Jeesus näki tien sivussa miehen, joka oli syntymästään saakka ollut sokea. Opetuslapset kysyivät häneltä: ”Rabbi, kuka on tehnyt sen synnin, jonka vuoksi hän on syntynyt sokeana? Hän itsekö vai hänen vanhempansa?” Jeesus vastasi: ”Ei hän eivätkä hänen vanhempansa. Niin on tapahtunut, jotta Jumalan teot tulisivat hänessä julki. Nyt, kun vielä on päivä, meidän on tehtävä niitä tekoja, joita lähettäjäni meiltä odottaa. Tulee yö, eikä silloin kukaan kykene tekemään työtä. Niin kauan kuin olen maailmassa, minä olen maailman valo.” Näin sanottuaan Jeesus sylkäisi maahan, teki syljestä tahnaa, siveli sitä miehen silmiin ja sanoi: ”Mene Siloan altaalle ja peseydy.” – Altaan nimi merkitsee: lähetetty. – Mies meni, peseytyi ja palasi näkevänä.Jeesus sanoi: ”Minä olen tullut tähän maailmaan pannakseni toimeen tuomion: sokeat saavat näkönsä ja näkevistä tulee sokeita.” Muutamat fariseukset, jotka olivat siinä lähellä, kysyivät tämän kuullessaan: ”Et kai tarkoita, että mekin olemme sokeita?” Jeesus vastasi: ”Jos olisitte sokeita, teitä ei syytettäisi synnistä, mutta te väitätte näkevänne, ja sen tähden synti pysyy teissä.” (Joh. 9:1-7, 39-41).

Päivän evankeliumi kertoo Jeesuksen ja sokeana syntyneen miehen kohtaamisesta. Siinä tapahtui suuria asioita: sokea sai näkönsä ja sen ajan uskonnolliset johtomiehet saivat opetuksen. Kohtaamiset ovat joskus yllättäviä. Jos Partsimaan kyläkirkon seinät voisivat puhua, ne kertoisivat monenlaisista kohtaamisista ihmisten välillä ja ihmisen ja Jumalan välillä. Viidenkymmenen vuoden ajan kirkko on niitä todistanut. Tänne on kokoonnuttu jumalanpalveluksiin, kirkollisiin toimituksiin ja muihin tilaisuuksiin.

Mäntyharjun seurakunnassa juhlitaan tänään Partsimaan kylälle vuonna 1965 rakennettua rukoushuonetta. Tänne oli jo aikaisemmin sotien jälkeen vuonna 1949 saatu hautausmaa. Kylällä eli pitkään ajatus kirkon rakentamisesta. Hanke toteutui ja Partsimaan kyläkirkko vihittiin käyttöön 3.10.1965. Tämä kyläkirkko kertoo partsimaalaisten aktiivisuudesta, mutta samalla se on osoitus sitoutumisesta kristilliseen uskoon ja seurakuntaan. Tämä rakennus on merkki siitä, että täällä on turvauduttu Jumalaan. Kiitollisin mielen ajattelemme tänään heitä, jotka ovat kyläkirkon rakentaneet ja sitä hoitaneet.

Juhlapäivän evankeliumissa kerrotaan: ”Jeesus näki tien sivussa miehen, joka oli syntymästään saakka ollut sokea.” Siis yksinkertaisesti Jeesus näki tien sivussa miehen. Hän ei kulkenut eikä katsonut ohi, vaan näki ja pysähtyi. Jeesus näki ja kohtasi ihmisen. Sokea mies oli Jeesuksen silmissä arvokas omana itsenään. Jeesus näki miehen, sokean kerjäläisen, niin kuin Jumala näkee ihmisen. Jeesus kohtasi hänet niin kuin Jumala kohtaa ihmisen.

Näin hän yhä toimii. Tänään tässä jumalanpalveluksessa Jumala näkee sinut arvokkaana ihmisenä, ei siksi, mitä olet tehnyt tai saanut aikaan, vaan siksi, että olet Jumalan luoma ihminen. Ehtoollispöydässä Jeesus kohtaa sinut rakkaana ihmisenä, ei siksi, että uskosi on vahva tai olet elänyt elämäsi hyvin, vaan siksi, että olet Jumalan lunastama ihminen. Jeesus on sovittanut syntisi ristinpuulla. Siitä tämän kyläkirkon alttariseinän yksinkertainen risti kertoo. Jumala näkee jokaisen ihmisen luotuna ja lunastettuna, itsessään arvokkaana ja rakkaana.

Mutta mitä tapahtui, kun Jeesus kohtasi sokean miehen tien laidassa? Paikalla olleet opetuslapset kysyivät heti: kenen syy on sokeus, miehen itsensä vai kenties vanhempien. Juuri näin nytkin kysytään. Mistä syrjäytyminen johtuu? Usein vastaukset ovat samat: on ihmisen omaa syytä, ettei ole pärjännyt tai saanut työtä tai opiskelupaikkaa. Ei ole tarpeeksi yritteliäisyyttä tai sitkeyttä, liian helposti annetaan periksi. Tai syy on taustassa; kotiolot ovat vaikeat, vanhemmuus on hukassa. Monen kohdalla nämä selitykset ovatkin totta. Mutta ne eivät saa estää meitä näkemästä ihmistä niiden takaa. Ne eivät oikeuta meitä hylkäämään ja ohittamaan ihmistä.

Jeesuksen vastaus opetuslasten kysymykseen on selvä: kyse ei ole miehen tai tämän vanhempien synneistä. Tämä mies on tässä, jotta Jumalan teot tulisivat hänessä julki. Hän ei ole arvokas ihminen vasta sitten, kun ei enää ole sokea kerjäläinen, vaan hänen mittaamaton arvonsa perustuu siihen, että hänessä Jumalan teot, Jumalan antama elämä toteutuu. Jos näkee ihmisessä vain syrjäytyneen onnettoman, on itse sokea.

Evankeliumi muistuttaa, että keskellämme aina elää heitä, jotka ovat näkymättömiä, hiljaisia, ohitettuja ja sivussa olevia, syystä tai toisesta syrjään joutuneita ja sinne sysättyjä. Samalla evankeliumin tapahtumat sisältävät vahvan viestin. Juuri heissä Jumalan teot, Jumalan antama elämä tulee julki. Jos ei sitä näe ja tunnista, on sokea.

Jeesus parantaa sokean – ei siksi, että siten sokeasta tulisi arvokas ja yhteiskunnalle hyödyllinen ihminen. Jeesus parantaa miehen, koska hän on mittaamaton kallisarvoinen ihminen. Näin tehdessään Jeesus antaa meille mallin. Sen mukaisesti tulee täällä Partsimaalla ja Mäntyharjulla kohdata ihminen. Samalla tavalla tulee suomalaisessa yhteiskunnassa kohdella ihmistä. Tällä asenteella meidän tulee nähdä myös kaukaiset lähimmäisemme eri puolilla maailmaa. Tämä asenne on tarpeen, kun juuri nyt keskustelemme taloudellisista säästöistä, rasismista ja monikulttuurisuudesta tai maailman pakolaisongelmasta.

Kohtaamalla tien sivussa olevan sokean Jeesus osoitti jokaisen ihmisen arvon. Parantamalla miehen Jeesus halusi myös tehdä Jumalan tunnetuksi. Se oli hänen tehtävänsä: ”meidän on tehtävä niitä tekoja, joita lähettäjäni meiltä odottaa… niin kauan kuin olen maailmassa, minä olen maailman valo”, hän sanoi oppilailleen.

Jeesuksen elämä, puheet ja teot ilmaisevat, millainen Jumala on ja mitä hän meiltä tahtoo. Jeesus on kuin suuri ja kirkas valo, joka valaisee maailmaamme ja elämäämme. Hengellisesti sokeat fariseukset eivät kyenneet oivaltamaan Jeesuksen valovoimaisuutta. He eivät ymmärtäneet, kuka Jeesus on. Mutta sokea mies näki ja samalla hänen koko elämänsä muuttui. Ensin hän sai näkönsä – sitten hän sai paljon enemmän.

Aluksi kuulemamme evankeliumi on yhdistelmä kertomuksen alusta ja lopusta. Evankelista Johannes kertoo, kuinka mies joutui fariseuksen kuulusteltavaksi. Nämä pitivät häntä läpeensä kelvottomana, syntisenä syntymästään saakka. Synagogasta ulos ajettuna mies kohtasi Jeesuksen uudelleen. Jeesus kysyi mieheltä kaiken tämän kokeman jälkeen: ”Uskotko Ihmisen Poikaan?” Miehen silmät avautuivat lopullisesti ja hän vastasi: ”Uskon, Herra” ja lankesi maahan Jeesuksen eteen.

Sokean miehen kokema muutos rohkaisee myös meitä. Usko Jeesukseen voi syntyä ja kasvaa meissäkin. Evankeliumin kirjoittaja mainitsee erikseen, mitä Siloan altaan nimi merkitsi: lähetetty. Se on tärkeä yksityiskohta. Nimensä allas oli saanut siitä, että vesi siihen oli johdettu kauempana olevasta lähteestä tunnelia pitkin kaupunkiin. Kuningasten kirja kertoo kuningas Hiskian teettäneen tunnelin Gihonin lähteestä Siloan altaalle. Se oli Jerusalemin ainoa ”elävän veden”, siis virtaavan veden saantipaikka. Itse lähde oli piilossa vuoren sisällä, mutta virtaava vesi oli Siloan altaassa kaikkien ulottuvilla. Johannes korostaa: Jumala, Isä, on meiltä tavoittamattomissa, mutta hänen lähettämänsä Poika on tavattavissa. Jeesus on elämän lähde. Hän on kohdattavissa tässä jumalanpalveluksessa sanan ja ehtoollisen kautta. Niissä hän synnyttää ja vahvistaa uskoa, antaa uutta voimaa elämään ja toivoa tulevaisuuteen.

Hyvät seurakuntalaiset. Tämän juhlapäivän evankeliumi tuo esille kohtaamisen merkityksen. Se kertoo siitä, miten Jumala kohtaa ihmisen ja siitä, miten meidän tulee samalla tavalla kohdata toinen toisemme. Partsimaan kyläkirkko on toiminut viiden vuosikymmenen ajan kohtaamisen paikkana. Tuona aikana maailma on monella tavalla muuttunut. Se on näkynyt myös Partsimaan kylän ja koko Mäntyharjun pitäjän elämässä. Kuitenkin ihmisen tarve kohdata Jumala ja toinen ihminen on säilynyt samana. Siksi Partsimaan kyläkirkkoa yhä tarvitaan.