Diakonian virkaan vihkiminen

Viikon kolmantena päivänä vietettiin Galilean Kaanassa häitä. Jeesuksen äiti oli siellä, ja myös Jeesus ja hänen opetuslapsensa kutsuttiin häihin. Viini loppui kesken, ja äiti sanoi Jeesukselle: ”Heillä ei ole viiniä.” Mutta Jeesus vastasi: ”Anna minun olla, nainen. Minun aikani ei ole vielä tullut.” Hänen äitinsä sanoi palvelijoille: ”Mitä hän teille sanookin, tehkää se.”
Siellä oli kuusi kivistä vesiastiaa juutalaisten tapojen mukaisia pesuja varten; ne olivat parin kolmen mitan vetoisia. Jeesus sanoi palvelijoille: ”Täyttäkää astiat vedellä”, ja he täyttivät ne reunoja myöten. Sitten hän sanoi: ”Ottakaa nyt siitä ja viekää pitojen valvojalle”, ja he veivät. Valvoja maistoi vettä: se oli muuttunut viiniksi. Toisin kuin palvelijat, jotka olivat veden astiasta ottaneet, hän ei tiennyt, mistä viini oli peräisin. Hän kutsui sulhasen luokseen ja sanoi: ”Kaikki tarjoavat ensiksi hyvän viinin ja sitten, kun vieraat alkavat juopua, huonompaa. Mutta sinä olet säästänyt hyvän viinin tähän asti.”
Tämä oli Jeesuksen tunnusteoista ensimmäinen, ja hän teki sen Galilean Kaanassa. Hän ilmaisi sillä kirkkautensa, ja hänen opetuslapsensa uskoivat häneen. (Joh. 2:1-11).

 

Kertomus Kaanaan häistä lienee yksi tunnetuimpia raamatunkohtia. Veden muuttaminen viiniksi on iskostunut monen mieleen, ilmeisesti johtuen meidän suomalaisten kompleksisesta suhtautumisesta alkoholiin. Kertomuksen ydin on Jeesuksen ensimmäisessä ihmeteossa.

”Tämä oli Jeesuksen tunnusteoista ensimmäinen, ja hän teki sen Galilean Kaanassa. Hän ilmaisi sillä kirkkautensa.” Ei ole sattumaa, että Jeesuksen julkisuuteen astuminen tapahtui juuri häissä ja liittyy viiniin. Nimittäin hääjuhla ja viinin paljous kuuluivat pyhän kirjan pelastuksen kuviin, Messiaan aikaan.

 

Johannes kertoo, että ”siellä oli kuusi kivistä vesiastiaa juutalaisten tapojen mukaisia pesuja varten; ne olivat parin kolmen mitan vetoisia”. Raamatun lopussa olevissa selityksissä mainitaan, että ”mitta” on neljäkymmentä litraa. Vesiastiat olivat siis suuruudeltaan noin sadan litran kokoisia. Palvelijat täyttivät astiat Jeesuksen ohjeen mukaan reunoja myöten, joten viiniä tuli yhteensä noin 600 litraa.

Kuusisataa litraa viiniä ei voinut olla pelkästään jo juoneiden häävieraiden vielä jäljellä olevan janon tyydyttämiseksi. Teolla oli paljon syvempi merkitys. Ensimmäisellä julkisella tunnusteollaan Jeesus ilmaisi pelastuksen ajan koittaneen. Messiaan aika oli tullut. Hän oli se kauan kaivattu ja odotettu pelastaja, joka tulee lunastamaan kansansa ja koko ihmiskunnan synnin, kuoleman ja pahan vallasta.

Jos evankeliumia lukee diakonian näkökulmasta, huomaa sen sisältävän hyvin tärkeitä ja ajankohtaisia painotuksia.

Ensinnä evankeliumissa kiinnittää huomiota Jeesuksen ensimmäisen ihmeteon paikka. Jeesus ei tehnyt sitä juhlallisessa temppelissä, ei edes vaatimattomassa synagogassa. Hän teki tunnustekonsa tavallisten ihmisten keskellä, hääjuhlassa, hetkellä, jolloin kodin, perheen, suvun ja lähipiirin ihmiset ovat koolla. Tuon ajan sukujuhlat laajenivat koskemaan koko ympäröivää yhteisöä. Näinhän meilläkin oli tapana vielä joitakin vuosikymmeniä sitten.

Jeesus noudatti kutsua tulla häihin. Sanoma on selvä. Vapahtaja haluaa jakaa elämän ilot ja huolet. Jumala on kiinnostunut elämämme kulusta, niin juhlasta kuin arjesta. Hän tulee sinne, jossa ovet ovat auki. Myös diakonian paikka on siellä, missä ihmiset ovat. Jeesuksen esimerkki teille diakonian virkaan vihittäville on selkeä: ”Menkää sinne, missä ovet ovat auki; sinne, missä ihmiset ovat.” Aivan erityisesti diakonian tehtävä on etsiä niitä ihmisiä, jotka jäävät yksin, eivät saa apua vaikeuksissaan ja eivätkä löydä tukea ahdinkoonsa. Seurakuntadiakonian uranuurtaja Otto Aarnisalo näki diakonian tehtäväksi toimia ”äänettömän hädän puolesta” ja etsiä ”hädän äärimmäistä päätä”. Diakonian paikka on kaikkialla siellä, missä ihmiset ovat.

Toiseksi evankeliumissa huomio kiinnittyy siihen, että Jeesus tuli avuksi ihmisten konkreettisiin tarpeisiin. Jeesus olisi voinut esittää ihmisille jonkun tyhjänpäiväisen taikatempun tai ihmeellisen näytöksen osoittaakseen yliluonnollisia kykyjään. Se ei olisi kuitenkaan ratkaissut itse ongelmaa, viinin loppumista.

Jeesus ilmaisee jumalallisen voimansa tämän elämän keskellä, arkipäiväisissä tarpeissa ja rakkauden teoissa. Sama ajatus toistuu monissa muissa evankeliumien kertomuksissa. Ihmisen kohdatessaan Jeesus usein kysyi häneltä: ”Mitä sinä haluat, että minä sinulle tekisin?” Jumalan voima tulee keskelle ihmisen elämää, sen arkisiin murheisiin ja hetkiin.

Usko Jumalaan ei ole tästä elämästä ja sen konkreettisista tarpeista irrallaan oleva asia. Diakoniassa on kyse juuri tästä. Kertomus Kaanaan häistä haastaa toisten ihmisten avuntarpeiden näkemiseen. Meidän ei välttämättä tarvitse muuttaa vettä viiniksi, moni ihminen tässä maailmassa olisi kiitollinen jo pelkästä vedestäkin. Kristuksen seuraajina me voimme omalla käytännön avulla kirkastaa Jumalan suuruutta ja voimaa. Siinä toteutuu vanha kristittyjen viisaus: Kristuksella ei ole muita käsiä kuin meidän kätemme. Me olemme hänen jalkansa, kätensä, suunsa ja sydä­mensä. Kirkon diakoniassa ja jokaisessa rakkauden teossa to­teutuu Kristuksen saapuminen ihmiselämän keskelle.

Kolmanneksi huomio kiinnittyy evankeliumissa yhteen yksityiskohtaan. Nimittäin hääjuhlan palvelijoista käytetään tekstissä koko ajan sanaa diakonos eikä tavallisinta palvelijaa tarkoittavaa sanaa doulos. Siis jo ensimmäisessä Jeesuksen ihmeteossa diakonit olivat mukana! Diakonia on kuulunut kirkon perustehtävään alusta alkaen. Diakoneja on ollut Jeesuksen lähettäminä palvelijoina jo hänen ensimmäisestä tunnusteostaan lähtien.

Jeesuksen äiti Maria antaa evankeliumissa ohjeen palvelijoille, siis diakoneille: ”Mitä hän teille sanookin, tehkää se.” Tässä on viisas neuvo myös teille – Maarit, Mirkku ja Jaana – tänään diakonian virkaan vihittäville. Teidät vihitään Kristuksen palvelijoiksi tekemään sitä, mitä hän sanoo. Hän lähettää teidät palvelijoinaan ihmisten keskelle välittämään hänen rakkauttaan. Ette ole omalla asiallanne, vaan Kristuksen työssä. Myöhemmin Johanneksen evankeliumissa Jeesus sanoo: ”Jos joku tahtoo olla minun palvelijani, seuratkoon minua. Missä minä olen, siellä on oleva myös palvelijani.” (Joh. 12:26). Tähän kutsumukseen sisältyy suuri siunaus. Kristus varustaa teidät siihen palvelustyöhön, johon hän teidät kutsuu ja vihkii. Hän on lupauksensa mukaan (Matt. 28:20) läsnä siellä, missä tekin olette. Siksi palvelijan virka on siunattu virka.