Jeesuksen kanssa teloitettavaksi vietiin kaksi muuta miestä, kaksi rikollista. Kun tultiin paikkaan, jota kutsutaan Pääkalloksi, he ristiinnaulitsivat Jeesuksen ja rikolliset, toisen hänen oikealle puolelleen, toisen vasemmalle. Mutta Jeesus sanoi: ”Isä, anna heille anteeksi. He eivät tiedä, mitä tekevät.” Sotilaat jakoivat keskenään Jeesuksen vaatteet heittämällä niistä arpaa. Kansa seisoi katselemassa. Hallitusmiehiäkin oli siellä ivailemassa Jeesusta. He sanoivat: ”Muita hän kyllä on auttanut – auttakoon nyt itseään, jos hän kerran on Messias, Jumalan valittu.” Myös sotilaat pilkkasivat häntä. He tulivat hänen luokseen, tarjosivat hänelle hapanviiniä ja sanoivat: ”Jos olet juutalaisten kuningas, niin pelasta itsesi.” Jeesuksen pään yläpuolella oli myös kirjoitus: ”Tämä on juutalaisten kuningas.” Toinen ristillä riippuvista pahantekijöistä herjasi hänkin Jeesusta. Hän sanoi: ”Etkö sinä ole Messias? Pelasta nyt itsesi ja meidät!” Mutta toinen moitti häntä: ”Etkö edes sinä pelkää Jumalaa, vaikka kärsit samaa rangaistusta? Mehän olemme ansainneet tuomiomme, meitä rangaistaan tekojemme mukaan, mutta tämä mies ei ole tehnyt mitään pahaa.” Ja hän sanoi: ”Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi.” Jeesus vastasi: ”Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa.” Oli jo kuudes tunti. Silloin, keskipäivällä, aurinko pimeni. Pimeys tuli koko maan ylle, ja sitä kesti yhdeksänteen tuntiin saakka. Temppelin väliverho repesi keskeltä kahtia. Ja Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni.” Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran. (Luuk. 23:32-46).

Piinaviikko on ollut Euroopalle todellinen kärsimysviikko. Brysselissä tehdyt terrorihyökkäykset ovat isku Euroopan sydämeen. Yli kolmekymmentä ihmistä kuoli, yli kaksisataa loukkaantui. Iskut loivat hätää ja tuskaa sekä levittivät pelkoa ja kauhua. Terroriteot tuovat näkyville pahan todellisuuden. Uutisissa puhutaan ”pahan palapelistä”, kun eri maiden tiedustelupalvelut yrittävät koota yhtenäistä kuvaa terroristiverkostoista.

Hämmentyneinä me kyselemme, kuinka kukaan voi haluta tehdä tällaisia tekoja meidän aikanamme. Me olemme saaneet elää seitsemänkymmentä vuotta rauhan aikaa, mutta nyt kaikki näyttää yhtäkkiä toiselta. Terrori, itsemurhaiskut ovat suunniteltua, vääristynyttä, pelkkää tuhoa toivovaa, niin monelle kuin mahdollista. Euroopan arvot ovat aivan toisenlaisia: ihmisarvo, toisen kunnioittaminen, rauha, vapaus. Me kysymme Jumalalta: ”Miksi et päästä meitä pahasta, vaan sallit niin monien kärsiä ja tuhoutua?”

Viisitoista vuotta sitten, New Yorkin terrori-iskun jälkeen, piispa Eero Huovinen rukoili radiohartaudessa: ” Hyvä Jumala, salli oikeuden voittaa vääryys, salli rakkauden voittaa viha, salli armon voittaa synti. Anna meille taitoa pysyä oikeudenmukaisuuden tiellä. Anna päättäjille kaikkialla maailmassa malttia, viisautta ja yhteisvastuuta. Älä anna meidän langeta koston kierteisiin. – -Herra Jeesus Kristus, syyttömänä sinä kärsit ristinkuoleman koko maailman puolesta. Tule meidän sydämiimme, opeta meitä luottamaan sinun armoosi. Ja kun edessämme on ahdistuksen tie, kuljeta sinä meitä. – -Vaikka pahan valta näyttää kasvavan ympärillämme, vahvista toisen maailman ääni, sinun armosi ja anteeksiantamuksesi ääni. – – Anna meille uusi toivo, uusi rohkeus, uusi aika, uusi usko.”(Eero Huovinen, Käännä kasvosi, Herra. s. 68). Tämä pyyntö on yhä ajankohtainen, pitkäperjantaina 2016.

Ihmisellä on taipumus piirtää hyvän ja pahan raja yksilöiden tai ryhmien välille. Me näemme, että paha ja hyvä ovat molemmat totta, usein kilpaillen keskenään. Kristillisen ihmiskäsityksen mukaan ihminen on Jumalan kuva. Syntiinlankeemuksessa tämä kuva särkyi. Sen seurauksena ihmisessä on taipumus sekä hyvään että pahaan. Ulkopuolella oleva paha on helppo tunnistaa. Itsessämme olevaa pimeyttä emme haluaisi nähdä.

Pahuus on valtava voima, mutta se ei saa olla elämän lähtökohta. Olisi mahdotonta kuvitella elävänsä maailmassa, joka olisi läpeensä paha. Kukaan ei jaksaisi elää tai tehdä työtä, jos elämä olisi vain jatkuvaa pahan kohtaamista.

Pitkäperjantain evankeliumi vie kohtaamaan pahan. Evankeliumi suorastaan tihkuu ivaa ja pilkkaa. Hallitusmiehet ivasivat Jeesusta. Sotilaat pilkkasivat häntä. Myös toinen Jeesuksen kanssa ristiinnaulittu herjasi Jeesusta. Matteus kertoo, että ohikulkijatkin pilkkasivat häntä (Matt. 27:39). Meidän aikamme vihapuheet ja -rikokset eivät todellakaan ole mikään uusi ilmiö. Pahuus on näkynyt ja kuulunut ihmiskunnan historiassa syntiinlankeemuksesta lähtien.

Myös pitkäperjantaina pahuus näytti voittavan: kansanjoukko huusi: "Ristiinnaulitse!" Vain tuho, kuolema riitti sille. Ihmiset uskoivat olevansa oikeassa, ja niin uskovat terroristitkin.

Tänään meille niin maailman pahuutta kuin omaa pimeyttämme ihmetteleville pitkäperjantain evankeliumissa on kaksi keskeistä sanomaa.

Ensiksi: Kristus voitti pahan. Pitkäperjantaina vihan ja pahan kohteena on Jumalan Poika, joka naulitaan ristille. Jumala sallii rakkaan Poikansa joutua häväistyksi, pahoinpidellyksi ja ihmisten hylkäämäksi. Ristillä näkyy viha ja pahuus, jonka Vapahtaja saa osakseen tältä maailmalta. Mutta vielä selvemmin näkyy hyvyys ja rakkaus, jolla Vapahtaja vastaa pahuuteen. Jeesus ei vaadi kostoa. Hän pyytää Isäänsä antamaan pahantekijöille anteeksi. Hän rukoilee: ”Isä, anna heille anteeksi. He eivät tiedä, mitä tekevät.”

Pitkäperjantai kertoo, että rakkaus voittaa vihan. Hyvyys on pahaa vahvempi. Elämän voimat ovat kuoleman voimia väkevämmät. Pahalla on voittajansa, ristiinnaulittu Jeesus Kristus. Synnillä on voittajansa, ristillä kuollut Vapahtajamme. Kuolemalla on voittajansa, ylösnoussut Herra Jeesus.

Jeesuksen voitto synnin, kuoleman ja pahan vallasta rohkaisee meitä toimimaan hyvän puolesta tässä maailmassa. Erityisesti pahan nostaessa päätään tarvitaan niitä, jotka vahvistavat hyvää, totta ja oikeaa. Dietrich Bonhoefferin virressä 600 laulamme: ”Kun pahan valta kasvaa ympärillä, vahvista ääni toisen maailman.” Ihmisoikeustaistelija Martin Luther King sanoi: ”Pahinta ei ole pahojen ihmisten pahuus vaan hyvien ihmisten hiljaisuus.” – Elämän perusasiat ovat yksinkertaisia. Paha kasvaa pahuudesta ja hyvä hyvyydestä.

Toiseksi: pahimmallakin ihmisellä on mahdollisuus pelastukseen. Jeesuksen rinnalla oli kaksi rikollista. Toinen heistä herjasi Jeesusta. Toinen puolestaan ei pilkannut, vaan päinvastoin moitti toista rikollista: ”Etkö edes sinä pelkää Jumalaa, vaikka kärsit samaa rangaistusta? Mehän olemme ansainneet tuomiomme, meitä rangaistaan tekojemme mukaan, mutta tämä mies ei ole tehnyt mitään pahaa.” Ja hän sanoi: ”Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi.”

Vanhan 300-luvulta peräisin olevan perimätiedon mukaan katuvan rikollisen nimi olisi Dismas. Nimestä on erilaisia variaatioita eri kielissä: Dysmas, Dimas, Disma, Dumas. Kirkkoisä Johannes Krysostomoksen mukaan Dismas asui erämaassa, jossa hän ryösti ja murhasi jonkun vastaan tulleen ihmisen. Myös Paavi Gregorius Suuren välittämän tiedon mukaan Dismas oli syyllistynyt murhaan. Monissa vankiloissa onkin kappeli omistettu Dismakselle. Hän edustaa katuvaa pahantekijää ja sitä, että Jumala haluaa antaa anteeksi jopa viime hetkellä.

Evankelistoista vain Luukas on kirjoittanut siitä armosta, jonka katuva ristin ryöväri sai vielä elämänsä viimeisillä hetkillä osakseen. Nämä Jeesuksen armolliset sanat katuvaa kohtaan ovat suunnaton armon lähde ja vahva opetus meille tänään. Jeesuksen tarjoama pelastus on vastoin oikeudenmukaisuudella mittaamista. Ryövärin pelastuksessa tulee erityisen kirkkaasti näkyviin pelastuksen armo; se, että pelastus on täysin Jumalan lahjaa ilman ihmisen omaa ansiota. Ei ryövärin elämässä ollut mitään ansiokasta, päinvastoin. Hänellä ei ollut omia hyviä tekoja. Ryöväri ei voi enää tehdä mitään, kun kädet on lyöty kiinni ristiin. Ei hän voi myöskään mennä minnekään, kun jalatkin on naulattu kiinni. Hän saattoi vain katsoa ristin Vapahtajaan ja pyytää: ”Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi.”

Sanat, jotka rikollinen kuuli Vapahtajaltaan, olivat yllättävät. ”Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa.” Jeesus ei vain luvannut muistaa aikanaan, vaan jo tänään armon osakseen saanut pääsee paratiisiin. Pelastusta ei siirretä tulevaisuuteen, vaan se toteutuu juuri tässä, siellä missä syntinen pyytää Jeesusta avukseen. Ryövärillä ei ollut tarjota Jeesukselle mitään, vain syntinsä. Mutta Jeesuksella on antaa lahjana kaikki, autuus ja taivas. Tässä on Jumalan armo syntistä kohtaan, pelastuksen lahja huonolle ja kelvottomalle.

Hyvät seurakuntalaiset. Kukaan ei mene taivaaseen muulla kuin ryövärin armolla. Meillä ei ole osoittaa Jumalan edessä yhtään enempää omaa ansiotamme kuin ristin ryövärillä. Siksi mekin saamme katsoa ristiinnaulittua Vapahtajaa ja rukoilla: ”Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi.” Jeesuksen sovintoveri pyyhkii pois meidän syntimme ja antaa meille saman armon kuin ryövärille ristinpuussa, niin että yhdessä hänen kanssaan pääsemme Jeesuksen luokse taivaan iloon.