Pääsiäispäivän jumalanpalvelus

Sapatin mentyä, viikon ensimmäisenä päivänä Magdalan Maria tuli jo aamuhämärissä haudalle ja näki, että haudan suulta oli kivi siirretty pois. Hän lähti juoksujalkaa kertomaan siitä Simon Pietarille ja sille opetuslapselle, joka oli Jeesukselle rakkain, ja sanoi heidät tavattuaan: ”Ovat vieneet Herran pois haudasta, emmekä me tiedä, minne hänet on pantu.” Pietari ja se toinen opetuslapsi lähtivät heti juoksemaan haudalle.
Miehet menivät yhtä matkaa, mutta se toinen opetuslapsi juoksi Pietaria nopeammin ja ehti haudalle ensimmäisenä. Hän kurkisti sisään ja näki käärinliinojen olevan siellä, mutta hän ei mennyt sisälle. Simon Pietari tuli hänen perässään, meni hautaan ja katseli siellä olevia käärinliinoja. Hän huomasi, että Jeesuksen kasvoja peittänyt hikiliina ei ollut käärinliinojen vieressä vaan erillään, omana käärönään. Nyt tuli sisään myös se toinen opetuslapsi, joka oli ensimmäisenä saapunut haudalle, ja hän näki ja uskoi. Vielä he näet eivät olleet ymmärtäneet, että kirjoitusten mukaan Jeesus oli nouseva kuolleista.
Opetuslapset lähtivät haudalta majapaikkaansa. (Joh. 20:1-10).

Kosmologian emeritusprofessori Kari Enqvist totesi hiljaisen viikon keskiviikkona (8.4.2020) Ylen radiokolumnissa: ”Kun lokakuussa 1939 kansakunnan olemassaolo oli uhattuna, Paasikivi saateltiin Moskovan junaan virren ’Jumala ompi linnamme’ tahdissa. Nyt kirkot ovat kiinni. Jopa Vatikaani on lukinnut ovensa. Pappien sijasta luotamme infektiolääkäreihin.”

Enqvistin mukaan maailma ”tuntuu aavistavan, että jumalat ovat vaienneet tai kuolleet, jos ovat koskaan eläneetkään. Että rukoukset eivät nyt auta.” Hän toteaa koronaviruksesta, että vainooja ”on nytkin kavala ja kauhea, kiivas, kiukkuinen ja julma, hirmuinen. Mutta tänään laulamme, että vain tiede hänet voittaa.”

Professori Enqvistin ajattelun mukaan koronavirus vie pohjan uskolta Jumalaan. Uskon tilalle tulee kaikkivoipa tiede. Näinkö asia on? Olisiko sitten viisainta sulkea kirkot lopullisesti, lopettaa tämä jumalanpalvelus, katkaista suoratoisto ja piispankin palata kotiin eristyksiin? Sen seurauksena pääsiäinen pitäisi perua lopullisesti ja poistaa kirkolliset juhlapäivät kalenterista, puhumattakaan lukemattomista muista seurauksista.

Koko kysymyksenasettelu uskonnon ja tieteen vastakkainasettelusta on virheellinen. Piispoilta ilmestyi viime syksynä kannanotto Tieteiden lahja (Piispojen puheenvuoro tieteiden arvosta ja tehtävästä Jumalan luomakunnassa. Suomen ev.-lut. kirkon julkaisuja 84. Helsinki 2019). Dokumentissa toteamme: ”Kirkko pitää tiedettä ja yliopistoinstituutiota luovuttamattomana osana ihmisen pyrkimystä kohti totuutta ja lähimmäisen hyvää.” ”Tiede on osa Jumalan ihmiselle antamaa viljelemisen ja varjelemisen tehtävää. Juuri nyt tiedettä tarvitaan tässä tehtävässä ehkä kipeämmin kuin koskaan.” Kristittyinä saamme olla kiitollisia tieteen lahjasta ja antaa kaiken tukemme sen parissa tehtäville ponnisteluille koronaepidemian taltuttamiseksi.

Päinvastoin kuin professori Enqvist ajattelee, koronavirusepidemia ei vie pohjaa uskolta Jumalaan, vaan pikemminkin kutsuu uskomaan Jumalaan. Samana päivänä kuin professori piti kolumninsa, Kirkon tutkimuskeskus julkaisi tuoreen tutkimuksen suomalaisten tämänhetkisistä huolenaiheista (Suomalaisten henkinen kriisinkestävyys. Huolenaiheet ja turvallisuutta tuovat tekijät koronakriisissä. Raportti 8.4.2020. Hanna Salomäki. Kirkon tutkimuskeskus).

Suomalaisten yleisimmät huolenaiheet koskivat terveyttä. Yli puolet suomalaisista (55 %) koki erittäin paljon tai paljon huolta omasta tai läheisen terveydestä. Lähes puolet suomalaisista (46 %) oli kuormittuneita taloudellisesta lamasta. Kaksi viidestä (39 %) koki kuormitusta taloudellisesta toimeentulosta. Kolmannes suomalaisista myös koki huolen mielenterveyden järkkymisestä tuottavan heille kuormitusta. Niin ikään kolmannes (33 %) oli huolissaan yhteiskunnan ajautumisesta epäjärjestykseen. Kolmannes (32 %) oli huolissaan perheväkivallan lisääntymisestä.

Tutkimuksen mukaan joka kolmas suomalainen (35 %) kokee, että huoli omasta tai läheisen kuolemasta tuottaa erittäin paljon tai paljon kuormitusta tällä hetkellä. Kuolemaan liittyvä pelko oli laajasti jaettu kokemus. Vain seitsemän prosenttia suomalaisista ilmoitti, että huoli omasta tai läheisen kuolemasta ei kuormita lainkaan.

Pääsiäisenä kristillinen kirkko kautta maailman julistaa voittoa kuolemasta ja kaiken pahan vallasta. Tälle sanomalle on nyt kysyntää. Meille, jotka kannamme huolta omasta ja toisten terveydestä sekä toimeentulosta, muistutetaan Jeesuksen sanoista: ”Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman.” (Joh. 16:33 KR 1938). Meille, jotka olemme huolissamme yhteiskunnan epäjärjestyksen ja väkivallan kasvusta, kerrotaan Jumalan läsnäolosta: ”Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani.” (Ps. 23:4). Meille, jotka pelkäämme kuolemaa, julistetaan: ”Meillä on Jumala, Jumala, joka auttaa, ja Herra, Herra, joka kuolemasta vapahtaa.” (Psalmi 68:21 KR 1938).

Pääsiäisen riemullinen viesti on, että kuolema ja kaikki pahan vallat on kukistettu. Niillä on enää rajallinen valta meihin. Vaikka me joudumme saattamaan läheisiämme hautaan ja kerran joudumme itsekin täältä lähtemään, kuolemalla ei ole viimeistä sanaa. Sen valta on murrettu. Kristuksen voitto on meidän voittomme. Hänen kuolemansa on meidän elämämme. Hänen ylösnousemuksensa on meidän toivomme. Siksi tämä aika ei vie pohjaa uskosta Jumalaan. Päinvastoin tämä aika kutsuu meitä Jumalan yhteyteen, turvautumaan häneen ja jättäytymään hänen käsiinsä.

Ylösnousemuksen ihmettä on vaikea käsittää ja ymmärtää. Pääsiäisen evankeliumi kertoo Jeesuksen lähellä eläneidenkin olleen ymmällään. He olivat suruissaan ja peloissaan. Tyhjän haudan nähdessään naiset arvelivat, että joku on vienyt Jeesuksen ruumiin pois haudasta. Pietari ja toinen opetuslapsi lähtivät juoksujalkaa tarkistamaan tilannetta. He eivät käsittäneet, mistä oli kysymys. Vasta vähitellen he ymmärsivät kirjoitusten olleen totta. Elävän Kristuksen kohtaaminen vakuutti heidät ylösnousemuksen todellisuudesta.

Kristitylle Jeesuksen ylösnousemus on vähintään yhtä varmaa, joskin eriluonteista todellisuutta kuin se, minkä hän näkee ja tietää. Opetuslasten tavoin mekin saamme uskoa, vaikka emme kaikkea järjellä ymmärräkään. Pääsiäisen sanoma on yllätys, järjen ja kokemuksen ylittävä tapahtuma. Ylösnousemus on ihme, jolla ei ole vertaa koko maailmankaikkeudessa. Sitä voi vain ihmetellä, kiittää ja ylistää.

Evankeliumiteksti päättyy hyvin arkisesti: ”Opetuslapset lähtivät haudalta majapaikkaansa.” Edellinen raamatunkäännös sanoi: ”Niin opetuslapset menivät takaisin kotiinsa.” Tätä pääsiäistä olemme pakosta joutuneet viettämään kodeissamme ja majapaikoissamme. Jotkut ovat karanteenissa, toiset muuten karanteenimaisissa olosuhteissa. Kokoontumiset on kielletty ja kirkot suljettu. Siksi evankeliumitekstin arkinen loppu puhuttelee erityisesti tänä vuonna. Opetuslapset veivät mukanaan tiedon tyhjästä haudasta ja ylösnousemuksen ihmeestä sinne, missä he asuivat.

Tänään meidänkin majapaikkoihimme ja koteihimme julistetaan pääsiäisen sanomaa. Kristus on totisesti noussut kuolleista ja kuoleman valta on voitettu! Häneen me saamme uskoa, luottaa ja turvautua. Kuoleman voittajana Jeesus sanoo: “Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole.” (Joh. 11:25-26).