Saarna Joensuun kirkossa 26.4.2017

Saarna Fides Ostiensis –opiskelijayhdistyksen 20-vuotisjuhlamessussa 26.4.2017 Joensuun kirkossa

Jeesus ilmestyi taas opetuslapsilleen, nyt Tiberiaanjärvellä. Se tapahtui näin:     Siellä olivat yhdessä Simon Pietari, Tuomas eli Didymos, Natanael Galilean Kaanasta, Sebedeuksen pojat ja kaksi muuta Jeesuksen opetuslasta. Simon Pietari sanoi: ”Minä lähden kalaan.” ”Me tulemme mukaan”, sanoivat toiset. He nousivat veneeseen ja lähtivät järvelle, mutta eivät saaneet sinä yönä mitään.     Aamun koittaessa Jeesus seisoi rannalla, mutta opetuslapset eivät tunteneet häntä. Jeesus huusi heille: ”Kuulkaa, miehet! Onko teillä mitään syötävää?” ”Ei ole”, he vastasivat. Jeesus sanoi: ”Heittäkää verkko veneen oikealle puolelle, niin saatte.” He heittivät verkon, ja kalaa tuli niin paljon, etteivät he jaksaneet vetää verkkoa ylös. Silloin se opetuslapsi, joka oli Jeesukselle rakkain, sanoi Pietarille: ”Se on Herra!” Kun Simon Pietari kuuli, että se oli Herra, hän kietaisi ylleen viittansa, jonka oli riisunut, ja hyppäsi veteen. Muut opetuslapset tulivat veneellä ja vetivät kalojen täyttämää verkkoa perässään, sillä rantaan ei ollut paljonkaan matkaa, vain parisataa kyynärää.     Rannalle noustessaan opetuslapset näkivät, että siellä oli hiilloksella paistumassa kalaa sekä leipää. Jeesus sanoi heille: ”Tuokaa tänne niitä kaloja, joita äsken saitte.” Simon Pietari meni veneeseen ja veti verkon maihin. Se oli täynnä isoja kaloja, mutta vaikka kaloja oli paljon – kaikkiaan sataviisikymmentäkolme – verkko ei revennyt.     Jeesus sanoi: ”Tulkaa syömään.” Kukaan opetuslapsista ei rohjennut kysyä: ”Kuka sinä olet?”, sillä he tiesivät, että se oli Herra. Jeesus tuli, otti leivän ja antoi heille, samoin hän antoi kalaa. Tämä oli jo kolmas kerta, kun Jeesus kuolleista noustuaan ilmestyi opetuslapsilleen. (Joh. 21:1–14).

Ylösnoussut Jeesus oli kaksi kertaa ilmestynyt opetuslapsilleen kuolleista noustuaan. Silti opetuslapset eivät tienneet, mitä tulisi tehdä. Hämmennys ja neuvottomuus oli vallannut heidän mielensä. Heidät oli kutsuttu ”ihmisten kalastajiksi”, mutta heillä ei ollut siihen voimaa, ei taitoa, ei ymmärrystä. Kenties Pietari toiminnan miehenä tuskastui tilanteeseen ja päätti lähteä kalaan. Kuusi opetuslapsitoveria päätti lähteä mukaan. Evankeliumiteksti kertoo, kuinka ylösnoussut Jeesus ilmestyi heille kolmannen kerran ja kutsui heitä taas Jumalan valtakunnan tehtävään, olemaan ylösnousseen todistajia.

Tapahtumat Tiberiaan järven rannalla kertovat erityisesti tänään koolla olevalle teologian opiskelijoiden joukolle kaksi tärkeää asiaa.

Ensinnä: Jeesus kutsuu työhönsä tavallisia ihmisiä.

Seitsemästä koolla olevasta opetuslapsesta kahta ei nimetä. Myöskään ei kerrota, missä yhdestätoista loput neljä olivat. Viisi nimeltä mainittua eivät olleet osoittautuneet parhaimmistoksi. He eivät ole valioyksilöitä, teologi- ja johtajakoulutuksen saaneita, eivät edes uskonsankareita. Pietarilla oli takanaan uskollisuudella mahtailu ja sitä seurannut traaginen Jeesuksen kieltäminen. Tuomas oli epäilijä, jonka oli vaikea uskoa muuhun kuin siihen, mitä itse näkee ja kokee. Natanael oli skeptikko, joka kuultuaan veljeltään Jeesuksesta tokaisi: ”Voiko Nasaretista tulla mitään hyvää?” Sebedeuksen pojat Jaakob ja Johannes tunnettiin oman etunsa ajamisesta ja varmistamisesta.

Kieltäjä, epäilijä, skeptikko, oman edun tavoittelija. Ihmisten mittapuiden mukaan rekrytointi oli surkea. Ensin olisi tarvittu hyvin suoritettu perustutkinto, sitten kunnon haastattelu ja päälle soveltuvuusarviointi. Rekrytoinnissa olisi pitänyt ottaa huomioon opinnot ja työkokemus, osaaminen, henkilökohtaiset ominaisuudet, soveltuvuus alalle. Edellytykset eivät näyttäneet kovin hyviltä. Mainekriisejä oli tiedossa, kunhan valittujen taustat leviäisivät julkisuuteen ja osaaminen paljastuisi.

Kuitenkin Jeesus kutsui seuraansa ja työnsä jatkajiksi tavalliset kalastajat, monella tavalla puutteelliset ja epätäydelliset ihmiset. Heille Jeesus oli sanonut: ”Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät.” Kuinka hän kelpuutti tällaiset yksilöt työhönsä? Siksi, että Jumalan valtakunnassa ei määrää se, mitä me ihmiset olemme, vaan se, mitä Kristus on ja mitä hän tekee. Kaikki kristillinen toiminta on Herran Jeesuksen työtä. Paraskin työntekijä ja viisainkin teologi on vain Jumalan työn välikappale.

Tässä on vapauttava sanoma erityisesti kirkon työntekijöille ja kirkon työhön opiskeleville. Meidän ei tarvitse olla supersuorittajia, kaiken hallitsevia moniosaajia. Yhä edelleen Kristus kutsuu työhönsä tavallisia ihmisiä. Siksi ole rohkealla mielellä ja etsi rukoillen paikkaasi ja kutsumustasi Kristuksen kirkon työssä, on se sitten kirkon palveluksessa, koululaitoksessa tai missä tahansa.

Toiseksi: Jeesus varustaa kutsumansa ihmiset työhönsä.

Opetuslapset olivat kalastaneet koko yön. Vaikka he olivat ammattikalastajia, saalista ei saatu. He olivat palaamassa rantaan tyhjin käsin. Silloin rannalta kuului huuto: ”Kuulkaa, miehet! Onko teillä mitään syötävää?” Kieltäjä, epäilijä, skeptikko, oman edun tavoittelija joutui vastaamaan: ”Ei ole.” Hämmentyneillä ja neuvottomilla opetuslapsilla ei ollut syötävää. Silloin Jeesus sanoi: ”Heittäkää verkko veneen oikealle puolelle, niin saatte.” He heittivät verkon, ja kalaa tuli niin paljon, etteivät he jaksaneet vetää verkkoa ylös.

Näin ylösnoussut Jeesus kohtaa ihmisen ja varustaa hänet todistajakseen. Hän huolehtii kutsumistaan, kuten hän teki Tiberiaan järven rannalla: ”Rannalle noustessaan opetuslapset näkivät, että siellä oli hiilloksella paistumassa kalaa sekä leipää.” Kala ja leipä toivat opetuslasten mieleen ruokkimisihmeen. Hetki palautti heidän muistiinsa myös ehtoollisen, jonka Kristus itse asetti.

Näin ylösnoussut Herra yhä ruokkii ja varustaa seurakuntaansa ja kutsumiaan työntekijöitä. Tämäkin on vapauttava sanoma kirkon työntekijöille ja kirkon työhön opiskeleville. Jeesus pitää huolta omistaan. Tämä ei oikeuta laiskuuteen tai velttouteen. Jeesuksen huolenpito ei tarkoita, etteikö teologin tulisi opiskella mahdollisimman hyvin ja kartuttaa taitojaan ja osaamistaan monipuolisesti valmistautuessaan palvelemaan Kristuksen kirkkoa.

Kunnioitettu opettajani, professori Martti Parvio opasti työhön lähtevää teologia, että hänen olisi kiinnitettävä huomiota kolmeen seikkaan: Hänen on kaikin keinoin lisättävä henkilökohtaista Raamatun tuntemusta. Hänen on jatkuvasti, Raamatusta ammentaen ja sen valossa tarkistettava uskonsa ja julistuksensa sisältöä. Hänen on vaalittava sisäistä elämäänsä, omantunnon ihmistä. On hyvä, jos hänen elämäänsä hallitsee kurinalainen rukous. Näin syntyy teologeja, jotka rakentavat kokonaisuutta, Kristuksen kirkkoa. (Usko tässä ajassa, s 92). Tämä on yhä ajankohtainen neuvo jokaiselle teologille.

Sisaret ja veljet. Fides Ostiensiksen 20-vuotisjuhlamessua vietetään pääsiäisaikana. Se on erityisen osuva ajankohta teologian opiskelijoiden ainejärjestön juhlalle. Pääsiäisen sanoma Kristuksen voitosta ja ylösnousemuksesta on evankeliumin keskus. Siihen teologi voi liittyä kirkon liturgisessa elämässä ja omassa rukouselämässä. Sieltä kumpuaa voima viedä ylösnousemussanomaa eteenpäin siinä tehtävässä, johon Kristus itse kutsuu.

Seppo Häkkinen