Parikkalan kirkossa 24.4.2022

Samana päivänä, viikon ensimmäisenä, opetuslapset olivat illalla koolla lukittujen ovien takana, sillä he pelkäsivät juutalaisia. Yhtäkkiä Jeesus seisoi heidän keskellään ja sanoi: ”Rauha teille!” Tämän sanottuaan hän näytti heille kätensä ja kylkensä. Ilo valtasi opetuslapset, kun he näkivät Herran. Jeesus sanoi uudelleen: ”Rauha teille! Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minä teidät.” Sanottuaan tämän hän puhalsi heitä kohti ja sanoi: ”Ottakaa Pyhä Henki. Jolle te annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat anteeksi annetut. Jolta te kiellätte anteeksiannon, hän ei saa syntejään anteeksi.”
Yksi kahdestatoista opetuslapsesta, Tuomas, josta käytettiin myös nimeä Didymos, ei ollut muiden joukossa, kun Jeesus tuli. Toiset opetuslapset kertoivat hänelle: ”Me näimme Herran.” Mutta Tuomas sanoi: ”En usko. Jos en itse näe naulanjälkiä hänen käsissään ja pistä sormeani niihin ja jos en pistä kättäni hänen kylkeensä, minä en usko.”
Viikon kuluttua Jeesuksen opetuslapset olivat taas koolla, ja Tuomas oli toisten joukossa. Ovet olivat lukossa, mutta yhtäkkiä Jeesus seisoi heidän keskellään ja sanoi: ”Rauha teille!” Sitten hän sanoi Tuomaalle: ”Ojenna sormesi: tässä ovat käteni. Ojenna kätesi ja pistä se kylkeeni. Älä ole epäuskoinen, vaan usko!” Silloin Tuomas sanoi: ”Minun Herrani ja Jumalani!” Jeesus sanoi hänelle: ”Sinä uskot, koska sait nähdä minut. Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe.”
Monia muitakin tunnustekoja Jeesus teki opetuslastensa nähden, mutta niistä ei ole kerrottu tässä kirjassa. Tämä on kirjoitettu siksi, että te uskoisitte Jeesuksen olevan Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä, kun uskotte, olisi elämä hänen nimensä tähden. (Joh. 20:19–31).

 

”Rauha teille!” Näillä sanoilla Jeesus tervehtii pelokkaita ja epäuskoisia oppilaitaan, jotka olivat linnoittautuneet lukkojen taakse. Huomio kiinnittyy siihen, että Jeesuksen toivotus toistuu juhlapäivän evankeliumissa peräti kolme kertaa.

”Rauha teille!” Parikkalalaiset tietävät erityisen hyvin paikkakunnan historiasta, omista kokemuksista tai suvun kertomuksista sen, kuinka tärkeää on rauha. Rajaseudulla se ei ole ollut itsestäänselvyys. Rauhaa kaivataan tälläkin hetkellä eri puolilla maailmaa sotien ja levottomuuksien keskellä. Erityisesti sota Ukrainassa on viime kuukausien aikana järkyttänyt päivästä toiseen.

Rauhaa kaivataan myös siellä, missä ihmisen sisimmässä elää pelko, rauhattomuus ja toivottomuus. Rauhaa ikävöidään siellä, missä elämän merkitys ja tarkoitus on hukassa. Nämä ovat monen ihmisen elämäntodellisuutta. Koronapandemian seurauksista on puhuttu paljon julkisuudessa erityisesti lasten ja nuorten sekä vanhusten elämässä. Ne tulivat esille torstain piispantarkastuskeskusteluissa myös täällä Parikkalassa.

”Rauha teille!” Mitä nämä Jeesuksen kaksi sanaa voisivat merkitä meille tänään? Ovatko Jeesuksen sanat kehotus ja käsky toimia rauhan hyväksi vai ovatko ne lupaus ja lahja rauhasta, jonka Jeesus tuo tullessaan?

Vastaus kysymyksiin ei ole joko-tai vaan sekä-että. Jeesuksen sanat ovat kehotus ja käsky: Toimikaa niin, että edistätte rauhaa ja sovintoa. Rauha teidän keskuudessanne riippuu siitä, mitä te itse teette. Sikäli kuin teistä riippuu, ottakaa vastuu ja aloite käsiinne ja etsikää sovintoa.

Monessa mielessä rauhan edistäminen on meidän ihmisten omissa käsissä. Jos aina odotamme, että muut tekevät aloitteita, voi olla, etteivät lukot ihmisten välillä aukea milloinkaan. Toisten synneistä parannuksen tekeminen on helpointa. Sen sijaan omien asenteiden korjaaminen on vaikeaa. Siksi meille kuuluu Jeesuksen kehotus: ”Rauha teille!” Siis olkaa rauhan tekijöitä ja sovinnon etsijöitä.

Jeesuksen sanat ovat myös lupaus ja lahja. Kuvittelemme, että saamme itse kaikki elämämme lukot auki. Emme tarvitse ulkopuolisia lukkoseppiä emmekä auttajia. Elämä on omissa käsissämme ja omassa vallassamme. Ihminen on oman onnensa seppä.

Meille itseriittoisille nykyihmisille Jeesuksen sanat muistuttavat siitä, että vain hän tuo rauhan.  Vain Jeesus voi lahjoittaa todellisen levollisuuden. Jeesuksen sanat eivät ole vain kehotus, vaan ne ovat syvimmältään paljon enemmän. Hänen antamansa rauha on lahja.

Hyvät sanankuulijat. Mikkelin hiippakunnan piispansauvaan on kaiverrettu vanhan Viipurin hiippakunnan viimeisen piispan David Lundin nimi. Minua on usein puhutellut se aika, jolloin edeltäjäni vuosisatoja sitten hoiti virkaansa. Viimeisen tarkastuskierroksen hiippakunnassaan David Lund teki keväällä 1710. Parikkalassa – Joukiossa, kuten pöytäkirjaan on merkitty – piispa vieraili 25.3.1710. Kansakunnalla oli 312 vuotta sitten edessään pelottavia uhkia. Pian alkoikin ns. isovihana tunnettu aika, jolloin venäläiset miehittivät koko Etelä-Suomen. Isoviha oli kenties hirvittävintä, mitä Suomen historiassa on kuunaan koettu. Nykyisin puhuttaisiin kansanmurhasta. Kaiken lisäksi samoihin aikoihin suomalaisia koetteli myös laaja ruttoepidemia.

Piispa David Lund puhui vuoden 1710 piispantarkastuskierroksellaan siitä, kuinka Jumala on huolehtinut tästä paikasta aina siitä lähtien, kun hänen sanansa valkeus alkoi täällä loistaa. Erilaisista koettelemuksista huolimatta, joiden hän on sallinut kohdata synnyinmaatamme, meillä on jatkuvasti hänen sanansa keskuudessamme. Hän korosti, että on syytä yhä enemmän ahkeroida rukouksissa ja kristillisyyden edistämisessä, jotta Jumalan pyhän sanan saarna saisi säilyä ja vaikuttaa keskuudessamme. ”Antakaa Jumalan sanan asua runsaasti keskuudessanne” oli piispan viesti tarkastamilleen seurakunnille.

Viestini teille parikkalalaisille on sama kuin kaukaisen edeltäjäni. Rohkaisen teitä pitämään kiinni kaiken muutoksen ja tulevaisuuden kysymysten keskellä siitä, mikä pysyy. Vaikka maailma ympärillämme muuttuu, tulevaisuuteen kohdistuu uhkakuvia ja seurakunnalla on jatkuvasti edessään uusia haasteita, Jumalan sana pysyy. Siksi kirkon työllä Parikkalassa on tulevaisuus. Jumalan sanan lupaukset kantavat. Ne antavat lujan pohjan Parikkalan seurakunnan elämälle, kuten jokaisen meidän elämällemme. Siksi kehotukseni on: Antakaa Jumalan sanan asua runsaasti keskuudessanne. Sen kautta Pyhä Henki synnyttää uskoa ja rakkautta.

Hyvät seurakuntalaiset. Tämän pyhäpäivän evankeliumissa Jeesus sanoo useaan kertaan: Rauha teille! Me ihmiset tarvitsemme Jumalan antamaa rauhan vakuutusta usein, monta kertaa ja toistuvasti. Jos katsomme omiin pelkoihimme ja huoliimme, jäämme epävarmuuden valtaan. Mutta jos katsomme Kristukseen ja yhä uudelleen kuulemme hänen sanansa, voimme saada hänen rauhansa.

Ylösnoussut Jeesus ilmestyi opetuslastensa keskelle yllättäen lukituista ovista huolimatta. Tullessaan hän sanoi: ”Rauha teille!” Meidänkin elämäämme hän tulee yllättäen ja sanoo: ”Rauha teille. Älkää pelätkö. Koko elämänne on Jumalan käsissä.” Kun Kristus lupaa ja lahjoittaa rauhan, silloin hän antaa Jumalan rauhan. Syvin rauha ei olekaan ihmisen rauhaa, vaan Jumalan rauhaa. Tämän rauhan varaan ihminen voi jättää koko elämänsä.

Tärkeä on huomata, miten Jeesuksen kehotus jatkui rauhantoivotuksen jälkeen. Jeesus ei sanonut oppilailleen: Jääkää turvallisesti tänne lukkojen taakse odottamaan paluutani, yrittäkää viihtyä keskenänne. Ei, vaan päinvastoin. Jeesuksen ensimmäinen lause ylösnousemuksensa jälkeen oli: ”Rauha teille! Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minä teidät.” Jeesus antaa rauhansa ja lähettää seurakunnan maailmaan.

Parikkalan seurakunnalla ei ole syytä eikä sen tarvitse olla huolissaan itsestään ja organisaatiostaan. Sen on oltava huolissaan ihmisistä, niistä, jotka elävät ilman evankeliumin ilosanomaa; niistä, jotka syystä tai toisesta tarvitsevat toisten tukea ja apua; niistä, jotka ovat peloissaan ja epävarmoina. Siksi seurakunnan ei tule käpertyä sisäänpäin, jäädä lukittujen ovien sisälle. Seurakunnan tulee avautua maailmaan, sillä sinne se on lähetetty. Tämän päivän evankeliumissa seurakunnan elämän tavoite sanoitetaan näin: ”Tämä on kirjoitettu siksi, että te uskoisitte Jeesuksen olevan Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä, kun uskotte, olisi elämä hänen nimensä tähden.” Seurakunnan tehtävä on elää uskosta ylösnousseeseen Kristukseen, julistaa rohkeasti evankeliumia Jeesuksesta ja palvella jokaista ihmistä rakkauden teoilla. Sellaisella seurakunnalla on tulevaisuus.