Juvan kirkossa 23.4.2023

Kun he olivat syöneet, Jeesus sanoi Simon Pietarille: ”Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä toiset?” ”Rakastan, Herra”, Pietari vastasi, ”sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Jeesus sanoi: ”Ruoki minun karitsoitani.” Sitten hän kysyi toistamiseen: ”Simon, Johanneksen poika, rakastatko minua?” ”Rakastan, Herra”, Pietari vastasi, ”sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Jeesus sanoi: ”Kaitse minun lampaitani.” Vielä kolmannen kerran Jeesus kysyi: ”Simon, Johanneksen poika, olenko minä sinulle rakas?” Pietari tuli surulliseksi siitä, että Jeesus kolmannen kerran kysyi häneltä: ”Olenko minä sinulle rakas?”, ja hän vastasi: ”Herra, sinä tiedät kaiken. Sinä tiedät, että olet minulle rakas.” Jeesus sanoi: ”Ruoki minun lampaitani. Totisesti, totisesti: Kun olit nuori, sinä sidoit itse vyösi ja menit minne tahdoit. Mutta kun tulet vanhaksi, sinä ojennat kätesi ja sinut vyöttää toinen, joka vie sinut minne et tahdo.”
Näin Jeesus ilmaisi, millaisella kuolemalla Pietari oli kirkastava Jumalaa. Sitten hän sanoi: ”Seuraa minua.” (Joh. 21:15–19).

 

Yksi puhuttelevimpia Raamatun henkilöitä on apostoli Pietari. Ennen Jeesuksen kärsimystien alkua Pietari julistaa suureen ääneen: ”Herra, sinun kanssasi minä olen valmis menemään sekä vankeuteen että kuolemaan” (Luuk. 22:33). Mutta toisin kävi. Jeesusta vangittaessa Pietari aluksi yritti puolustaa Herraansa. Mutta sitten hän pakeni muiden mukana, ja mitä pahinta, kielsi kolmasti edes tuntevansa Jeesusta. Evankeliumit kertovat hyvin karusti, että sen jälkeen Pietari itki katkerasti. Hän itki elämänsä raunioilla. Hän oli kieltänyt Herransa ja siten kaiken sen, minkä varaan hän oli pannut koko elämänsä ja ihmisenä olemisensa.

Sitten tuli pääsiäinen. Se muutti kaiken. Pietari ei tosin voinut korjata yhtään tekemistään virheistä, mutta ylösnoussut Vapahtaja oli jo korjannut kaiken hänen puolestaan. Koko menneisyys oli sovitettu ja maksettu. Kaikki oli anteeksiannettu. Koko elämä muuttui toiseksi. Pääsiäinen merkitsi uudelleen alkamisen armoa ja mahdollisuutta. Tästä tämän sunnuntain evankeliumi puhuu hyvin selvällä tavalla.

Kirjaimellisesti Pietari sai alkaa alusta, samasta paikasta, saman järven rannalta, samojen verkkojen ääreltä kuin silloin, kun Jeesus kutsui hänet opetuslapsekseen. Hän sai alkaa alusta perusteellisesti epäonnistuneena ja kaikkeen, varsinkin itseensä, pettyneenä. Hän oli jo heittänyt kaiken toivon. Ratkaisevaa oli se, että Jeesus ei ollut kuitenkaan menettänyt toivoaan Pietariin.

Pietarin elämänkohtalo opettaa meille tänään jotain aivan olennaista elämästä ja Jumalasta. Toivomme, että elämämme olisi tasapainoista, onnellista ja hyvää. Mutta aina kaikki ei mene niin kuin me toivomme tai tahdomme. Elämä tuntuu olevan kaukana hyvän elämän ihanteista, toiveista ja haaveista. Toivomme, että uskomme olisi voimakasta ja vahvaa. Mutta monesti joudumme pettymään uskoomme, kun sen heikkous ja epäusko paljastuvat.

Tänään evankeliumi vakuuttaa meille, että pääsiäisen sanoma on uuden mahdollisuuden alku. Vapahtajamme sovitustyö ja ylösnousemus voivat olla uuden elämän alku kuten ne olivat Pietarille. Vaikka et tästä jumalanpalveluksesta muuta muistaisi, niin muista tämä: Jeesuksen luo saa tulla heikkona, epäonnistuneena, epäilevänä. Tai pikemminkin niin, että Jeesus saapuu sinne, missä ei jakseta luottaa itseensä ja omiin mahdollisuuksiin. Jeesus saapuu erityisesti sinne, missä on sotkettu omat ja ehkä toistenkin asiat. Kristus armahtaa, antaa anteeksi ja auttaa eteenpäin. Hänet kohdatessa saa jättää entisen taakseen ja aloittaa alusta.

Uudelleen aloittaminen merkitsi Pietarille uuteen tehtävään asettamista. Jo aikaisemmin Jeesus oli kutsunut hänet opetuslapsekseen, ihmisten kalastajaksi. Nyt ylösnoussut Herra asetti hänet paimenen virkaan. Kolminkertainen kysymys, vastaus ja tehtävän anto osoittavat, että on kysymys juhlallisesta virkaan asettamisesta. Ne näyttävät Pietarin tehtävän, paimenviran, keskeisimmän ja kaikista tärkeimmän asian: rakkauden.

Rakkaus oli Pietarin elämänkoulussa tärkein oppiaine. Lopputentissäkin oli kyse vain tästä yhdestä asiasta. Rakkaus on uskon mitta. Usko voi siirtää vuoria, mutta ilman rakkautta se ei ole mitään, kuten apostoli Paavali opettaa. Usko toimii rakkauden kautta, ilman rakkautta se raukeaa tyhjiin. Pietari oli omassa koulussaan oppinut rakkautta, mutta se oli tapahtunut kärsimysten, nöyryytysten ja epäonnistumisten kautta.

Sanotaan, että se, joka on saanut paljon anteeksi, myös rakastaa paljon. Juuri näin oli Pietarille käynyt. Hänen tiensä ei ollut helppo, siinä riisuttiin omasta voimasta ja viisaudesta, mutta se tie johti hänet paimenvirkaan. Itse asiassa Jeesus luovutti hänelle oman hyvän paimenen tehtävänsä. Se oli suuri luottamuksen osoitus. Miten paljon hän luottikaan tuohon petturiin ja epäonnistuneeseen mieheen!

Pietarin hauraisiin käsiin uskottiin tehtävä jatkaa Jeesuksen työtä. Jeesuksen rakkauden ja luottamuksen osoitus tekivät mahdolliseksi sen, että Pietari kykeni vastaanottamaan tehtävänsä. Jeesuksen kutsu: ”Seuraa minua!” vei Pietarin seuraamaan mestarinsa tietä. Mutta sen hän teki rakkauden voimin, kuten Herransakin.

Jeesus sanoi Pietarille: ”Kun olit nuori, sinä sidoit itse vyösi ja menit minne tahdoit. Mutta kun tulet vanhaksi, sinä ojennat kätesi ja sinut vyöttää toinen, joka vie sinut minne et tahdo.” Näin Jeesus ilmaisi, millaisella kuolemalla Pietari oli kirkastava Jumalaa.” Kristillisen tradition mukaan Pietari kärsi marttyyrikuoleman pää alaspäin ristiinnaulittuna.

Hyvät seurakuntalaiset. Pietarin elämänvaiheet kertovat Jumalasta ja kristinuskosta paljon. Kaiken kokemansa jälkeen Pietari ei enää ollut sama mies. Perinpohjainen nöyryytys ja elämän nollatilanteeseen vajoaminen olivat riistäneet harhaluulot omista mahdollisuuksista. Mutta juuri siinä piili uuden elämän mahdollisuus.

Omien mahdollisuuksien häviäminen antaa Jumalan rakkaudelle mahdollisuuden toimia. Silloin voi kaikki muuttua. Ylösnousseen Herran häkellyttävä rakkaus teki särkyneestä Pietarista jälleen ehjän, hoiti, nosti ja kantoi. Hän sai rohkeuden jatkaa elämäänsä ja kilvoitteluaan Vapahtajan omana.

Kristuksen rakkaus voi tehdä saman meille. Hänen rakkautensa voi korjata, parantaa ja eheyttää. Hänen rakkautensa turvin voimme mekin jatkaa elämäämme jättäen entisen taakse ja luottaen Vapahtajamme armoon ja anteeksiantamukseen.

Hyvät juvalaiset. Juva on hiippakuntamme vanhimpia seurakuntia. Juvalaiset olivat kaukonäköisiä, kun he yli 580 vuotta sitten halusivat tänne oman seurakunnan ja papin. Näin he huolehtivat siitä, että Pietarille uskottu tehtävä jatkuu myös tällä seudulla. Seurakunnan perustaminen merkiksi niin maallisen kuin hengellisen hyvinvoinnin kasvua. Voimme olla kiitollisia esivanhemmillemme siitä kristillisestä perinnöstä, jonka he ovat meille välittäneet. Tästä minäkin olen osallinen ja kiitollinen, ovathan sukujuureni Juvalla. Iän karttuessa olen alkanut yhä syvemmin ymmärtää, kuinka suuri merkitys on kristillisellä traditiolla ja historialla.

Olen palvellut Mikkelin hiippakunnan piispana yli 14 vuoden ajan. Olen usein saanut kutsuja Juvalle. Mielelläni olen niihin vastannut myöntävästi, sillä tänne äitini kotipitäjään on ollut hyvä tulla. Tämä vierailuni lienee viimeinen ennen eläkkeelle siirtymistäni syyskuun alusta. Vierailu osuu hyvään pyhäpäivään. Jeesus on hyvä paimen, joka pitää huolen lampaistaan. Ylimpänä paimenena hän lähettää opetuslapsensa huolehtimaan Jumalan laumasta. Hän asetti Pietarin paimenen tehtävään. Sen jälkeen sukupolvesta toiseen hän on kutsunut paimenia työhönsä. Tähän ketjuun minä olen saanut vuorollani liittyä. Olen kiitollinen siitä, että olen voinut palvella teitä juvalaisia.

Jeesuksen anteeksiantamus, rakkaus ja luottamus tekivät mahdolliseksi sen, että Pietari kykeni vastaanottamaan tehtävänsä. Näin ylösnoussut Jeesus yhä toimii keskellämme. Meidän nykypäivän paimenten ja kristittyjen voimanlähde on sama. Kristuksen varassa voimme elää kristittyinä, rakentaa seurakuntaa ja elämän aikanaan päättyessä jäädä hänen turviinsa.