Pääsiäisyön messu

Kun sapatti oli ohi, Magdalan Maria, Jaakobin äiti Maria ja Salome ostivat tuoksuöljyä mennäkseen voitelemaan Jeesuksen. Sapatin jälkeisenä päivänä ani varhain, kohta auringon noustua he lähtivät haudalle. Matkalla he puhuivat keskenään: ”Kuka auttaisi meitä ja vierittäisi kiven hautakammion ovelta?” Mutta tultuaan paikalle he huomasivat, että kivi oli vieritetty pois; se oli hyvin suuri kivi.
Sisälle hautaan mentyään he näkivät oikealla puolella istumassa nuorukaisen, jolla oli yllään valkoiset vaatteet. He säikähtivät. Mutta nuorukainen sanoi: ”Älkää pelästykö. Te etsitte Jeesus Nasaretilaista, joka oli ristiinnaulittu. Hän on noussut kuolleista, ei hän ole täällä. Tuossa on paikka, johon hänet pantiin. Menkää nyt sanomaan hänen opetuslapsilleen, myös Pietarille: ’Hän menee teidän edellänne Galileaan. Siellä te näette hänet, niin kuin hän itse teille sanoi.’”
Ulos tultuaan naiset pakenivat haudalta järkytyksestä vapisten. He eivät kertoneet kenellekään mitään, sillä he pelkäsivät. (Mark. 16:1-8).

Evankeliumien kuvaukset Jeesuksen ylösnousemuksen ensi vaikutuksista ovat yllättäviä. Kaikki neljä evankeliumia kertovat säikähdyksestä, pelosta, järkytyksestä, hämmennyksestä, epävarmuudesta. Ylösnousemuksen todistajat ja silminnäkijät ovat avuttomia, arkoja ja neuvottomia. Poissa ovat rohkeus, into ja oikeassa oleminen. Pääsiäisyön evankeliumissakin tämä näkyy. ”He säikähtivät.” ”… pakenivat haudalta järkytyksestä vapisten. ”… he pelkäsivät.” Evankelista Luukkaan mukaan opetuslapset luulivat ylösnoussutta Jeesusta jopa aaveeksi ja pelästyivät suunnattomasti (Luuk. 24:37).

Pääsiäisen tapahtumissa naisten säikähdys ja opetuslasten hämmennys puhuttelevat enemmän kuin jos he olisivat olleet uskossaan vahvoja ja pelottomia. Juuri epävarmuus ja pelko tekevät heistä niin inhimillisiä. Heihin on helppo samaistua. Jeesuksen omien joukkoon mahtuvat kaikenlaiset, uskossaan varmat, mutta yhtä hyvin he, jotka olivat varmoja vain epäuskossaan. Kristinuskon voima on siinä, että se ei rakennu onnistuneiden, viisaiden eikä voimakkaiden sankareitten varaan. Kristinuskon voima ei ole suorittamista eikä ponnistelua, vaan lupausta ja luottamusta olla Jumalan oma, Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen tähden. Se on luottamusta elävään ja keskellämme vaikuttavaan Jeesukseen Kristukseen.

Tyhjä hauta sellaisenaan ei synnyttänyt naisissa muuta kuin järkytyksen. Tyhjä hauta ei itse puhu mitään. Sanat kokemukseen tulevat muualta. Enkeli sanoo: ”Te etsitte Jeesus Nasaretilaista, joka oli ristiinnaulittu. Hän on noussut kuolleista, hän ei ole täällä.”

Jeesus ei löydy haudasta. Tyhjän haudan viesti on selvä: ”Ei hän ole täällä.” Tänä pääsiäisyönä sitä julistetaan meillekin. Jeesus on ylösnoussut, hän ei ole haudassa muiden kuolleiden tavoin. Maailmassa on yksi paikka, jossa Jeesus ei ole: tyhjä hauta. Pääsiäisen koko sanoma ei kuitenkaan ole siinä, että hauta oli tyhjä. Tyhjän haudan viesti on tärkeä, mutta se on oikeastaan vasta alkusoittoa.

Pääsiäisen riemullinen sanoma on: ”Hän on täällä.” Ylösnoussut Jeesus on täällä, meidän keskellämme. Hän on kohdattavissa tänään tässä messussa. Hän on itse luvannut niin. Ylösnoussut on läsnä sanassa ja pyhässä ehtoollisessa. Tämä kohtaaminen ei ole järjellä selitettävissä tai ymmärrettävissä. Kyse on uskon salaisuudesta. Kun otat vastaan ehtoollisessa Kristuksen ruumiin ja veren, kohtaat ylösnousseen Herran.

Jeesuksen ylösnousemuksesta voi tulla totta meidän elämässämme kasteen ja uskon kautta. Näin kristityt ovat alusta alkaen uskoneet. Sen vuoksi kasteet toimitettiin ensimmäisinä kristillisinä vuosisatoina mielellään pääsiäisyön messussa. Tästä syystä muistamme tänään omaa kastettamme.

Kaste merkitsee, että meidät liitetään Kristukseen ja että meistä tulee hänen kirkkonsa jäseniä. Kaste tekee kristitystä yhtä Kristuksen kanssa. Paavali kuvaa tätä uutta todellisuutta osuvasti. Hän kirjoittaa roomalaisille: ”Tiedättehän, että meidät kaikki Kristukseen Jeesukseen kastetut on kastettu hänen kuolemaansa. Näin meidät kasteessa annettiin kuolemaan ja haudattiin yhdessä hänen kanssaan, jotta mekin alkaisimme elää uutta elämää, niin kuin Kristus Isän kirkkauden voimalla herätettiin kuolleista. Jos kerran yhtäläinen kuolema on liittänyt meidät yhteen hänen kanssaan, me myös nousemme kuolleista niin kuin hän.” (Room. 6:3-5).

Kastehetkestä lähtien Kristus on ollut läsnä elämässämme. Tähän asti hän on kulkenut rinnallamme, monesti meidän ehkä sitä huomaamatta. Näin on myös tästä eteenpäin. Kasteen lahjan voimasta ylösnousemus ja uusi elämä alkavat toteutua. Emme jää kuoleman ja pahan voimien vangiksi, sillä Kristus on ylösnoussut. Siksi meillä on tulevaisuus ja toivo.

Olemme kuulleet Jumalan suurista pelastusteoista hänen kansansa elämässä. Pääsiäiskynttilä palaa keskellämme merkkinä voitosta, jonka Kristus sai pahuuden valloista. Kristuksen ylösnousemuksen valossa iloitsemme siitä, että hänen voittonsa on myös meidän voittomme. Kristityillä jokainen päivä on pääsiäinen, koska ylösnoussut Herra on arjessamme läsnä. Hän on keskellämme tässä jumalanpalveluksessa. Tästä messusta saamme lähteä luottaen siihen, että emme ole yksin. Kanssamme ja rinnallamme kulkee ylösnoussut Jeesus, synnin, kuoleman ja kaiken pahan vallan voittaja.

 Rukoilkaamme.

Herra, meidän Jumalamme.
Viettäessämme tätä pyhää pääsiäisyötä
me muistamme sinun luomistyötäsi
ja vielä ihmeellisempää pelastustekoasi.
Sinä loit veden antamaan kasvun maalle
ja virkistämään ja puhdistamaan meitä.
Kansasi kulki veden läpi vapauteen Egyptin orjuudesta,
ja vedellä sinä sammutit heidän janonsa autiomaassa.
Poikasi Jeesus sai kasteen Jordanissa.
Muistuttakoon tämä kaikki meitä omasta kasteestamme,
jossa sinä uudistit turmeltuneen luontomme.
Yhdistäköön se meidät toisiimme, veljiin ja sisariin,
jotka on kasteessa liitetty Kristuksen ruumiiseen.
Tätä pyydämme Jeesuksen Kristuksen,
meidän Herramme tähden. Aamen.