Savonlinnan tuomiokirkossa 14.8.2022

Jeesus puhui sitten opetuslapsilleen: ”Oli rikas mies, jolla oli taloudenhoitaja. Hänelle kanneltiin, että taloudenhoitaja tuhlasi hänen omaisuuttaan. Hän kutsui tämän luokseen ja sanoi: ’Mitä minä sinusta kuulen! Tee tili toimistasi, minun talouttani sinä et enää hoida.’ Mies mietti: ’Mitä minä nyt teen? Isäntä panee minut pois taloudenhoitajan toimesta. Kaivaa en jaksa, kerjätä en kehtaa. – Nytpä tie-dän! Järjestän niin, että toiset ottavat minut taloonsa, kun joudun lähtemään työpaikastani.’ Hän kut-sui isäntänsä velalliset vuoron perään luokseen. ’Paljonko olet velkaa isännälleni?’ hän kysyi ensim-mäiseltä. ’Sata astiaa öljyä’, tämä vastasi. Taloudenhoitaja sanoi: ’Tässä on velkakirjasi, istu ja mer-kitse äkkiä viisikymmentä.’ Sitten hän kysyi toiselta: ’Entä sinä, paljonko sinä olet velkaa?’ Tämä vastasi: ’Sata tynnyriä vehnää.’ Taloudenhoitaja sanoi: ’Tässä on velkakirjasi, merkitse kahdeksan-kymmentä.’”
Ja Herra kehui epärehellisen taloudenhoitajan viisautta. Hän sanoi:
”Tämän maailman lapset menettelevät toisiaan kohtaan viisaammin kuin valon lapset. Minä sa-nonkin teille: hankkikaa väärällä rikkaudella ystäviä, jotka ottavat teidät iäisiin asuntoihin, kun tuota rikkautta ei enää ole.” (Luuk. 16:1–9).

 

Vuosi 2022 on diakonian juhlavuosi. Ensimmäisestä diakoniavihkimyksestä tulee kuluneeksi 150 vuotta. ”Näky Pietari-Paavalin kirkossa oli ilmeisesti vaikuttava – arvokkaassa diakonissanpuvussa alttarin edessä seisova ja polvistuva nuori viipurilaisnainen!” Näin kuvaa teologian tohtori Kari Vap-pula ensimmäisen suomalaisen diakonissan Mathilda Hoffmanin vihkimystä diakonian virkaan 1.9.1872 Viipurissa.

Mathilda Hoffman oli Viipurin Diakonissalaitoksen ensimmäinen oppilas. Hän teki 52-vuotisen uransa palvellen diakonissalaitosta ja antoi samalla sysäyksen naisten kouluttautumiseen ja suomalai-sen sosiaalialan koulutuksen alkuun. Tänä vuonna halutaan ja on syytäkin nostaa ammatillista diako-niaa esille. Täällä Savonlinnassa kuluvana viikonloppuna vietettävä Mielenkiintoinen elämä -tapahtuma liittyy osaltaan sekä lähetyksen teemoihin että diakonian juhlavuoteen.

Lähetys ja diakonia, usko ja rakkaus ovat kristinuskon luovuttamattomat, yhteenkuuluvat perusläh-tökohdat. Ne kuuluvat suorastaan kirkon olemukseen. Seurakunta on uskon ja rakkauden yhteisö, jossa usko Jumalaan näkyy rakkautena lähimmäiseen.

Tämän pyhäpäivän evankeliumiteksti liittyy vahvalla tavalla sekä lähetykseen että diakoniaan. Päi-vän otsikko kiteyttää olennaisen: Uskollisuus Jumalan lahjojen hoitamisessa. Mutta aivan yksinker-tainen ei evankeliumiteksti ole. Siinähän Jeesus tuntuu ihannoivan moraalisesti hyvin arveluttavaa toimintaa, kun hän kehuu epärehellistä taloudenhoitajaa. Mistä oikein on kyse?

Jeesuksen vertauksen taustalla on todellinen tilanne sen ajan Israelissa. Galilea oli syrjäseutua, jossa sijaitsi suuria maatiloja. Niiden omistajat asuivat kuitenkin suuremmissa keskuksissa, tavallisesti Je-rusalemissa. Heidän asioitaan maatilalla hoiti taloudenhoitaja, kreikaksi oikonomos, josta tulee suo-men kielen ekonomi. Tilan maat oli vuokrattu alustalaisille. Taloudenhoitaja huolehti siitä, että näi-den maksut ja velvollisuudet tulivat asianmukaisesti hoidettua.

Vertauksen ekonomi oli huoleton ja huolimaton veikko. Hänen elämäntyylinsä oli suurpiirteinen. Hän tuhlasi isäntänsä omaisuutta. Nähtävästi hän pimitti itselleen maatilan omistajan omaisuutta merkitsemällä velkakirjoihin ja laskuihin vain osan saamisista ja pitämällä loput itsellään. Isäntä oli saanut vihiä taloudenhoitajansa epärehellisyydestä ja niinpä ekonomin piti nopeasti tehdä tili tekemi-sistään. Tilinteko tarkoitti sitä, että hänen oli luovutettava kaikki asiakirjat laskuineen ja velkakirjoi-neen isännälle. Sitten hän sai lähtöpassit tehtävästään.

Taloudenhoitaja oli pulassa. Aidon juutalaisen tapaan hän häpesi kerjuuta (”Parempi kuolla kuin ker-jätä”, Siir. 40:28). Ruumiilliseen työhön tottumattomana hänen oli myös mahdoton ryhtyä raskaa-seen maatyöhön. Mutta pakottava tilanne synnytti oivalluksen: ”Nytpä tiedän!” Suunnitelma oli ove-la.

Aikaisemmin hän oli ottanut vuokralaisilta enemmän kuin oli merkinnyt laskuihin. Nyt hän päätti toimia päinvastoin. Hän kutsui jokaisen isäntänsä velallisen erikseen luokseen ja antoi tunteen erityi-sestä suosikkiasemasta, samalla tosin tällä varmistaen, ettei paikalla ole todistajia. Hän synnytti velal-lisissa kiitollisuudenvelan antamalla jokaiselle osan velasta anteeksi. Kaiken lisäksi hän kiristi velalli-set hiljaisiksi panemalla heidät itse väärentämään oman velkakirjansa. Heidän ei hyödyttäisi valittaa myöhemmin isännälle, että juuri taloudenhoitaja heille sellaista ehdotti, kun oma puumerkki on alla. Ekonomi sitoi velalliset kanssaan yhteiseen rikokseen.

Velkakirjojen summat olivat suuria. Yksi astia oli noin 40 litraa. Velka oli siis jonkun velallisen koh-dalla 4000 litraa oliiviöljyä, joka vastasi 150 öljypuun satoa. Velallinen sai siis anteeksi 2000 litraa. Tynnyri puolestaan oli lähes 400 litraa ja velka siis 40 000 litraa. Se vastasi 40 hehtaarin peltoalan vehnäsatoa. Velallinen saa anteeksi 8000 litraa. Näin jatkettiin muidenkin velallisten kanssa.

Taloudenhoitajan suunnitelma oli nerokas. Hän teki velallisista itselleen epärehellisillä kepulikonsteil-la ystäviä, joiden sekä kiitollisuudenvelasta että yhteiseen rikokseen suostumalla oli pidettävä häntä vieraanaan potkujen jälkeen.

Kuinka Jeesus saattoi kehua epärehellistä, rikollista taloudenhoitajaa? Kuinka Jeesus saattoi ottaa miehen menettelyn esikuvaksi kristityille? Mikä on vertauksen sanoma?

On tärkeä huomata, ettei Jeesus ylistä epärehellisyyttä. Hän ei kiittele petollista taloudenhoitajaa. Sen sijaan hän kehuu sitä viisautta ja intoa, jossa nopeasti turvaudutaan kaikkiin mahdollisuuksiin selvitä oudosta, uudesta tilanteesta. Sellaista reagointikykyä tarvitsevat myös ”valon lapset”, siis kristityt. Jeesus herättelee omiaan tällä poikkeuksellisella vertauksella. Hän tahtoi haastaa uudenlai-seen ajattelutapaan. Jokaisen kristityn tulee käyttää omia ja maailman tarjoamia resursseja Jumalan valtakunnan työhön. Jeesus sanoo yhä meille: ”Olkaa siis viisaita kuin käärmeet ja viattomia kuin kyyhkyset.” (Matt. 10:16). Kristityn tehtävä on kantaa vastuuta Jumalan luomasta maailmasta sekä lähimmäisestä lähellä ja kaukana.

Hyvät seurakuntalaiset. Viikonloppuna on vietetty ”Mielenkiintoinen elämä” -tapahtumaa Savonlin-nassa. On ollut ilo vierailla jälleen Savonlinnassa. Itse asiassa tänä vuonna olen ollut useammin kuin monena muuna vuotena täällä. Eikä kaikki jää vielä tähän. Tiistaina osallistun Huosion Metsäkirkos-sa lauluiltaan. Alkavalla viikolla pidetään hiippakuntamme kirkkoherrojen vuotuinen kokous Savon-linnassa. Myös tuomiokapitulin henkilöstön retki jonkun viikon kuluttua suuntautuu tänne. Syynä on se, että tänä vuonna tulee kuluneeksi 125 vuotta Savonlinnan hiippakunnan toiminnan aloittamisesta. Kirkkomme neljäs hiippakunta aloitti Savonlinnassa vuoden 1897 alusta. Tuomiokapituli toimi täällä vuoteen 1925, jolloin piispanistuin ja tuomiokapituli siirtyi Viipuriin ja sieltä sodan jälkeen Mikke-liin. Savonlinnan hiippakunnasta tässä kaupungissa yhä kertoo se, että täällä on tuomiokirkko. Histo-riastaan johtuen Savonlinnalla on erityinen merkitys hiippakunnalle.

Hiippakunnan tehtävä on auttaa, tukea ja valvoa, että kirkon tehtävää toteutetaan uskollisesti seura-kunnissa; että seurakunnat olisivat uskon ja rakkauden yhteisöjä. Viime kädessä on kyse siitä, mihin Jeesus tämän pyhäpäivän evankeliumissa kristittyjä ohjaa. Meiltä odotetaan uskollisuutta Jumalan lahjojen käyttämisessä. Jeesus kutsuu meidät käyttämään lahjojamme Jumalan valtakunnan työhön, lähetyksen ja diakonian hyväksi. Hän kutsuu meidät käyttämään voimavaramme hyvän palveluk-seen, evankeliumin sanoman edistämiseen, lähimmäisten hyväksi, luomakunnan parhaaksi. Tämä on seurakunnan ja kristittyjen kutsumus myös täällä Savonlinnassa.