Kun Jeesus kaupungista lähtiessään kulki tulliaseman ohi, hän näki Matteus-nimisen miehen istuvan siellä. Jeesus sanoi hänelle: ”Seuraa minua”, ja hän nousi ja lähti seuraamaan Jeesusta.Jeesus oli sitten aterialla hänen kodissaan. Sinne tuli myös useita publikaaneja ja muita syntisiä, ja he aterioivat Jeesuksen ja hänen opetuslastensa kanssa. Tämän nähdessään fariseukset sanoivat Jeesuksen opetuslapsille: ”Kuinka teidän opettajanne syö yhdessä publikaanien ja muiden syntisten kanssa!” Jeesus kuuli sen ja sanoi: ”Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. Menkää ja tutkikaa, mitä tämä tarkoittaa: ’Armahtavaisuutta minä tahdon, en uhrimenoja.’ En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä.” (Matt. 9:9-13).

Viime viikkojen aikana on puhuttu paljon verotuksesta. Keskustelu on liittynyt tuoreeseen hallitusohjelmaan, mahdolliseen yhteiskuntasopimukseen sekä viime viikolla hyväksytyn työllisyys- ja kasvusopimuksen jatkoon.

Verotus ei ollut vierasta Raamatun ajan ihmisillekään. Me suomalaiset maksamme veroja oman yhteiskuntamme palvelujen kustantamiseen, juutalaiset sen sijaan maksoivat veroa vieraalle vallalle, Roomalle. Osa veroista meni keisarillisen hovin ylläpitoon, osa puolestaan epäjumalille rakennettujen temppeleiden ja pakanallisten juhlien kustannuksiin. Suuri osa Rooman tulli- ja verotuloista meni kuitenkin armeijan ylläpitämiseen ja sotien kustannuksiin. Juutalaisten vastenmielisyys verotusta kohtaan oli ymmärrettävä. Hehän käytännössä maksoivat epäjumalia palvovien miehittäjiensä palkat.

Tämän vastenmielisyyden ja halveksunnan saivat kokea juutalaiset tullimiehet, publikaanit. He työskentelivät miehittäjävallan hyväksi keräämällä verotuloja omalta kansaltaan. Halveksuntaa lisäsi se, että monet publikaanit keräsivät rahaa myös omaan taskuunsa ohi ja yli virallisten verojen. He siis ryöstivät Rooman nimissä maanmiehiltään. Tähän oli Sakkeuksen tapaan sortunut ilmeisesti myös Matteus, toiselta nimeltään Leevi. Siksi he kuuluivat syntisten, saastaisten ja epäpuhtaiden ihmisten joukkoon. Heidät oli suljettu pois hurskaiden piiristä.

Kohdatessaan tullimies Matteuksen Jeesus ylitti ihmisten tekemät rajat. Hän kutsui Matteuksen seuraansa. Matteus lähti seuraamaan Jeesusta ja kutsui sitten puolestaan Jeesuksen opetuslapsineen kotiinsa aterialle. Yhteinen ateria oli suurin ystävällisyyden ja kunnian osoitus. Aterialle oli kutsuttu myös muita tullimiehiä ja huonossa maineessa olevia ihmisiä. Myös kaikki Matteuksen ystävät olivat paheksuttavia fariseusten silmissä. Matteuksen ystäväpiiriin ei kuulunut hurskaita tai hyvämaineisia ihmisiä.

Totuttuun tapaan fariseukset pysyttelivät Jeesuksen kannoilla. He eivät voineet eivätkä tahtoneet itse astua syntisen kotiin saastuttamaan itseään. Siksi he odottivat, että opetuslapset tulivat ulos talosta illan päätteeksi. Tilaisuuden tultua he kysyivät: ”Kuinka teidän opettajanne syö yhdessä publikaanien ja muiden syntisten kanssa!” Kyseessä ei kuitenkaan ole aito kysymys vaan syytös. Eihän hurskaalla juutalaisella pitäisi olla mitään syytä vierailla saastaisessa kodissa. Kysymyksellään he yrittivät häpäistä Jeesuksen opetuslapsineen.

Jeesus kuuli tämän ja vastasi: ”Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. Menkää ja tutkikaa, mitä tämä tarkoittaa: ’Armahtavaisuutta minä tahdon, en uhrimenoja.’ En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä.”

Hyvät kirkonpalvelijat. Tässä on meille kirkon työntekijöillekin se evankeliumi, jota työssämme muille välitämme. Jeesus rakastaa sitä, joka ei ansaitse tulla rakastetuksi. Jeesus välittää sellaisesta, joka kerta toisensa jälkeen valitsee väärin, joka vuodesta toiseen lankeaa syntiin, joka jatkuvasti pitää Jumalaa turhana ja armoa tarpeettomana. Jeesus rakastaa syntistä ihmistä.

Kun olemme epäonnistuneet niin Jumalan kuin ihmisten edessä, meillä on yksi ystävä. Silloin kun epäusko vaivaa, olemme synnin turmelemia, ihmissuhteemme ovat vaikeuksissa, terveyden hoitaminen rempallaan, raha-asiat sekaisin – mitä kaikkea näitä ongelmia onkaan – on yksi, joka haluaa olla kanssamme ja kutsua meidät seuraansa. Kun kerran tehdään elämämme tilinpäätöstä ja lopputulos osoittaa konkurssia, meillä on yksi toivo. Jeesus sanoo: ”En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä.”

Jeesus ei vain halua olla kanssamme. Hän myös maksaa meidän konkurssivelkamme. Vapahtajamme sovitti ristillään kertakaikkisesti meidän syn­timme. Siksi saat jäädä synteinesi Vapahtajan ristin juurelle. Siinä saat armon.

Kristus kärsi ja kuoli Golgatalla, jotta saisimme lahjaksi ikuisen elämän. Itse asiassa se on tarjolla vain syntisille. Pelastusta ja uskoa ei ihminen ansaitse tai valitse itse. Jumala antaa uskon ja pelastuksen kokonaan lahjaksi. Välikappaleita tässä työssä ovat armonvälineet eli sana ja sakramentit.

Kun sinut kastettiin Jeesuksen ruumiin jäsenyyteen, syntien anteeksiantamus lahjoitettiin juuri sinulle. Kun kuulet ja vastaanotat synninpäästön sanan, se tarkoittaa juuri sinua: sinun syntisi pyyhitään silloin pois eikä Jumala niitä enää muista. Kun syöt ja juot Vapahtajamme ruumiin ja veren ehtoollispöydässä, saat koko ruumiillasi ottaa vastaan sinut pelastavan ja taivaaseen vievän Herran. Pelastus, pyhyys ja elämä tulevat kokonaan sinun ulkopuoleltasi. Sinun ei tarvitse etkä saakaan tuoda Herran eteen mitään omaa hurskauttasi. Ainoa, mitä voit Jumalalle antaa, on syntisi.

Sanassa ja sakramenteissa Jumala tulee lähelle meitä, koskettaa meitä, puhuttelee, synnyttää ja vahvistaa uskoa. Jeesus tuli Matteuksen luo, Matteus sai olla Jeesuksen seurassa, ja hänessä syntyi usko. Jeesus tulee meidän luoksemme ja me saamme olla hänen seurassaan siellä, missä ovat Jumalan sana ja sakramentit. Kirkonpalvelija on näiden armonvälineiden kanssa tekemisissä. Mahdammeko ymmärtää, kuinka suuressa työssä olemme mukana aivan arjessamme?

Pikkupoikana kuivasin ehtoollispikareita suntioisäni Auvon apuna Lauritsalan kirkon sakastissa. Erityisesti mieleeni jäi se, kuinka hankala oli kuivata pikareiden jalan sisäpuolta. Kiersin pyyheliinasta soiron ja työnsin sen pikarinjalan sisälle ja kiersin muutaman kerran. Vasta myöhemmin, pitkään jo pappina oltuani ymmärsin, kuinka uskomme kannalta tärkeään työhön liityin. Nuo ehtoollispikarit olivat palvelleet Jeesuksen kohtaamisessa, syntien anteeksiantamisessa, uskon syntymisessä ja vahvistumisessa. Tätä kaikkea mahdollistaessaan kirkonpalvelija on mukana Jumalan suuressa työssä. Kirkkoa siivotessaan, ovia aukoessaan, alttaria koristellessaan, kastemaljaa täyttäessään, ehtoollisvälineitä pestessään kirkonpalvelija valmistaa tilaa ja mahdollisuutta Jumalan ja ihmisen kohtaamiseen. Kerran näin tapahtui erään tulliaseman pöydän äärellä. Matteus sai kuulla Jeesukselta: ”Seuraa minua.” Näin tapahtuu yhä edelleen siellä, missä Jeesus kohtaa ihmisen. Tässä työssä sinä, kirkonpalvelija, saat olla mukana.