Karjalan Liiton ekumeenisten hengellisten päivien messu

Sitten Henki vei Jeesuksen autiomaahan Paholaisen kiusattavaksi. Kun Jeesus oli paastonnut neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, hänen vihdoin tuli nälkä. Silloin kiusaaja tuli hänen luokseen ja sanoi hänelle: ”Jos kerran olet Jumalan Poika, niin käske näiden kivien muuttua leiviksi.” Mutta Jeesus vastasi: ”On kirjoitettu: ’Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.’”
Sitten Paholainen vei Jeesuksen pyhään kaupunkiin ja asetti hänet temppelimuurin harjalle. Hän sanoi Jeesukselle: ”Jos kerran olet Jumalan Poika, niin heittäydy alas. Onhan kirjoitettu: ’Hän antaa enkeleilleen käskyn. He kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen.’” Jeesus vastasi hänelle: ”On myös kirjoitettu: ’Älä kiusaa Herraa, Jumalaasi.’”
Vielä Paholainen vei Jeesuksen hyvin korkealle vuorelle, näytti hänelle maailman kaikki valtakunnat ja niiden loiston ja sanoi: ”Kaiken tämän minä annan sinulle, jos polvistut eteeni ja kumarrat minua.” Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Mene pois, Saatana! On kirjoitettu: ’Herraa, Jumalaasi, sinun tulee kunnioittaa ja ainoastaan häntä palvella.’”
Silloin Paholainen jätti Jeesuksen rauhaan, ja hänen luokseen tuli enkeleitä, jotka palvelivat häntä. (Matt. 4:1-11).

 

Raamattu on aina ajankohtainen kirja. Yhä uudestaan ihmettelen sitä, miten sen sanoma on tuoretta ja koskettavaa nykyajassa. Näin on laita myös tämän ensimmäisen paastonajan sunnuntain evankeliumitekstissä. Se kertoo Jeesuksen kiusauksista.

Edeltävissä jakeissa kerrotaan Jeesuksen kasteesta. Hän sai kuulla: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt.” (Matt. 3:17). Heti sen jälkeen Pyhä Henki vei hänet autiomaahan Paholaisen kiusattavaksi. Autiomaa käsitettiin Vanhassa testamentissa pahojen henkien pesäpaikaksi. Siellä Saatana, Jumalan vastustaja, sai kiusata Jeesusta. Autiomaassa Jeesus valmistautui julkisen toimintansa aloittamiseen paastoamalla ja rukoilemalla 40 päivän ajan. Siellä hän joutui kohtaamaan elämän perustavimmat kysymykset. Siellä koeteltiin hänen kutsumuksensa. Saatana pyrki siihen, että Jeesus kieltäisi taivaallisen Isänsä ja luopuisi Vapahtajan kutsumuksestaan.

Jeesuksen kiusaukset erämaassa opettavat meille tänään kolme tärkeää asiaa.

Ensinnä Jeesuksen kolme kiusausta ovat samoja peruskiusauksia, jotka me kohtaamme päivittäin. Evankeliumissa ne oli sanoitettu Jeesuksen tilanteeseen sopiviksi. Pohjimmiltaan niissä vedottiin samoihin ihmisen tarpeisiin, haluihin ja oman itsensä korottamiseen kuin syntiinlankeemuksessa.

Erämaassa 300-luvulla elänyt askeetti Euagrios Pontoslainen puhuu kolmesta pääkiusauksesta, jotka muodostavat sisääntuloportin kaikelle muulla pahalle. Yhteistä näille kolmelle on, että ne opastavat ihmistä tarkastelemaan kaikkea elämässä yhden ainoan kysymyksen perusteella: ”Mitä tämä voi antaa minulle?” Peruskiusaukset siis kietoutuvat minun, yksilön, tarpeiden ja hyvinvoinnin ympärille. Euagrios Pontoslaisen mukaan vatsanpalvonta, ihmiskunnia ja rahanhimo raivaavat tietä kaikelle muulle pahalle. Paholaisen autiomaassa Jeesukselle tekemät ehdotukset vastasivat täysin tätä taktiikkaa: leivän tekeminen kivistä, ihmisten suosion voittaminen ja koko maailman saaminen omaksi. Leipä, omaisuus ja ihmisten arvostus edustavat meidän perustavanlaatuisia tarpeitamme ihmisinä. Sen perusteella, miten me opimme käsittelemään niitä ja mikä asema niillä on elämässämme, ratkeaa, mitä meistä tulee.

Ensimmäinen kiusaus koskee jokapäiväistä leipää, siis toimeentuloa. Jokapäiväinen leipä on välttämättömyys, kuten vaatteet, asunto ja moni muu tarpeellinen asia. Mikään ei näytä meille kuitenkaan riittävän nykyisenä mielihyväkulttuurin ja itseensä keskittyvänä aikana. Yksi luku riittää osoittamaan tämän kiusauksen todellisuuden. Nykyisillä suomalaisten kulutustottumuksilla tarvittaisiin 3,6 maapalloa kattamaan kestävästi kuluttamamme luonnonvarat. Kulutamme luonnonvaroja siis huomattavasti nopeammin kuin ne pystyvät uusiutumaan.

Toinenkin kiusaus on hyvin nykyaikainen kiusaus, elämmehän me vahvaa yksilö- ja minäkeskeistä, omaa etua ja hyvinvointia korostavaa aikaa. On sanottu, että tämän ajan kolme tärkeintä sanaa ovat: minä, minä, minä. Se koskee ihmisten suosiota ja huomion saamista. Taannoin yrittäjä Jari Sarasvuo lanseerasi jopa kokonaan uuden termin ”huomiotalous”. Siinä oli kysymys siitä, että se, joka saa huomion itseensä, saa myös asiakkaat ja rahat. Se, joka hallitsee keskustelua ja herättää huomiota, rikastuu ja menestyy. Internetin ja sosiaalisen median aikakausi on tuonut aivan uudet mahdollisuudet huomion ja suosion etsimiseen ja saamiseen.

Mutta on sitä osattu ennenkin. Savolaisemäntä kehui paistamaansa kalakukkoa ja sanoi, että sitä syödessä rasva valuu suupielistä. Karjalaisemäntä ei tahtonut jäädä huonommaksi, vaan virkkoi: ”Karjalaist ko paistaat piirakoi, ni syömästä lähtiis penkkikii jääp istumapaikalt rasvaseks.”

Myös kolmas kiusaus on ollut aina ajankohtainen. Siinä on kysymys vallasta. Ihmiskunnan alusta alkaen vallanhimo on aiheuttanut ristiriitoja ja väkivaltaa kansojen ja ihmisryhmien välillä. Sen juuret ovat meissä syvällä ja se pääsee helposti valtaan. Se tekee tuhoaan niin perheissä, työpaikoilla, yhteiskunnan elämässä ja valtioiden kesken. Vaalit ovat tulossa ja politiikassa vallan tavoittelu tulee erityisellä tavalla esille. Valta sinänsä ei ole väärin, mutta valitettavan usein sitä käytetään väärin, ajetaan omia etuja ja unohdetaan yhteinen hyvä. Minä ja minun tarpeeni korostuvat.

Kertomus Jeesuksen kiusauksista on samalla kertomus meistä kolmannen vuosituhannen ihmisistä ja meidän kiusauksistamme keskittyä itsemme ja omiin tarpeisiimme. Kun minä nousee ykköseksi, unohtuu Jumala ja lähimmäinen. Tässä asiassa me olemme samalla viivalla, niin karjalaiset kuin hämäläiset, savolaiset kuin pohjalaiset ja kaikki muut.

Toiseksi evankeliumista avautuu tärkeä näköala siihen, miten kiusaukset voidaan voittaa. Kivennapalaisen sananparren mukaan ”myöhästä ko Muolaan ämmän rukous ko piru olj porstuvas”. Näinkö se on vai miten puolustautua kiusauksia vastaan? Jeesus torjui Paholaisen hyökkäykset käyttäen Jumalan sanaa. Paholaisen houkutuksiin hän vastasi Vanhan testamentin kohdilla, tarkemmin Viidennen Mooseksen kirjan lukujen kuusi ja kahdeksan kohdilla.

Tämä on meillekin neuvo kiusausten keskellä. Kiusausten tullessa suuntaa ajatuksesi kiusauksesta rukoukseen. Kiusausten keskellä luota Jumalan sanaan. Raamatussa on jumalallinen voima. Lue sitä. Täytä ajatuksesi Raamatun sanalla. Jumalan sanan totuutta vastaan Paholaisella ei ole vastausta.

Kolmanneksi evankeliumi kertoo ennen kaikkea Jeesuksesta kiusausten voittajana. Kiusauksissa koeteltu Kristus on meidän toivomme lähde. Vaarallinen ja epätosi on kuva kristitystä, jota odottaa vain onnellinen ja hyvä elämä. Kiusaukset ja koettelemukset ovat osa elämäämme. Niiltä ei välttynyt edes Jumalan Poika. Kukaan meistä ei pääse niistä eroon tämän elämän aikana.

Selittäessään Isä meidän –rukouksen kohtaa ”Äläkä saata meitä kiusaukseen” Martti Luther sanoo, että Jumala sallii kiusaukset kahdesta syystä. Ensinnä siksi, että ihminen oppisi tuntemaan itsensä, sen että hän on syntinen. Toiseksi siksi, että ihminen oppisi tuntemaan Jumalan, sen että hänen armonsa on voimakkaampi kuin mikään luotu. Näin opittaisiin kiittämään ja ylistämään Jumalan armoa. Omien kiusaustemme keskellä voimme luottaa Jeesukseen, joka on kiusausten voittaja. ”Koska hän on itse käynyt läpi kärsimykset ja kiusaukset, hän kykenee auttamaan niitä, joita koetellaan.” (Hepr. 2:18). Jeesuksessa Kristuksessa näemme kärsivän Jumalan, joka ei lankea kiusauksiin, vaan taistelee hyvyyden puolesta ristinkuolemaan asti. Jumalan rakkaus on itsensä antavaa hyvyyttä ja rakkautta, meidän puolestamme ja meidän hyväksemme. Uukuniemeläisen evankelista, runoilija Erkki Lemisen sanoin:

Ristin luona kiusatulla, langenneella, vaivatulla paras paikka on.

Siksi älä koskaan lähde, älä minkään synnin tähden ristin luota pois.