Kymin kirkossa Kotkassa 12.2.2023

Opetuslapset sanoivat Jeesukselle: ”Rabbi, tule syömään.” Mutta hän sanoi heille: ”Minulla on ruokaa, josta te ette tiedä.” Opetuslapset kummastelivat keskenään: ”Onko joku tuonut hänelle syötävää?” Mutta Jeesus jatkoi: ”Minun ruokani on se, että täytän lähettäjäni tahdon ja vien hänen työnsä päätökseen. Te sanotte: ’Neljä kuuta kylvöstä korjuuseen.’ Minä sanon: Katsokaa tuonne! Vainio on jo vaalennut, vilja on kypsä korjattavaksi. Sadonkorjaaja saa palkkansa jo nyt, hän kokoaa satoa iankaikkiseen elämään, ja kylväjä saa iloita yhdessä korjaajan kanssa. Tässä pitää paikkansa sanonta: ’Toinen kylvää, toinen korjaa.’ Minä olen lähettänyt teidät korjaamaan satoa, josta ette ole nähneet vaivaa. Toiset ovat tehneet työn, mutta te pääsette korjaamaan heidän vaivannäkönsä hedelmät.” (Joh. 4:31–38).

 

”Toinen kylvää, toinen korjaa.” Nämä Jeesuksen sanat osuvat hyvin piispantarkastuksen juhlapäivään. Näillä seuduilla on tehty Kristuksen kirkon työtä jo vuosisatojen ajan. Pyhtääseen kuulunut Kymenkartanon kappeli perustettiin vuonna 1440. Kymin seurakunta on toiminut vuodesta 1642. Monien seurakuntaliitosten, erojen ja rakennemuutosten seurauksena tällä paikkakunnalla on ollut Kotka-Kymin seurakunta vuodesta 2017.

Seurakunnan olemukseen kuuluu, että työtä tehdään pitkäjänteisesti. Itse asiassa seurakunnan työn näköalana on iäisyys. Jossain vaiheessa on aika toimia siementen kylväjänä. Toiset taas pääsevät korjaamaan kylvön tuottaman sadon. Sama sadonkorjaaja toimii omana aikanaan myös kylväjänä. Sitten joskus tulee kolmas, jonka vuoro on niittää satoa. Tämä Jeesuksen ajatus siis pätee: ”Toiset ovat tehneet työn, mutta te pääsette korjaamaan heidän vaivannäkönsä hedelmät.” Kylväjät ja korjaajat ovat toistensa työtovereita.

Piispantarkastus muistuttaa yksittäisen seurakunnan kuuluvan osana ajan ja paikan rajat ylittävän Kristuksen kirkon kokonaisuuteen. Tänään kiitämme niistä työntekijöistä ja seurakuntalaisista, jotka ovat tässä seurakunnassa vuosisatojen aikana tehneet työtä. Samalla rohkaisemme ja kannustamme sekä pyydämme siunausta teille, jotka nykyisin olette mukana seurakunnan elämässä työntekijöinä, vastuunkantajina ja seurakuntalaisina.

Kylvötyö ei ole aina helppoa. Yksi edeltäjistäni, Kymin seurakunnan kappalaisena ja kirkkoherrana vuosina 1944–1955 toiminut Osmo Alaja kuvaa muistelmissaan poikatyön aloittamisen vaikeutta. Rippikoulussa oli ollut mukana 101 poikaa. Kun se oli sujunut hyvin, Alaja oli ehdottanut rippikoulun päätyttyä, että perustettaisiin joka toinen viikko kokoontuvia poikakerhoja.

”Ketkä tulisivat sellaisiin mukaan? Enemmistö viittasi. Sovimme, että kokoonnumme konfirmaatiopyhän jälkeisenä keskiviikkona kirkonmäellä. Kuulutin tämän vielä kirkossa. Esimieheni, jolle hankkeestani kerroin, sanoi, että voi sinne tulla pari poikaa. Säälittelin mielessäni hänen epäuskoaan, mutta sain tuona keskiviikkona, jolta odotin paljon, havaita, että hän tunsi kaittavansa tarkkaan. Kirkonmäeltä löysin näet juuri nuo kaksi poikaa. Ihmettelimme yhdessä toisten poissaoloa ja katsoimme, että sen täytyy johtua jostakin väärinkäsityksestä. Sovimme sen tähden, että kuulutan uuden kokoontumisen seuraavaksi keskiviikkoillaksi. Kun se koitti, oli paikalla enää yksi poika.” Se oli päätös Osmo Alajan poikatyölle tässä seurakunnassa. (Osmo Alaja: Näen elämäni näin, s 176–177).

”Toinen kylvää, toinen korjaa” on osuva sanonta seurakunnan elämälle. Siinä tarvitaan uskollisuutta, sitoutumista ja kärsivällisyyttä. Siinä tarvitaan monenlaisia taitoja ja ihmisiä. Tarvitaan kylväjiä, istuttajia, kastelijoita ja lopulta myös korjaajia. Monista vaiheista ja ahkeroijista huolimatta työ on yhteistä.

Evankeliumitekstissä opetuslapset kutsuivat Jeesusta syömään. Jeesus toteaa, että hänellä on ruokaa, josta opetuslapset eivät tiedä mitään. Tällainen kuvakieli ei aukea opetuslapsille. Opetuslapset luulevat, että Jeesuksella on mukanaan omia eväitä, joista hän ei ole kertonut muille. Mutta Jeesus puhuu hengellisestä ruoasta. Se ravitsee ihmisen sielua.

Jeesus selittää, mitä hänen antamansa ruoka on. ”Minun ruokani on se, että täytän lähettäjäni tahdon ja vien hänen työnsä päätökseen.” Mikä on se lähettäjän tahto, jonka Jeesus täyttää? Sen Paavali kertoo ensimmäisessä kirjeessä Timoteukselle. Siellä sanotaan, että Jumala tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden (1. Tim. 2:4). Jeesus on tullut tänne maailmaan pelastamaan ihmiskunnan. Hän tuli tänne toisia varten.

Kristus on vienyt lähettäjänsä tahdon täysin päätökseen ja kuollut puolestamme ristillä. Näin hän on kantanut koko maailman Jumalan eteen ja elänyt pelkästään toisia varten. Kristuksen työstä avautuu uusi näköala lähimmäiseen: olla häntä varten ja hänen avukseen. Meidän tulee kasvaa kiinni Kristukseen. Se on ottamista osaa Jeesuksen tehtävään. Siksi kasvaminen uskossa Kristukseen on yhtä aikaa myös kasvamista rakkaudessa lähimmäiseen.

Hyvät seurakuntalaiset. Viime vuosikymmenen ajan hiippakuntamme monissa seurakunnissa on eletty läpi muutosta. Niukkenevien voimavarojen vuoksi työntekijöiden määrää on vähennetty, tarpeettomista kiinteistöistä on luovuttu ja monesti toimintaakin supistettu. Myös seurakuntarakenteet ovat muuttuneet. Tämä on koettu myös Kotkassa.

Seurakuntatyötä on jouduttu ja joudutaan tekemään uudella tavalla. Työstä tulee enemmän yhteistä kuin aiemmin. Seurakunnan työntekijät joutuvat ylittämään entiset työalojen rajat. Sitäkin tarpeellisempaa on, että työntekijät ja seurakuntalaiset tekevät seurakunnan työtä yhdessä. Seurakuntatyö on yhteistä työtä, jossa seurakuntalaisilla on oma paikkansa. Piispantarkastuksessa olen kiinnittänyt huomiota siihen, että tällainen seurakuntaelämän tapa vallitsee Kotka-Kymin seurakunnassa. Monissa tapaamisissa korostui se, että yhteistyöstä on päästy yhteiseen työhön. Pohjimmiltaan kyse on siitä, että jokaisella on mahdollisuus elää todeksi omaa kristityn kutsumustaan. Siksi rohkaisen sinua: ota paikkasi seurakunnan elämässä, sinua tarvitaan!

Evankeliumitekstin lisäksi myös päivän kirjeteksti sopii hyvin piispantarkastukseen. ”Istuttaja ei ole mitään, ei myöskään kastelija, vaan kaikki on Jumalan kädessä, hän suo kasvun. … Me olemme Jumalan työtovereita, te olette Jumalan pelto.” (1. Kor. 3:7, 9). Näillä sanoilla apostoli Paavali tahtoi rohkaista ja ohjata Korintin seurakuntaa 2000 vuotta sitten. Ne sopivat erinomaisesti myös Kotka-Kymin piispantarkastuksen juhlamessuun. Onhan apostolisten kirjeiden tarkoitus sama kuin piispantarkastusten: tukea, auttaa ja ohjata seurakuntaa, jotta sen jäsenet voisivat vahvistua uskossa, rakkaudessa ja keskinäisessä yhteydessä.

Muistakaa, että te olette Jumalan työtovereita. Hän itse kutsuu teitä kantamaan vastuuta toisista ihmisistä, tästä seurakunnasta, tästä paikkakunnasta ja koko Jumalan luomakunnasta. Seurakunnan työ on yhteistä ja jokaisella on siinä oma paikkansa ja tehtävänsä.

Kaikki ei kuitenkaan ole palkattujen työntekijöiden ja vastuunsa tuntevien seurakuntalaisten varassa. Jumala antaa kasvun seurakunnan elämälle. Perusta kasvulle luotiin vuosisatoja sitten, kun evankeliumi löysi tiensä näille seuduille. Tuo perusta on pysynyt tähän asti. Se kestää myös tulevaisuudessa, koska Kristus on mukana kirkkonsa elämässä. Hän ei jätä meitä yksin. Pyhän Henkensä kautta hän johtaa myös Kotka-Kymin seurakuntaa eteenpäin.