Kymenlaakson Kansanlähetyksen 50-vuotisjuhlamessu

Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
”Näin on kirjoitettu. Kristuksen tuli kärsiä kuolema ja kolmantena päivänä nousta kuolleista, ja kaikille kansoille, Jerusalemista alkaen, on hänen nimessään saarnattava parannusta ja syntien anteeksiantamista. Te olette tämän todistajat. Minä lähetän teille sen, minkä Isäni on luvannut. Pysykää tässä kaupungissa, kunnes saatte varustukseksenne voiman korkeudesta.”
Jeesus vei opetuslapset ulos kaupungista, lähelle Betaniaa, ja siellä hän kohotti kätensä ja siunasi heidät. Siunatessaan hän erkani heistä, ja hänet otettiin ylös taivaaseen. He kumartuivat maahan asti ja osoittivat hänelle kunnioitustaan, ja sitten he riemua täynnä palasivat Jerusalemiin. He olivat alati temppelissä ja ylistivät Jumalaa. (Luuk. 24:46-53).

 

Vierailin heinäkuun alussa 2009 Kouvolassa järjestetyillä Kansanlähetyspäivillä. Päivien järjestelypäällikkönä toiminut Risto Rasimus selosti piispalle Kouvolan jäähallin massiivisia äänentoistolaitteita. Sitten hän totesi: ”Toista se oli Kouvolassakin neljäkymmentä vuotta sitten. Evankelioimistilaisuuksiinkaan ei tarvittu kuin kolme torvea: kaksi auton katolle ja kolmas autoon puhujaksi.”

Kun perehtyy Kymenlaakson Kansanlähetyksen ja sitä edeltäneen Kymenlaakson Ev.lut. Nuorisolähetyksen alkuvaiheisiin, Risto Rasimuksen lausahdus tuntuu osuvalta. Historia viiden vuosikymmenen takaa kertoo, että intoa ja näkyä oli enemmän kuin järkeä ja varoja. Toiminta synnytti vastakkainasetteluja seurakunnan kanssa ja jakolinjoja kristittyjen kesken. Iltapäivälehtien otsikkoihin päästiin ilman sosiaalista mediaakin. Ehdottomat hengelliset näkemykset vetivät rajat selviksi. Nykytermein mukana oli paljon lakihenkisyyttä, ylilyöntejä, hengellistä painostusta ja väkivaltaa.

Viiden vuosikymmenen historia kertoo samanaikaisesti Jumalan työstä näillä seuduilla. ”Kolmen torven” työstä on seurannut paljon siunausta. Sisäinen kutsu, suorastaan palo on ajanut eteenpäin julistamaan evankeliumia. Jumala herätti toimimaan, kuten Timo Rämä on todennut. Herätyksistä on ollut paljon myönteisiä seurauksia. Jumala on synnyttänyt uskon lukemattomissa ihmisissä, hän on kutsunut paljon työntekijöitä kirkkonsa palvelukseen niin kotimaassa kuin eri puolille maailmaa. Paikallisseurakunnat ovat saaneet uskollisia vastuunkantajia ja luottamushenkilöitä. Siksi tänään on syytä kiitokseen. Jumala on tehnyt työtään, vaikka hänen työntekijänsä ovatkin monella tavalla epätäydellisiä.

Helatorstain evankeliumi kertoo, mikä on kirkon ja myös sen yhteydessä toimivien järjestöjen tarkoitus. Ennen taivaaseenastumistaan Jeesus muistutti opetuslapsiaan heille kuuluvasta tehtävästä. ”Kaikille kansoille, Jerusalemista alkaen, on hänen nimessään saarnattava parannusta ja syntien anteeksiantamista.” Tässä on ilmaistu toiminnan sisältö.

Pahan todellisuus tässä maailmassa ei paljon todisteita kaipaa. Synti särkee ihmissuhteita, aiheuttaa yksityisten ihmisten keskuudessa ristiriitoja, luo ihmisyhteisöjen välille epäoikeudenmukaisuutta, aikaansaa kansojen välillä sotia, vääristää ihmisen suhteen luomakuntaan. Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään. Pahinta on, että synti johtaa Jumalan hylkäämiseen ja lopulta ikuiseen eroon Hänestä. Siksi kirkossa on saarnattava parannusta ja syntien anteeksiantamista.

Kirkon kaiken toiminnan tavoitteena on se, että särkynyt yhteys Jumalan ja ihmisen välillä voisi tulla jälleen ehjäksi. Siihen tarvitaan parannusta ja syntien anteeksiantamusta. Tätä sanomaa varten Kymenlaakson Kansanlähetyskin on ollut olemassa viiden vuosikymmenen ajan. Monella tavalla elämänmeno on tuossa ajassa muuttunut. Sen sijaan sanoma syntejä anteeksi antavasta, armahtavasta Jumalasta ei ole muuttunut. Sitä tänäänkin tästä saarnatuolista julistetaan. Meillä on Jumala, joka on lähettänyt Poikansa Jeesuksen Kristuksen maailmaan pelastamaan meidät synnin ja pahan vallasta. Hän tahtoo, että käännymme hänen puoleensa. Saamme uskoa syntimme anteeksi hänen pelastustekonsa tähden. Sitä kautta on tie avoin taivaaseen.

Helatorstaina annettu tehtävä on yhä voimassa. Tänään täällä Kouvolassa katsomme lähimenneisyyteen, viiden vuosikymmenen taakse. Jokaisen yhteisön on tarpeen tuntea historiansa. Siitä on syytä ottaa oppia. Mutta menneisyys ei ole kirkon oikea suunta. Lukittujen ovien kristillisyys ja sisäänpäin kääntyminen uhkaavat kirkkoamme ensimmäisten opetuslasten tavoin. Kirkkoa ei ole tarkoitettu puolustamaan menneisyyden saavutuksia ja arkistoimaan sitä, mitä on joskus ollut. Sama koskee juhlaansa viettävää Kymenlaakson Kansanlähetystä. Samalla kun arvioimme menneisyyttämme, tehtävämme on rakentaa tulevaisuutta.

Kirkko on elävä Kristuksen ruumis, maailman valo ja suola. Jeesuksen antama tehtävä on vielä kesken. Hän kutsuu meitä työtovereikseen. Parannusta ja syntien anteeksiantamusta on yhä saarnattava Kouvolassa, näillä seuduilla, omassa maassamme ja kaikkialla maailmassa. Evankeliumia on julistettava sanoin ja teoin siellä, missä Kristusta ei vielä tai enää tunneta. Siksi kristillisen kirkon ja seurakunnan tulevaisuus on sidottu lähetykseen. Kirkolla ei ole tulevaisuutta, jos se torjuu lähetyksen tai aliarvioi sen. Lähetys on kirkolle testi uskottavuudesta.

Hyvät seurakuntalaiset. Helatorstain evankeliumi kertoo myös siitä, minkä varassa me kristityt ja seurakunta toteutamme Jeesuksen antamaa tehtävää, niin täällä Kouvolassa kuin kaikkialla. ”Jeesus vei opetuslapset ulos kaupungista, lähelle Betaniaa, ja siellä hän kohotti kätensä ja siunasi heidät. Siunatessaan hän erkani heistä, ja hänet otettiin ylös taivaaseen.”

Viimeisenä tekonaan ennen taivaaseen ottamista Jeesus kohotti kätensä ja siunasi seuraajansa. Tällä kertaa opetuslasten reaktiona ei enää ollutkaan pelko ja hämmästys niin kuin aiempien ilmestymisten ja katoamiskokemusten kohdalla. Jeesuksen taivaaseenastuminen ei saanut aikaan eron kyyneleitä, vaan ilon ilmauksia. Jeesuksen siunaukseen kohotetuissa käsissä he näkivät naulan jäljet, täydellisen sovituksen ja lunastuksen merkit. Siksi heidät valtasi riemu.

Vapahtajan lävistetyt kädet siunaavat vielä taivaaseen ottamisen hetkellä. Helatorstain riemullinen viesti on siinä, että Jeesuksen siunaus kuuluu myös sinulle ja minulle tänään.