittaa sekä mieltä että ruumista. Pahimmillaan se johtaa moniin vaivoihin ja lopulta sairastumiseen. Uupumuksesta onkin tullut aikamme kansansairaus.

Moni uupunut ja elämäntilanteessaan väsynyt löytää lohdun Jeesuksen sanoista: ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.” Kuule siis tämä kutsu. Fyysisen ja henkisen levon lisäksi ihmisen tarvitsee lepoa sielulleen. Herramme antama lepo on lepoa hänen varassaan. Se on uskoon sisältyvää perusturvallisuutta. Elämä on pohjimmiltaan Jumalan käsissä. En ole tässä maailmassa omien voimieni tai taitojeni, viisauteni ja osaamiseni varassa. Olen hyvän Jumalan hoidossa.

Lepo Jeesuksessa on sitä, että saan luottaa täysin häneen. Hän on Vapahtajani. Hän on syntieni sovittaja. Ratkaisevaa ei ole se, miten paljon minulla on uskoa ja miten se minussa ilmenee. Ratkaisevaa on uskon kohde – siis se, millainen Jeesus on, hänen suuruutensa ja voimansa. Jeesus antaa sen levon, mitä uupunut ja väsynyt ihminen syvimmiltään kaipaa.

Jumalanpalveluksessa voidaan kutsua ehtoollispöytään erilaisin sanoin, mutta tuskin koskaan sen avosylisemmin kuin sanomalla saman kuin Jeesus: Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.” Hän tietää, ketä painaa raskaasti elämä, miten työ kuluttaa, mikä kuormittaa ja miten maailma kaikkineen saarnaa monenlaista kelpaamattomuutta ja epäonnistuneisuutta. Tänäänkin ehtoollisessa Jeesus tahtoo kohdata hänen luokseen tulevat ja antaa levon.

Huomaa Jeesuksen kutsussa erityisesti yksi sana: ”kaikki”. ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.” Tulkaa aivan kaikki, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat ja elämän lyömät. Kaikki väsyneet ja toivon menettäneet. Myös kaikki hengellisiä taakkoja ja uskonnollisia vaatimuksia kantavat. Kaikki syntien ja syyllisyyden taakan alle uupuvat. Jeesus kutsuu: Tulkaa minun luokseni kaikki ja te saatte levon.