Jeesus sanoi opetuslapsille:”Sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan, eivät taivaan enkelit eikä edes Poika, sen tietää vain Isä. Niin kuin kävi Nooan päivinä, niin on käyvä silloinkin, kun Ihmisen Poika tulee. Vedenpaisumuksen edellä ihmiset söivät ja joivat, menivät naimisiin ja naittivat tyttäriään aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin. Kukaan ei aavistanut mitään, ennen kuin tulva tuli ja vei heidät kaikki mennessään. Samoin käy, kun Ihmisen Poika tulee. Kaksi miestä on pellolla: toinen otetaan, toinen jätetään. Kaksi naista on jauhamassa viljaa: toinen otetaan, toinen jätetään.Valvokaa siis, sillä te ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee. Ymmärrättehän, että jos talon isäntä tietäisi, mihin aikaan yöstä varas tulee, hän valvoisi eikä antaisi murtautua taloonsa. Olkaa siis tekin valmiit, sillä Ihmisen Poika tulee hetkellä, jota ette aavista.” (Matt. 24:36-44).

Marraskuun 19. päivänä 1955 vietettiin Virolahdella Klamilan kylässä juhlaa. Mikkelin hiippakunnan silloinen piispa Martti Simojoki vihki tämän kyläkirkon käyttöön. Monien toiveiden, suunnitelmien, työn ja vaivannäön jälkeen oli kiitoksen aika. Tämä kirkko on teille klamilalaisille tärkeä paikka. Jo sen rakentaminen on siitä merkkinä. Tänne lahjoitetut esineetkin kertovat rakkaudesta kotikirkkoa kohtaan – samoin se aktiivisuus, jolla te olette omaa kirkkoanne pitäneet kunnossa vuosikymmenien ajan. Kiitos siitä Klamilan kirkon tuki ry:lle ja kaikille, jotka ovat osaltaan kantaneet vastuuta kyläkirkosta.

Juhlavuotena olette yhteistyöllä ja talkoovoimin kunnostaneet kirkkoa sisältä ja ulkoa. Klamilan kirkko on ollut monipuolisen toiminnan tyyssija koko olemassaolonsa ajan. Se on edelleen tärkeä koko kyläyhteisölle.

Kirkkorakennus muistomerkkeineen viittaa historiaan. Ne tuovat esille vahvan henkisen ja hengellisen perinnön Virolahdella ja täällä Klamilassa. Sitä on syytä arvostaa. Mutta kirkko on vielä enemmän. Kuusi vuosikymmentä Klamilan kyläkirkko on olemassaolollaan julistanut toisen maailman todellisuudesta. Se on paikka, jossa tulemme armollisen Jumalan puhuteltaviksi. Pyhän Hengen työn tuloksena tästä tulee rakas paikka, jossa kuullaan Jumalan sanaa, rukoillaan ja lauletaan Jumalalle. Näin kirkko elää tässä ajassa, ei vain menneisyydessä.

Kirkko viittaa rakennuksena tulevaisuuteen. Kristillisessä symboliikassa kirkkorakennus on Jumalan pyhyyden ilmentymä ja taivaallisen kirkkauden eteishalli, avoin ikkuna taivaaseen. Tässä ajassa kirkko on välttämätön. Kirkko on välttämätön myös siksi, että tässä ajassa eläisi pysyvä ikävä tuonpuoleisuuteen. Kirkkoa tarvitaan, että ihmisen ikävä Jumalan yhteyteen voisi täyttyä. Tulevassa ajassa, tuonpuoleisessa, ei temppeliä enää tarvita. Kirkko on tärkeä, jotta me löytäisimme tien taivaaseen. Tästä juhlapäivän evankeliumi kertoo.

Valvokaa. Olkaa valmiit. Näin Jeesus kehottaa. Hänen sanansa tarkoittavat aivan tiettyä valmiina olemista. Jeesus puhuu takaisin paluustaan maan päälle, siitä mistä uskontunnustuksessa lausumme: ”… on kerran tuleva takaisin tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.” Paluun hetkeä ei voi etukäteen tietää. Siihen voi valmistautua vain olemalla joka hetki valmis. Valmiina oleminen merkitsee Jeesuksen sanojen mukaan valvomista. ”Valvokaa siis”, hän kehottaa. Ei siis pidä nukahtaa vaan pysyä hereillä. Mutta mitä valvominen tarkoittaa?

Valvominen ei ole vain nukkumisen vastakohta. Jeesus ei kiellä unta ja lepoa. Päinvastoin Luoja itse on asettanut lepopäivän ja suorastaan käskenyt ihmistä elämään työn ja levon rytmissä. Näin toimiessaan ihminen pikemminkin pysyy valveilla. Hän asettaa oman elämänsä työn ja levon vuorottelulla Jumalan luomistyön rytmiin. Näin ihminen osallistuu Jumalan hyvään luomistahtoon pitäessään omalla työllään huolta tämän luomakunnan asioista.

Valvominen ei ole myöskään ohikulkijan tai naapurin valvomista verhon raosta. Näin eräs seurakuntalainen oli kokenut kristittyjen tekevän. Kyse ei ole kyttäämisestä. Valvominen on elämistä Kristuksen esimerkin mukaisesti arjessa ja juhlassa. Se on Jeesuksen tahdon mukainen elämänasenne. Se ei siis ole päivien laskemista tai pelokasta ja jännittynyttä varpaillaan oloa Jeesuksen toisesta paluusta. Se ei ole arkisesta elämästä irrallista uskonnollisuutta, joka keskittyy vain tuonpuoleisuuteen tai Kristuksen paluun laskelmiin. Sellaista ovat yrittäneet jotkut maailmasta eristäytyneet ryhmät. Useimmiten niillä on ollut surullinen loppu. Pahimmillaan voimakkaan johtajan opetuslapset ovat vain tuhonneet oman elämänsä, kun ovat keskittyneet yksinomaan odottamaan kaiken loppumista ja jopa yrittäneet jouduttaa sitä.

Pariisin terrori-iskut ovat paljastaneet inhimillisen pahuuden karulla ja äärimmäisellä tavalla. Ne ovat osoittaneet jälleen kerran, kuinka uskontoa voi käyttää pahuuden naamiona ja valjastaa uskonto väkivallan välineeksi. Jumalan nimeä huutava itsemurhapommittaja tai uskonnolla väkivaltaa perusteleva terroristi pilkkaa Jumalaa. Tällaisissa teoissa ei ole mitään puolusteltavaa. Väkivallalle ja terrorille ei pidä antaa yhtään tilaa. Samanaikaisesti on tärkeä pitää huolta, ettemme rakenna muureja eri ihmisryhmien välille ja synnytä entisestään vahvistuvaa väkivallan ja koston kierrettä. Yhteinen tehtävämme on tehdä työtä oikeudenmukaisuuden puolesta ja rakentaa turvallista yhteiskuntaa. Jeesuksen kehotus valvomiseen merkitsee siitä huolehtimista, että uskonto edistää hyvää, rauhaa, ystävällisyyttä ja yhteyttä ihmisten kesken.

Valvominen on tavallista kristityn elämää. Se on kristityn arkea, jossa vaalitaan oikeudenmukaisuutta, autetaan heikkoja, tuetaan lähimmäistä, rakennetaan rauhaa. Se on sitä, jossa hiljaa uskotaan joka päivä synnit anteeksi ja jätetään oma heikko usko Vapahtajan käsiin. Valvova usko ei ole ahdistavaa pakkoa, vaan turvallista luottamusta taivaalliseen Isään. Se on luottamusta Jeesuksen Kristuksen rakkauteen ja Jumalan pelastustekoon. Klamilan kirkon alttariseinän krusifiksi kertoo tärkeimmän asian.

”Valvokaa siis”, Jeesus kehottaa. Kaikki eivät kuitenkaan elä kehotuksen mukaisesti. Jeesuksen sanoissa tehdään jako kahtia: kahdesta miehestä ja kahdesta naisesta toinen otetaan, toinen jätetään. Kaikki neljä ovat arkisessa työssään. Kukaan heistä ei välttele inhimillistä vastuutaan. Mutta vain toiset heistä ovat valmiita, toiset eivät. Samoin Jeesuksen muistutus vedenpaisumuksesta: kaikki elivät, tekivät töitä, perustivat perheitä ja rakensivat, mutta vain Nooa ja hänen perheensä pelastui. Vain he olivat oikealla tavalla valmiit tulevaan.

Jeesus kuvaa, kuinka viimeisinä aikoina elämä jatkuu aivan normaalisti. Ihmiset tekevät sitä, mitä on aina tehty: syödään, juodaan, perustetaan perheitä, tehdään työtä. Yhtäkkiä Kristus tulee, aika täyttyy odottamatta. Toiset ovat siihen valmiina, toiset eivät ole.

Aika voi täyttyä ja elämässä rajat voivat tulla vastaan kahdella tavalla. Kristittyinä odotamme aikojen loppua, Kristuksen paluuta kunniassaan. Mutta yhtä hyvin meille voi tulla oman aikamme loppu, kuolema. Hyvin usein sekin tuntuu tulevan yllättäen. Kumpi meitä sitten kohtaakin, Jeesus opettaa olemaan valmiina. Valmius Kristuksen tuloon ja iäisyyteen on oltava keskellä työtä ja velvollisuuksia, arkielämässä. Arjessa iäisyys on jo lähellä. Koko ihmisen elämä on tarkoitettu elettäväksi Kristuksen yhteydessä.

Hyvät seurakuntalaiset. Klamilan kirkon 60-vuotisjuhlapäivänä meitä muistutetaan valvomisen tärkeydestä. Tämän kirkkorakennuksen katonharjalla on perinteiseen tapaan kirkonkukko. Se sopii erityisen hyvin tämän kirkon katolle, sillä kirkko vihittiin ja kirkon vuosipäivää vietetään viikkoa ennen tuomiosunnuntaita, siis valvomisen sunnuntaina. Kristillisessä symboliikassa kukko on valppauden ja valvomisen vertauskuva. Klamilan kirkon katolla oleva kukko muistuttaa Jeesuksen sanoista: ”Olkaa siis tekin valmiit.” Kellotelineen vierestä nouseva risti kertoo, että valmiina ollaan siellä, missä turvaudutaan ristillä kuolleeseen syntisten Vapahtajaan. Valmius ei synny meidän uskomme kelvollisuudesta tai rakkautemme määrästä, vaan elämästä Jumalan armahtamana ja rakastamana.