Pappisvihkimysmessu

Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
”Jos teillä on palvelija kyntötöissä tai paimenessa, niin ettehän te hänen kotiin palatessaan sano: ’Käy pöytään, saat heti ruokaa.’ Ei, te sanotte: ’Laita minulle syötävää, vyötä vaatteesi ja palvele minua sen aikaa kun syön ja juon. Sitten saat sinä syödä ja juoda.’ Ei palvelija siitä saa kiitosta, että hän tekee, mitä hänen tulee tehdä. Niinpä tekin, kun olette tehneet kaiken, mitä teidän tulee tehdä, sanokaa: ’Me olemme arvottomia palvelijoita. Olemme tehneet vain sen, minkä olimme velvolliset tekemään.’” (Luuk. 17:7-10).

Orja on henkilö, joka tekee työtä toisen vallan alla ilman palkkaa, vapautta ja omaan tahtoon perustuvaa valintaa. Orja ei pääse pois asemastaan. Perinteisesti orjuus on käsitetty ihmisen pitämisenä toisen omaisuutena.

Orjuus on kaikkialla maailmassa virallisesti kielletty, viimeisenä sen kielsi Mauritania vuonna 1981. Rikos orjuus on ollut kaikkialla maailmassa vasta kymmenen vuotta, kun Mauritania lisäsi orjuuden rikoslainsäädäntöönsä vuonna 2007. Silti orjuutta ilmenee yhä. Nykyajan orjuutta ovat velkaorjuus, pakkoavioliitot, pakkotyö, lapsityö, lapsisotilaat, ihmiskauppa sekä syntyperään liittyvä orjuus. Esimerkiksi ihmiskauppa on järjestäytyneen rikollisuuden tuottoisimpia muotoja ase- ja huumekaupan jälkeen.

Maailmassa on nykyisin arviosta riippuen 20–30 miljoonaa orjaa. Suomessakin on orjia arviolta 600–700. Maassamme olevat orjat joutuvat työskentelemään muun muassa seksiorjina tai orjina kotitalous- ja maataloustöissä. Keskeinen osa Suomessa todennetuista orjuustapauksista liittyy järjestäytyneeseen kansainväliseen rikollisuuteen ja ihmiskauppaan.

Ihmisen vapauden ja itsemääräämisoikeuden viemiseen ei useinkaan käytetä kahleita, vaan pelottelu, eristäminen, kiristäminen, riippuvuus, pakottaminen ja valheelliset lupaukset paremmasta elämästä riittävät.

Tämän pyhäpäivän evankeliumissa Jeesus kuvaa realistisesti aikansa palvelijan asemaa. Palvelijasta käytetään kreikan sanaa ”doulos”, joka merkitsee orjaa. Kyseessä ei ole kahden tasavertaisen ihmisen suhde. Isäntä on isäntä, eikä hän ole tasa-arvoinen palvelijansa kanssa. Palvelija on orja ja orjan asemassa. Raamatussa onkin lukuisia kohtia sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa, jotka koskevat orjien asemaa ja kohtelua.

Mitä Jeesus haluaa opettaa kertomuksellaan? Ensinnä on hyvä huomata, että Jeesuksen vertausta arvottomista palvelijoista ei ole tarkoitettu kannanotoksi orjuuteen ja pakkotyöhön, työelämän pelisäännöiksi tai arkielämän käyttäytymisohjeiksi. Kertomuksen ydin ei ylipäänsä ole ihmisten välisissä suhteissa. Vertauksen sanoma on muualla.

Vertauksen avulla Jeesus kertoo Jumalan ja ihmisen välisestä suhteesta. Ihmisen luontainen taipumus on kysellä itseltään, milloin minä olen riittävän hyvä ihminen kelvatakseni itselleni, toisille ja Jumalalle. Maallisessa elämässä, työssä ja opiskelussa pitääkin ponnistella ja tehdä parhaansa. Mutta Jumalan edessä pätevät toisenlaiset lait.

Jumalalle arvokkaaksi ihmiseksi ei tulla niin, että yritetään olla parempia ihmisiä, ponnistellaan kohti aina vain hurskaampaa elämää. Jumalan edessä arvokkaaksi ei tulla edes toisia palvelemalla. Jumalalle arvokkaaksi ihmiseksi tullaan siten, että Jumala alkaa pitää meitä arvokkaana ja rakkaana. Arvokkaaksi tullaan siis ilman ansioita. Tätä merkitsee armo.

Nykyään kuulee yhä useammin opetettavan, jopa kristillisenä oppina, että Jumala hyväksyy meidät juuri sellaisena kuin olemme. Kuitenkin asia on aivan päinvastainen. Koska olen oma itseni, tarvitsen armoa. En voi syntieni tähden kestää pyhän Jumalan edessä. Tarvitsen Kristusta, joka on sovittanut syntini. Tarvitsen armoa, joka maksoi Jumalalle kaiken ja kalleimman, hänen ainoan Poikansa hengen. Tästä armosta olen riippuvainen. Sen perusteella Jumala hyväksyy meidät. Tämän armon tähden me olemme arvokkaita.

Jeesuksen vertauksessa Jumala on isäntä ja me olemme palvelijoita, orjia. Kun Jeesus sanoo, että me olemme “arvottomia palvelijoita”, silloin hän haluaa sanoa, että me kaikki olemme täydellisesti riippuvaisia Jumalan armosta, hyvyydestä ja rakkaudesta. Orjina olemme täysin isäntämme armoilla. Armo on ansaittu. Mutta se ei ole meidän ansaitsemaa, vaan Kristus ansaitsi armon meille. Pelastumme tekojen kautta, emme kuitenkaan omien tekojemme, vaan Kristuksen pelastusteon kautta.

Jeesuksen rakkaus vapauttaa meidät palvelemaan lähimmäisiämme. Armo rohkaisee toimimaan oikeudenmukaisuuden puolesta, tekemään työtä sen hyväksi, ettei kenenkään tarvitsisi kärsiä orjuudesta tässä maailmassa.

Hyvät seurakuntalaiset. Tänään vihitään Kristuksen kirkon palvelukseen uusi pappi. Sinulle, Simi, tämän sunnuntain evankeliumitekstissä on erityinen sanoma. Jeesuksen vertaus on kuin kuvausta papin tehtävästä ja asemasta. Pappisvirka on palvelijan tehtävä. Pappien, jos keiden, osa on sanoa: ”Me olemme arvottomia palvelijoita. Olemme tehneet vain sen, minkä olimme velvolliset tekemään.” Näin monet Raamatussa esiintyvät Jumalan palvelijat joutuivat kokemaan. Tuomarien kirjassa Gideon kamppailee tehtävänsä kanssa. Aivan mahdottomaksi itsensä tuntevalle Jumala sanoo: ”Käytä sitä voimaa, joka sinussa on.” (Tuom. 6:13-16). Jesaja joutui suorastaan vaikeroimaan kutsumuksensa edessä: ”Voi minua, minä hukun! Minulla on saastaiset huulet …” (Jes. 6). Tehtävänsä äärellä Jeremia tunsi mahdottomuutensa: ”Voi Herra, Jumalani, en minä osaa puhua, minä olen niin nuori!” (Jer. 1:6). Kuitenkin juuri tällaisia ihmisiä Jumala kutsui palvelukseensa.

Pappi on Jumalan palvelija tai sananmukaisesti ”Jumalan orja”. Pappi ei ole itseään varten, vaan Jumalaa ja ihmisiä varten. Jumala sekä antaa kaiken että myös vaatii kaiken.

Pappi on palvelija, Jumalan orja, sanan myönteisessä merkityksessä. Isäntä ottaa palvelijastaan täyden vastuun. Tunnettu herännäisjohtaja Aku Räty kävi tervehtimässä kuolemaisillaan olevaa ystävää. Tämä oli raskautetulla mielellä. ”Ei ole eväitä, ei ole eväitä”, sairas toisteli sielun hädässä. Mies oli huolissaan omien hengellisten eväiden riittävyydestä. ”Älä ystävä hättäile”, vakuutti Aku Räty. Hän kohotti katseensa ylös, osoitti sormellaan kohti taivasta ja sanoi. ”Siellä ollaankin talon ruoissa.”

Jumalan työssä ollaan ”talon ruoissa”. Pappi saa elää siitä samasta armosta, jota hän muille julistaa ja opettaa. Jo se on Jumalan armoa, että hän on kutsunut sinut, Simi, kirkkonsa palvelukseen ja käyttää sinua työssään. Häneltä olet saanut kaikki luonnonlahjat ja armolahjat, joiden avulla voit hoitaa pappisvirkaa. Hän antaa sinulle myös tarvittavan voiman. Siihen hän antaa sen siunauksen, jonka tietää sinun tarvitsevan. Siksi voit turvallisin mielin yhtyä evankeliumin sanoihin: ”Me olemme arvottomia palvelijoita. Olemme tehneet vain sen, minkä olimme velvolliset tekemään.”