Pyhän Kolminaisuuden päivänä

Jeesus sanoo:
»Minä olen tosi viinipuu, ja Isäni on viinitarhuri. Hän leikkaa minusta pois jokaisen oksan, joka ei tuota hedelmää, mutta jokaisen hedelmää tuottavan oksan hän puhdistaa liioista versoista, jotta se tuottaisi hedelmää entistä enemmän. Te olette jo puhtaat, sillä se sana, jonka olen teille puhunut, on puhdistanut teidät. Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Eihän oksa pysty tuottamaan hedelmää, ellei se pysy puussa, ja samoin ette pysty tekään, ellette pysy minussa.
Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään. Joka ei pysy minussa, on kuin irronnut oksa: se heitetään pois, ja se kuivuu. Kuivat oksat kerätään ja viskataan tuleen, ja ne palavat poroksi.
Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, voitte pyytää mitä ikinä haluatte, ja te saatte sen. Siinä minun Isäni kirkkaus tulee julki, että te tuotatte runsaasti hedelmää ja niin osoitatte olevanne opetuslapsiani. Niin kuin Isä on rakastanut minua, niin olen minä rakastanut teitä. Pysykää minun rakkaudessani. Jos noudatatte käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen noudattanut Isäni käskyjä ja pysyn hänen rakkaudessaan.
Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minun iloni sydämessänne ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi. Minun käskyni on tämä: rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä. Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta. Te olette ystäviäni, kun teette sen, minkä käsken teidän tehdä. En sano teitä enää palvelijoiksi, sillä palvelija ei tunne isäntänsä aikeita. Minä sanon teitä ystävikseni, olenhan saattanut teidän tietoonne kaiken, minkä olen Isältäni kuullut. Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät, ja minun tahtoni on, että te lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää, sitä hedelmää, joka pysyy. Kun niin teette, Isä antaa teille kaiken, mitä minun nimessäni häneltä pyydätte. Tämän käskyn minä teille annan: rakastakaa toisianne.» (Joh. 15:1–17) 

Hyvät papiksi vihittävät, Iiro, Jaana, Juho-Kusti, Antti, Jenni, Elisa ja Mirena, hyvä seurakuntaväki, 

Tänään meillä on hiippakunnassamme suuri juhla. Saan vihkiä seitsemän uutta pappia kirkkomme. Tämä on suuri päivä papiksi vihittävien elämässä. Teidät on kutsuttu vihittäviksi Jumalan sanan ja sakramenttien palveluvirkaan. Se on hieno virka.
 

Pappisvihkimysmessussa kuulemme paljon Raamatun kohtia, jotka liittyvät papiksivihittäville osoitettaviin kysymyksiin. Evankeliumikohdaksi valitsin Jeesuksen vertauksen viinipuusta.  

Minulla on ystävä, jonka työnä on varttaa puita. Hän siis ottaa yhdestä puusta pienen varren ja siirtää sen kasvamaan toisen puun runkoon tehtyyn viiltoon. Näin on kautta aikojen tehty esimerkiksi omenapuiden jalontamista, eli vahvistettu puun sään- ja tuholaisten kestävyyttä. Verso lähtee kasvamaan uudessa rungossa ja versosta tulee yhä vahvempi. Ystäväni tekee parhaillaan tutkimusta, miten tällaista varttamista voitaisiin tehdä kehittyvissä maissa, niin, että karuissakin olosuhteissa saataisiin kasvatettua hedelmiä ja syötävää. Tarkoitus on löytää hyvä perusrunko, johon sitten vartetaan hedelmäpuun oksa. Suomalainen pihlajapuu on kuulemma hyvä isäntäpuu. Pihlajalla on hyvä säänkesto ja vahvat juuret.  

Ne, jotka ovat kasvattaneet viinipuuta tai viiniköynnöstä, tietävät, että siinäkin on vahvat, syvät juuret. Samoin viiniköynnöstä voi varttaa ja sitä kannattaa leikata ja typistää, jotta hedelmät kasvavat paremmiksi. Runko on viiniköynnöksenkin kasvattamisessa tärkein osa.

Jeesus vertaa ihmisen ja Jumalan suhdetta viinipuuhun. Ensinnä, se luo vahvan kuvan siitä, miten Jumala on runko, joka antaa elämän voiman. Toisekseen se kuvaa sitä, kuinka saman puun oksat ovat tiiviissä yhteydessä toisiinsa.
 Jeesuksen opetus viinipuusta kuvastaa lujaa yhteyttä opetuslasten ja Jeesuksen välillä. Yhteys on elämän edellytys. Aivan samoin kuin viinipuussa elämä laajenee rungosta lehvästöön, myös Jeesuksen ja opetuslasten välinen yhteys laajenee: yhteys Jeesukseen on yhteyttä Isään – ja yhteys jatkuu myös maailmaan: seurakuntaan, ihmisten keskelle. Viinipuu on kuvaus Kolmiyhteisen Jumalan; Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen toiminnasta ja olemuksesta. Runko, oksat, hedelmät.
 Jumala on salattu – ja silti lähellä ja tunnettavissa – Hänen läsnäolonsa tulee esiin luonnossa, ihmisten kanssa jaetuissa hetkissä, merkillisissä yhteensattumissa, elämän oivalluksina, Jumalan sanassa ja ehtoollisessa. Papin tehtävä on olla Jumalan sanoittajana ja välittäjänä. Pappi elää oikeastaan kahden maailman välissä. Taivaallisen ja maallisen.

 Kolmiyhteinen Jumala on salattu – mutta ennen kaikkea hän on läheinen Jumala. Hän elää meissä ja me elämme hänessä. Meidän elämämme ei ole irrallista vaan kun pysymme Jeesuksessa, meillä on vahvat juuret Hänessä ja me myös elämme hänessä. Jeesus on elämän lähde. Hänestä saamme voiman. Saamme kaiken ravinnon, mitä tarvitsemme elääksemme.

 Viiniköynnöksen oksat eivät ajattele, että ne nytpä teen hedelmiä, vaan hedelmät syntyvät siitä voimasta, jota ne saavat rungosta. Kun me pysymme Jeesuksessa, hengen hedelmiä syntyy meissä ilman, että sitä erikseen ajattelemme. Isä huolehtii siitä, että hän karsii meistä turhat versot, jotka häiritsevät hedelmien syntymistä.  Se on itse asiassa hyvin turvallinen ajatus. Meidän ei tarvitse kantaa turhia rippeitä, jotka vievät voimaa ja estävät kasvua. Olisiko siinä ajatusta myös seurakuntatyöhön?

 Taivaallinen puutarhuri antaa viisauden nähdä se, mikä kannattaa karsia pois, jotta jokapäiväisessä työssä oksille pystyy kasvamaan hyvää hedelmää. Kun pysyy Jeesuksessa, Jumala huolehtii kasvusta, hän huolehtii siitä, ettei turhat versot pysty tukahduttamaan ja estämään oikeanlaista kasvua. 

Jotakin meidän kuitenkin täytyy tehdä ja se on se, että huolehdimme, että pysymme lujasti kiinni rungossa, Jeesuksessa. Me pysymme hänen rakkaudessaan noudattamalla hänen käskyjään.

Jeesus sanoi: minun käskyni on tämä: rakastakaa toisianne.  

Ilo, rauha, ystävällisyys, hyvyys, kärsivällisyys, rakkaus (Gal 5:22) – näitä hyviä hedelmiä Jeesus kasvattaa omiinsa. Papin työssä kohtaa monenlaisia ihmiskohtaloita. Syvää surua ja kärsimystä, iloa ja onnea sekä kaikkea siltä väliltä. Pappi on elämän rinnalla kulkija. Tulette kuulemaan menneiden aikojen lapsuusmuistoja sekä nykyisten nuorten tulevaisuuden suunnitelmia. Aikaa myöten kohtaamisista jalostuu viisautta ja ymmärrystä kohdata ihmisiä yhä suuremmalla sydämellä, rohkeutta nähdä elämän monitahoisuus ja rikkaus. Tässä kaikessa te voitte myös tuntea Jumalan vahvaa läsnäoloa ja sitä, että hän antaa teille voimaa.

Jeesuksen opetus viinipuusta avaa vahvasti kristillisen uskomme ytimen – me emme elä itsestämme käsin vaan Jumalasta ja Jumalan voimasta, me emme elä yksin vaan jatkuvassa suhteessa ja yhteydessä Jumalaan ja toisiimme. Kristityn kasvu on sitä, että tulee itse koko ajan pienemmäksi, jotta Kristus voi kasvaa suuremmaksi. Oman egomme tulee pienetä. Tämä ajatus saattaa monien korviin olla nykyaikana hyvin radikaali. Kristillisyys kuitenkin on sitä, että emme kehitä itseämme yhä vain paremmaksi ja hienommaksi, vaan tärkeintä on, että elämme yhteydessä ja rakkaudessa Kolmiyhteiseen Jumalaan. Englanninkieliset sanat humanbeing ja humandoing selittävät tätä hyvin. Ihminen on ennen kaikkea olemassa, yhteydessä, eikä niinkään koko ajan tekemässä, humandoing. Tämä on helppoa ja samalla vaikeaa. Meillä on usein tarve tuntea, että on saanut jotain aikaiseksi. Aikaiseksi saamisen tunnetta voi hakea muun muassa siitä, että hoitaa hallinnolliset tehtävät hyvin, täyttää oikein ja ajallaan lomakkeet, ja tekee kalenterimerkinnät – ja muutkin työt – työyhteisön pelisääntöjä noudattaen.

Mutta kaiken tekemisen keskellä täytyy muistaa pysähtyä olemaan ja viipyilemään. Joskus viranhoidon hedelmät voivat jäädä hyvinkin salatuiksi. Emme aina tiedä, miten Jumala vaikuttaa. Ja senkin hyväksyminen on hyvin tärkeä osa pappeudessa kasvamista. Se vahvistaa luottamusta siihen, että Jumala antaa kasvun ajallaan ja tavallaan. Näin viranhoitaja saa kasvaa yhä pienemmäksi – ja Jumala suuremmaksi.

Katolinen isä Wilfrid Stinissenin kirjoittaa ”Syvällä sisimmässäsi sinä olet toisenlainen. Se elämä, jota pidit omanasi, ei ole omaasi. Sinä olet viinipuun oksa. Se mikä kasvissa herättää huomiota ei ensi kädessä ole, että sen muodostavat eri osat, vaan paljon enemmän se, että koko kasvi on elävä ykseys. Niin kuin oksa viinipuussa, niin olet sinä Kristuksessa. Kristus ei ole runko ja sinä oksa; silloin kaikesta huolimatta olisi eroa. Ei, Kristus on koko viinipuu, josta sinä olet oksa. Se on Jeesuksen sydän, joka lyö sinun rinnassasi. Se on hänen sydämensä, joka tekee sinut eläväksi.” 

 Tuon eläväksi tekevän sydämen me kaikki saamme kohdata tänään sanassa ja sakramentissa.  

Hyvät papiksi vihittävät, te saatte astua luottavaisin mielin tänään alttarille. Teidät vihitään papeiksi Kristuksen kirkkoon aina ja kaikkialla. Kristus itse on se runko, josta te saatte voimaa ja sielun ravintoa pappistyöhön seurakunnan keskellä.