Helatorstain jumalanpalvelus

Jeesus rukoili ja sanoi:
”Isä, minä tahdon, että ne, jotka olet minulle antanut, olisivat kanssani siellä missä minä olen. Siellä he näkevät minun kirkkauteni, jonka sinä olet antanut minulle, koska olet rakastanut minua jo ennen maailman luomista. Vanhurskas Isä, maailma ei ole sinua tuntenut, mutta minä tunnen, ja nämä, jotka ovat tässä, ovat tulleet tietämään, että sinä olet lähettänyt minut. Minä olen opettanut heidät tuntemaan sinun nimesi ja opetan yhä, jotta heissä pysyisi sama rakkaus, jota sinä olet minulle osoittanut, ja jotta minä näin pysyisin heissä.”
(Joh. 17:24-26).

Tänään on pyhä torstai. Suomen kielessä helatorstai on lainasana. Ruotsin kielen helg tarkoittaa pyhää, siis tänään on pyhä torstai. Helatorstai on nimenä hankala, kun se ei suoraan kerro, mikä on juhlapäivän sisältö. Useimmissa kielissä päivän nimi viittaa suoraan juhlan aiheeseen, Kristuksen taivaaseenastumiseen.

Uuden testamentin mukaan Jeesuksen taivaaseenastuminen tapahtui 40 päivää pääsiäisen jälkeen.  Sen vuoksi tämä juhlapäivä on keskellä viikkoa. Helatorstai on uskomme kannalta paljon enemmän kuin pelkkä aliarvostettu arkipyhä ja työmarkkinajärjestöjen heittopussi. Maassamme helatorstai oli vielä 1800-luvulla yksi tärkeimmistä juhlapäivistä. Vanhan kansansanonnan mukaan päivä oli niin pyhä, ettei silloin ruohokaan kasva.

Helatorstai muistuttaa, että olemme matkalla. Jeesus nousi taivaaseen. Siellä on kristityn koti tämän elämän jälkeen. Sinne meitä odotetaan. Helatorstain evankeliumissa Jeesus sanoo: ”Isä, minä tahdon, että ne, jotka olet minulle antanut, olisivat kanssani siellä missä minä olen.” Jeesus siis tahtoo, että hänen omansa olisivat kerran tämän elämän jälkeen taivaassa.

Meidän on ehkä vaikea käsittää, mitä taivas merkitsee. Englannin kielessä se on helpompaa, sillä siellä on kaksi taivasta tarkoittavaa sanaa. ”Sky” merkitsee ylhäällä näkyvää ilmakehän ja avaruuden osaa. ”Heaven” puolestaan on Jumalan tuonpuoleinen vaikutuspiiri ja häneen uskovien asuinsija. Havaittava taivas (sky) on vertauskuva Jumalan näkymättömästä taivaasta (heaven). Sekin on ”ylhäällä” siinä mielessä, että se on ihmisten mahdollisuuksien ja käsityskyvyn yläpuolella. Taivas ei kuvaa jotain rajoitettua paikkaa jossakin, vaan pikemminkin onnen ja ilon olotilaa.

On hyvin luonnollista, että sana taivas vie ajatuksemme ylös, näkyvälle taivaalle. Tähän Uuden testamentinkin kertomukset Jeesuksen taivaaseen astumisesta viittaavat. Luukkaan evankeliumin mukaan siunatessaan opetuslapsiaan, Jeesus erkani heistä ja hänet otettiin ylös taivaaseen. Apostolien teoissa Luukas kertoo, että opetuslapset näkivät, kuinka Jeesus otettiin ylös ja pilvi vei hänet heidän näkyvistään. Markuksen evankeliumin mukaan hänet otettiin ylös taivaaseen, ja hän istuutui Jumalan oikealle puolelle.

Taivaalle nousivat Galilean miestenkin tähyilevät katseet. Jo Vanha testamentti nimittää Jumalan näkymätöntä todellisuutta taivaaksi tai korkeuksiksi. Taivas ja korkeus ovat kuitenkin vain näkyvästä maailmasta otettuja kuvia. Näkymätön todellisuus ei ole niinkään päämme yläpuolella kuin kaikkien aistiemme ja järkemme ja tahtomme tavoittamattomissa. Taivas, iankaikkisuus on myös ajan rajojen ulkopuolella. Sen, mikä on meidän tavoittamattomissamme, ei silti tarvitse olla kaukana meistä. Jumalan näkymätöntä todellisuutta ja hänen näkyvää luomakuntaansa erottaa ainoastaan se raja, jota me luodut emme voi ylittää aisteillamme.

Helatorstain evankeliumi on katkelma Jeesuksen ylimmäispapillisesta rukouksesta. Jeesus sanoo: ”Isä, minä tahdon, että ne, jotka olet minulle antanut, olisivat kanssani siellä missä minä olen.” Jeesus rukoili, että hän voisi edelleen olla omiensa lähellä. Helatorstain rohkaiseva sanoma on siinä, että Jeesus on keskellänne, vaikka me emme häntä näe tai muutenkaan aisteillamme tavoita. Matteuksen evankeliumin lopussa Jeesus sanoi sen aivan suoraan: ”Minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.”

Olemme jo yli kahden kuukauden ajan eläneet maassamme poikkeusoloissa. Pieni näkymätön virus on saanut koko maailman sekaisin ja aiheuttanut maailmanlaajuisen kriisin. Länsimaisen ihmisen käsitys elämän hallinnasta on rikkoutunut. Tilalle on tullut epävarmuus tulevasta sekä epätietoisuus siitä, miten jaksamme ja miten meille käy. Kysymystemme ahdistamana meitä kantaa tietoisuus Jeesuksen läsnäolosta keskellämme. Hän ei jätä meitä yksin. Hän tietää tilanteemme ja tuntee huolemme. Hänen läsnäoloonsa ja siunaukseensa on turvallista luottaa.

Rukouksessa Jeesus puhuu itse asiassa seurakunnasta. Sen muodostavat ne, jotka Isä on antanut Pojalle ja jotka ovat tulleet tuntemaan Jeesuksen Isän lähettämänä. Tämä kuva seurakunnasta on rohkaiseva. Seurakunta on yhteisö, jonka jäsenyys on Jumalan antamaa lahjaa.  Meidät on annettu toinen toisillemme ja ennen muuta Kristukselle. Siksi tarvitsemme Jeesusta ja toinen toistamme.

Kyse on syvästä kohtalonyhteydestä, joka tulee erityisesti näkyviin suurten onnettomuuksien tai kansakuntaa uhkaavan vaaran aikoina. Tämän tiedämme historiasta, mutta myös viime kuukausien tapahtumista. Yhteinen vaara, kulkutauti, koronaepidemia yhdistää meitä toisiimme. Epidemia on paljastanut, kuinka sidoksissa olemme toisiimme ja kuinka syvällinen tarve meillä on läheisiin ihmissuhteisiin.

Koronaepidemia on saanut aikaan suomalaisissa hyvän tekemisen ja auttamisen aallon. Suomalaiset ovat tottuneet siihen, että hyvinvointivaltio pitää huolta heikoimmista. Poikkeavassa, yllättävässä tilanteessa on kuitenkin ihmisten halu auttaa tullut esiin. Toivottavasti tämä on koronaviruksen myönteisiä ja pysyviä vaikutuksia meihin suomalaisiin.

Hyvät seurakuntalaiset. Helatorstai kuuluu kirkkovuoden suuriin pyhäpäiviin. Se näkyy myös uskontunnustuksessamme: ”… astui ylös taivaaseen, istuu Isän oikealla puolella …”. Mitä tarkoittaa se, että Jeesus istuu Isän oikealla puolella?

Tämän maailman vallankäyttöön liittyen on helppo ajatella sen merkitsevän Jeesuksen valta-asemaa. Sekin on Jeesukselle annettu, jatkuuhan uskontunnustus: ”… on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita”.

Mutta oikea puoli tarkoittaa Vanhan testamentin kielessä paljon muutakin. Juutalainen ei lyönyt eikä kurittanut koskaan oikealla kädellä. Vasemmalla kädellä tehtiin se, mitä pahassa maailmassa oli valitettavasti pakko tehdä. Vasemmalla puolella hallitsijaa istuivat kovaotteiset kurin ja järjestyksen pitäjät. Vasen puoli oli hallitsijan pimeä varjo, jota aiheutti pelkoa.

Oikeaa kättä juutalainen käytti hyvän tekemiseen. Se oli antamisen, suojelemisen, siunaamisen ja armahtamisen käsi. Se oli käsi, joka oli luotu rakkauden palvelukseen. Kun evankeliumi kertoo, että Jeesus istuu isän oikealla puolella, tiedämme siitä, mihin Jeesus käyttää valtaansa. Häntä voimme lähestyä turvallisesti ja rohkeasti, silloinkin kun olemme syntiemme vuoksi ansainneet rangaistuksen, sillä hän on itse ne sovittanut. Hän käyttää valtaansa suojellakseen, varjellakseen ja siunatakseen. Hän käyttää valtaa armahtaakseen ja jakaakseen meille Jumalan lahjoja, viimein ikuisen elämän taivaassa.

 Helatorstain evankeliumissa Jeesus rukoilee: ”Isä, minä tahdon, että ne, jotka olet minulle antanut, olisivat kanssani siellä missä minä olen.” Jeesus siis tahtoo, että hänen omansa olisivat kerran tämän elämän jälkeen taivaassa. Helatorstai muistuttaa, että olemme matkalla. Jeesus nousi taivaaseen. Se on kotimme tämän elämän jälkeen. Sinne meitä odotetaan.