Pyhän Ristin kirkossa Raumalla 19.6.2022

Jeesus puhui tämän vertauksen:
”Oli rikas mies. Hänen vaatteensa olivat purppuraa ja hienointa pellavaa, ja päivästä päivään hänen elämänsä oli pelkkää ylellisyyttä ja juhlaa. Mutta hänen porttinsa pielessä virui köyhä Lasarus, täynnä paiseita. Köyhä olisi nälkäänsä halunnut syödä niitä ruokapaloja, joita rikkaan pöydältä putoili. Koiratkin tulivat siihen ja nuolivat hänen paiseitaan.
Sitten köyhä kuoli, ja enkelit veivät hänet Abrahamin huomaan. Rikaskin kuoli, ja hänet haudattiin. Kun hän tuonelan tuskissa kohotti katseensa, hän näki kaukana Abrahamin ja Lasaruksen hänen rintaansa vasten. Silloin hän huusi: ’Isä Abraham, armahda minua! Lähetä Lasarus tänne, että hän kastaisi sormenpäänsä veteen ja vilvoittaisi kieltäni. Näissä liekeissä on kauhea olla.’ Mutta Abraham sanoi: ’Muista, poikani, että sinä sait eläessäsi hyvän osan, Lasarus huonon. Nyt hän saa täällä vaivoihinsa lohdun, mutta sinä saat kärsiä tuskaa. Sitä paitsi meidän välillämme on syvä, ylipääsemätön kuilu, niin ettei täältä kukaan voi tulla teidän luoksenne, vaikka tahtoisikin, eikä sieltä pääse kukaan kuilun yli meidän puolellemme.’ Rikas mies sanoi: ’Isä, minä pyydän, lähetä hänet sitten vanhempieni taloon. Minulla on viisi veljeä – hänen pitäisi varoittaa heitä, etteivät hekin joutuisi tähän kärsimyksen paikkaan.’ Abraham vastasi: ’Heillä on Mooses ja profeetat. Kuulkoot heitä.’ ’Ei, isä Abraham’, mies sanoi, ’mutta jos joku kuolleiden joukosta menisi heidän luokseen, he kääntyisivät.’ Mutta Abraham sanoi: ’Jos he eivät kuuntele Moosesta ja profeettoja, ei heitä saada uskomaan, vaikka joku nousisi kuolleista.’” (Luuk. 16:19–31).

 

Jeesuksen kertomus rikkaasta miehestä ja köyhästä Lasaruksesta avaa kaksi näkymää; toisen maan päälle ja toisen tuonpuoleisuuteen. Näihin molempiin sisältyy Jeesuksen vertauksen sanoma.

Ensinnä näkymä maan päältä. Rikkaan miehen ja köyhän Lasaruksen välinen vastakohtaisuus on järkyttävä. Rikkaan miehen ylellinen elämä on pelkkää juhlaa. Hänen ei tarvinnut tehdä työtä. Hän saattoi keskittyä sosiaaliseen elämään ja juhlimiseen. Hänen päällysvaatteensa oli purppuraa, jonka väri saatiin huippukalliista simpukan kotilosta. Sen alla miehellä oli hieno pellavatunika. Nämä molemmat olivat aikansa ylellisyystarvikkeita. Kaiken rikkauden keskellä oli vain yksi häiritsevä seikka: Rikas mies joutui päivittäin katselemaan rujoa ja köyhää Lasarusta porttinsa pielessä.

Lasarus olisi halunnut syödä rikkaan miehen ruoantähteitä, mutta niitäkään hänelle ei ilmeisesti suotu. Lasaruksen ainoat ystävät olivat kulkukoirat, jotka lievittivät köyhän miehen tuskia. Juutalaisten silmissä koira ei ollut mikään lemmikki, vaan saastainen eläin. Jopa koirat olivat ihmisiä armollisempia. Tämäkin yksityiskohta korostaa rikkaan ja köyhän vastakohtaisuutta.

Toiseksi näkymä tuonpuoleisuudesta. Sekä Lasarus että rikas mies kuolivat. Ylellisyys näkyy vielä siinä, että vain rikkaan miehen kohdalla kerrotaan hautajaisista. Mutta sitten osat vaihtuivat. Kuoleman jälkeen rikas havaitsee olevansa tuskissa ja kärsimyksissä. Hän näkee kaukana Lasaruksen, jonka asiat ovat nyt hyvin. Lasarus on kunniapaikalla Abrahamin vieressä. Rikas mies ei kuitenkaan saa apua. Kuilu kahden erilaisen kohtalon välillä on järkyttävä. Elämässä näiden miesten välillä vallitsi syvä juopa, mutta vielä syvempi se on ikuisuudessa.

Jeesuksen vertauksen sanoma on selkeä. Ensinnä hyvää on tehtävä jo tässä ajassa. Omastaan on opittava jakamaan, ettei kenenkään tarvitsisi kärsiä Lasaruksen tavoin. Jeesus ei esitä konkreettista sosiaalista ohjelmaa tai paljasta kuoleman jälkeisen elämän yksityiskohtia. Kertomuksen viesti ei ole siinä, että rikkaus sinänsä olisi väärin tai että köyhä saa lohdutuksensa kuoleman jälkeen. Pääpaino on siinä, että nyt on tehtävä hyvää, jaettava omastaan ja autettava avun tarpeessa olevaa lähimmäistä. Nyt on toimittava köyhyyden ja puutteen poistamiseksi maailmasta. Kuoleman jälkeen se ei ole enää mahdollista. Jeesuksen vertaus on voimakas kannanotto oikeudenmukaisuuden puolesta. Köyhän asemaan on puututtava. Sitä ei voi siirtää toisten tehtäväksi.

Rikkaan miehen tavoin näemme köyhyyden kotinurkillamme päivittäin. Se tunkee tajuntaamme median välityksellä myös eri puolilta maailmaa. Maassamme leipäjonot kasvavat. Korkean elintason maiden talojen edessä makaa miljoonia lasaruksia, jotka ovat vailla ruokaa, lämpöä ja hoitoa. Yhteiskunnallinen eriarvoistuminen sekä omassa maassamme että koko maailmassa on turmiollinen kehitys paitsi kaikkein köyhimmille, myös koko yhteisölle. Se kertoo itsekkyyden ja ahneuden vallasta meissä. Kyse on myös yhteiskunnan ja maailman rakenteista, jotka usein estävät hyvinvoinnin oikeudenmukaisen jakautumisen. Lasarus portin pielessä tai television ruudussa muistuttaa, miten tärkeää on jakaa omastaan ja edistää oikeudenmukaisuutta. Solidaarisuus köyhien kanssa on Jeesukseen uskovien pysyvä tehtävä.

Karjalaisilla on kollektiivisessa muistissaan kokemus siitä, että menettää kotiseutunsa, toimeentulonsa ja omaisuutensa. Muistot evakkotaipaleesta kulkevat sukupolvelta toiselle, vaikka nykysukupolvelle ne alkavat olla yhä vieraampia. Sota Ukrainassa on kuitenkin tuonut nämä kysymykset meitä lähelle. Toivomme ja rukouksemme on, ettei maassamme enää koskaan tarvitsisi elää sodan aikaa uudelleen. Se, mitä sen sijaan toivon säilyvän, on yksimielisyys ja auttamisen halu, niin oman maamme kuin maailman lasaruksille.

Jeesuksen vertauksella on myös toinen sanoma. Tästä maailmasta johtaa tie toiseen maailmaan, mutta sieltä ei kulje tietä takaisin tänne. Tässä ajassa on tehtävä parannus. Tässä ajassa on hoidettava iäisyysasiat kuntoon. Rikas mies pyysi, että joku menisi varoittamaan hänen veljiään, ettei heitä kohtaisi sama kohtalo kuin häntä itseään. Abraham vastasi: ’Heillä on Mooses ja profeetat. Kuulkoot heitä.’ ’Ei, isä Abraham’, mies sanoi, ’mutta jos joku kuolleiden joukosta menisi heidän luokseen, he kääntyisivät.’ Mutta Abraham sanoi: ’Jos he eivät kuuntele Moosesta ja profeettoja, ei heitä saada uskomaan, vaikka joku nousisi kuolleista.”

Rikas mies ei ollut uskonut Moosesta ja profeettoja, siis Jumalan sanaa. Hän kuvitteli, että ihmeet vaikuttaisivat uskon. Kuitenkin vain Jumalan sana voi synnyttää uskon. Suuretkaan ihmeet eivät saa sitä aikaan. Ne voivat synnyttää kiinnostusta, kiitosta ja uskon vahvistusta, mutta niiden varaan ei voi uskoa perustaa. Rikkaan miehen tila ei johtunut hänen rikkaudestaan, vaan siitä, että hän ei ollut kuullut Jumalan sanaa, ottanut sitä vastaan ja elänyt se mukaan. Elämää ei voi rakentaa rikkauden, omaisuuden tai minkään muunkaan ajallisen hyvän varaan. Jeesus kehottaa seuraajiaan etsimään todellista rikkautta, joka kantaa ikuiseen elämään. Todellinen rikkaus ja katoamaton aarre on Jeesuksen ristissä, hänen sovitustyössään. Ristiinnaulittu Kristus kertoo Jumalan rakkaudesta meitä kohtaan.

Kesällä 1948 vietettiin Joensuussa Laatokan-Karjalan heimopäiviä. Silloinen Mikkelin hiippakunnan piispa Ilmari Salomies luonnehti puheessaan karjalaista hengellisyyttä. Hän sanoi: ”Toisaalta on karjalainen – niin toivomme ja uskomme – polvesta polveen oleva altis säilyttämään Karjalan perinnön: Karjalan laulun ja soiton, karjalaiselle hengelle ominaisen kaikelle kauniille avoimen mielen ja valoisan luottamuksen elämän hyviin voimiin sekä – olipa kysymys kummasta Laatokan-Karjalan kansankirkosta hyvänsä – uskollisuuden isien pyhimmälle perinnölle.” (Karjala 5, Laulun ja sanan maa, s 420). Aikansa kaunopuheisuudesta huolimatta tällaisena karjalainen kristillisyys on näyttäytynyt. Sellaisena se on tullut esille myös tänään Karjalaisen kansan messussa. Tämän pyhäpäivän vahva evankeliumi Lasaruksesta ja rikkaasta miehestä kutsuu säilyttämään tämän perinnön.

Jumala ei tyytynyt rikkaan miehen tavoin katsomaan kaukaa kärsivää ja syntistä ihmistä. Jumala tuli Kristuksessa ihmiseksi. Kristus sovitti ristillä meidän syntimme, jotta me saisimme Lasaruksen tavoin hyvän osan kerran taivaassa. Tässä ajassa hän kutsuu meidät köyhien ja kärsivien lähimmäistemme auttajiksi ja oikeudenmukaisuuden rakentajiksi. Jumalan rakkaus johtaa hänen tahtonsa mukaiseen palvelevaan elämään.