Kangasniemen seurakuntavierailulla viikkomessussa

Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
”Jos noudatatte käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen noudattanut Isäni käskyjä ja pysyn hänen rakkaudessaan.
Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minun iloni sydämessänne ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi. Minun käskyni on tämä: rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä. Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta. Te olette ystäviäni, kun teette sen, minkä käsken teidän tehdä. En sano teitä enää palvelijoiksi, sillä palvelija ei tunne isäntänsä aikeita. Minä sanon teitä ystävikseni, olenhan saattanut teidän tietoonne kaiken, minkä olen Isältäni kuullut. Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät, ja minun tahtoni on, että te lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää, sitä hedelmää joka pysyy. Kun niin teette, Isä antaa teille kaiken, mitä minun nimessäni häneltä pyydätte. Tämän käskyn minä teille annan: rakastakaa toisianne.” (Joh. 15:10–17)

Rakkaat ystävät, on ilo olla kanssanne tässä Kangasniemen kauniissa kahtamoisessa, kaksoisristikirkossa. Tämä kirkon alttaritaulu “Jeesus ottaa jäähyväiset äidiltään”, Berndt Abraham Godenhjelmin vuonna 1852 maalaama, on lähes kahdensadan vuoden ajan kertonut Jeesuksen kuolemasta ristillä – ja kipeistä tunteista eron hetkellä.

Viime sunnuntain evankeliumi on osa Jeesuksen puheita juuri ennen Hänen vangitsemistaan. Niitä voi pitää jopa Hänen testamenttinaan. Jeesus puhuu kolmesta asiasta: Häne kehottaa meitä rakastamaan toisiamme, hän puhuu meistä ystävinä ja hän muistuttaa meitä, että jokainen meistä on valittu.

Suurempaa rakkautta ei kukaan voi osoittaa kuin että antaa henkensä ystäviensä puolesta. Nämä sanat Jeesus sanoi opetuslapsilleen muutamia hetkiä ennen kuin hän antoi henkensä koko maailman puolesta. Jeesus myös aavisti, että näistä hänen rakkaista seuraajistaan moni joutuisi antamaan henkensä hänen puolestaan. Tuossa hetkessä oltiin hyvin raskaiden tunteiden äärellä. Eron hetki oli lähellä. Huoli rakkaista eron hetken jälkeen puristi rinnassa.

Tuttuja tuntoja myös monille meistä. Moni on joutunut kokenut, kuinka kipeää on olla mukana vakavasti sairaan, rakkaan ihmisen viimeisissä hetkissä. Haluaisi pitää jokaisesta hetkestä kiinni, tallettaa muistin sopukoihin kaiken tuosta ihmisestä – samalla tietäen sen, että kohta hän siirtyy toisaalle ja sitten on oikeasti jäljellä vain muistot tässä maailmassa – ja jälleennäkemisen toivo uudessa todellisuudessa, joka eron hetkellä vielä tuntuu liian kaukaiselta.

Joskus kuolemaa lähestyvällä ihmisellä on todellinen huoli läheisten pärjäämisestä. Varmasti Jeesuskin murehti sitä, miten hänen seuraajansa pärjäisivät. Hän oli nähnyt jo valtataistelut heidän keskuudessaan. Ja hän tiesi, millainen kriisi opetuslapsilla olisi edessään, kun hän ei enää olisi heidän kanssaan.

Ja tässä tilanteessa Jeesus jättää oman testamenttinsa, hän antaa ohjeen ja ainoan käskyn, mitä Hän elinaikanaan antaa: rakastakaa toisianne! Rakastakaa!

Mutta mitä on todellisuus?

Joskus tuntuu, että Kristuksen seuraajat lähinnä sietävät toisiaan, mutta eivät kykene rakastamaan. Rakkaus on merkillinen asia. Jokainen tietää, miltä rakkaus tuntuu, vaikka sitä ei voi nähdä. Rakkautta ei voi myöskään pakottaa. Rakkaus kutsuu luokseen ja rakkauteen voi myös sitoutua. Rakkaus, josta Jeesus puhuu, liittyy Jumalan luomistyöhön. Riippumatta meidän ajatuksistamme, jokainen ihminen on syntymästään saakka rakas Jumalalle ja siksi meitäkin kutsutaan rakastamaan.

Kuulin neljävuotiaasta isoveljestä, joka katsoi vastasyntynyttä pikkuveljeään hellästi ja sanoi, että: ”mulle on syntynyt ensimmäinen ystävä”. Ihana ajatus; ystäväksi on synnytty. Tuossa nelivuotiaan tuumailussa on syvä Jumalan rakkauden totuus. Pieni vastasyntynyt pikkuveli ei ollut tehnyt yhtään mitään kelvatakseen ystäväksi; isoveli valitsi hänet ystäväkseen ihan vain siksi, että hän syntyi samaan perheeseen. Jumalan lapsi syntyy Jumalan perheeseen ja ystäväksi. Se on meidän kutsumuksemme.

Jeesus kutsuu meitä myös ystävikseen. Maallinen ystävyys ei kuitenkaan ole sellaista, jonka kautta pystyisi täysin käsittämään sen, mitä Jeesus tarkoittaa ystävyydellä. Ystävyys on kuuntelemista, ystävyyteen kuuluu vastavuoroisuus, vapaaehtoisuus, molemminpuolinen sitoutuminen ja kiintymys. Ystävyyteen kuuluu myös syvä luottamus.

Joitakin vuosia sitten Englannissa järjestettiin kilpailu siitä, miten voisi parhaiten kuvata ystävää. Äänestyksen voitti ilmaisu: Ystävä on hän, joka astuu sisään, kun koko maailma on lähtenyt ulos. Ehkä se on kuvaus sellaisesta ystävyydestä, josta Jeesuskin puhuu. Hän ei jätä siinäkään hetkessä, kun koko maailma tuntuu jättävän.

Jeesus nostaa keskiöön myös sen, miten Jeesuksen seuraajat, ystävät, suhtautuvat toisiinsa. Jeesuksen omien tulee rakastaa toisiaan yhtä paljon kuin Jeesus on rakastanut heitä – niin paljon, että antaisimme henkemme toistemme puolesta.

Rakastamisen ja ystävyyden lisäksi Jeesus sanoo, että me emme valinneet Häntä, vaan Hän valitsi meidät. Sinut on valittu – valituksi tuleminen on hyvin tärkeä kokemus ihmiselle. Päinvastainen tunne – että ei tule valituksi tai ettei kelpaa kenellekään – on raskas, koska ihminen tarvitsee toista ihmistä ja myös toisten hyväksyntää. Että kelpaan. Moni saattaa tunnistaa hetken, jolloin ei ole tullut valituksi. On kyse sitten parisuhteesta, työpaikasta tai ystävyydestä. Miten pahalta tuntuu olla se, joka ei kelpaa.

Mutta Jeesus sanoo meistä jokaiselle: Minä valitsin sinut. Hän on valinnut jokaisen meistä ensimmäiseksi. Hän kutsuu rakkauteensa ja ystävyyteensä jokaisen. Jeesus ei arvioi, millaista osaamista meillä on tai täytänkö joitakin muita kriteereitä. Hän on valinnut meidät, koska Hän rakastaa, kutsuu rakastamaan ja myös lupaa rakastaa.

Tämä ehdottoman rakkauden lupaus on tämän maailman korviin uskomaton. Mutta se on todellinen lääke tämänhetkiseen maailman ahdistukseen ja juurettomuuteen. Tutussa synninpäästössä kuulemme sanat: minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun. Meidän juuremme ja ihmisarvomme on Jumalassa. Omaa arvoaan ei tarvitse koko ajan ansaita ja todistella, Jeesus rakastaa ja valitsee juuri sinut. Sinun ei tarvitse olla täydellinen, koska Hän tekee sinut täydelliseksi ja Hän rakkautensa kautta auttaa myös sinua rakastamaan.

Elämämme aikana me saamme, tai joskus joudumme, tekemään useita erilaisia valintoja. Joskus jätämme valitsematta, kun emme osaa valita, ja myöhemmin huomaamme, että sekin oli valinta, joka vaikutti elämän kulkuun. Jeesuksen suhteen meidän on myös tehtävä valinta; haluammeko tuntea hänen rakkautensa, haluammeko tulla vastavuoroiseen ystävyyssuhteeseen Jeesuksen kanssa ja myös noudattaa Jeesuksen käskyä: rakastakaa toisianne.

Inhimillinen ystävyys on haavoittuvaa ja väsyvää. Jokainen tietää, että aina ei jaksa rakastaa. Mutta muistatko elämäsi varrelta tilannetta, jossa väsymisestä tai kiireestä huolimatta olet auttanut ystävää? Usein siinä käy niin, että kiukku katoaa ja hyvä mieli valtaa sydänalaa. Aina emme jaksa, mutta ystävyyteen piiloutuu myös voimaantumisen lähde.

Seurakuntavierailuilla haluamme kuulla erityisesti siitä, mikä seurakunnassa on hyvin. Tällä emme halua kieltää tai lakaista maton alle työyhteisöjen tai seurakuntien haasteita. Mutta haluamme puhua hyvistä asioista siksi, että hyvästä puhuminen vahvistaa hyvää.

Pyydämme työntekijöiden tapaamisessa heitä kertomaan toisilleen työstään sellaisia asioita, joita toiset työntekijät eivät välttämättä tiedä. Pyydämme avaamaan jotakin omastaan – ja näin syntyy hyvässä tapauksessa mahdollisuus siihen, että työtoverit oppivat jotakin uutta työkavereistaan ja katsovat toisiaan uusin silmin. Hyvällä katseella katsottuna työtovereiden kunnioittaminen, työyhteisön ja seurakunnan parhaiden puolien arvostus kasvavat.

Rakkaudella on muureja murtava vaikutus. Siksi se on niin tärkeä myös Jeesukselle. Ensimmäisestä Johanneksen kirjeestä saamme lukea rakkauden määritelmän: Rakkaat ystävät, rakastakaamme toisiamme, sillä rakkaus on Jumalasta. Jokainen, joka rakastaa, on syntynyt Jumalasta ja tuntee Jumalan (1 Joh 4:7).

Rakkaus on siis Jumalan ytimessä ja tämän rakkauden Jeesus haluaa jakaa ystäviensä kanssa ja heidän kauttaan koko maailmaan. Miten Jeesuksen sanat sitten voisivat kutsua meitä rakkauteen toisiamme kohtaan tänään?

Ystävyyteen kuuluu muun muassa yhteinen tekeminen.

Täällä Kangasniemellä on oivallettu erittäin paljon yhteisen tekemisen ja ystävyyden tärkeydestä. Uskon, että yhdessä toteuttamanne sosiaalisen median julkaisut, striimaukset ja päivystykset ovat vailla vertaansa valtakunnallisestikin ajatellen. Näin te välitätte valtavan määrän iloa, toivoa ja rakkautta maailmaan. Uskon, että annatte monelle yksinäiselle ja uskovien yhteyttä kaipaavalle mahdollisuuden kokea Jeesuksen seuraajien keskinäistä rakkautta. Siinä tulee julki myös Jeesuksen testamentin ydinsanoma: toisten rakastaminen, Jeesuksen ystävänä eläminen ja taivastielle valittuna kulkeminen.