Nuijamaan kirkossa13.6.2021

Kun he tekivät taivalta, muuan mies sanoi Jeesukselle: ”Minä seuraan sinua, minne ikinä menetkin.” Jeesus sanoi hänelle: ”Ketuilla on luolansa ja taivaan linnuilla pesänsä, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin päänsä kallistaisi.”
Eräälle toiselle Jeesus sanoi: ”Seuraa minua!” Tämä vastasi: ”Herra, anna minun ensin käydä hautaamassa isäni.” Mutta Jeesus sanoi hänelle: ”Anna kuolleiden haudata kuolleensa. Lähde sinä julistamaan Jumalan valtakuntaa.”
Vielä eräs toinen sanoi: ”Herra, minä seuraan sinua, mutta anna minun ensin käydä hyvästelemässä kotiväkeni.” Hänelle Jeesus vastasi: ”Joka tarttuu auraan ja katsoo taakseen, ei ole sopiva Jumalan valtakuntaan.” (Luuk. 9:57–62).

 

”Rajavartiolaitos toimii maalla, merellä ja ilmassa. Olemme turvana kaikissa oloissa.” Näin ytimekkäästi Rajavartiolaitos ilmoittaa tehtävänsä. Myös rajavartiolaissa (§ 3) sama ilmaistaan selkeästi: ”Rajavartiolaitoksen tehtävänä on rajaturvallisuuden ylläpitäminen.” Sitten toki avataan tarkemmin, mitä kaikkea tehtävänmäärittely pitää sisällään.

Tehtävässä huomio kiinnittyy sanoihin turva ja turvallisuus. Turva on yksi ihmiselämän ja ihmisyhteisön peruslähtökohtia. Jokaisen ihmisen, kansan ja valtakunnan elämän edellytys on turvallisuus. Tätä koeteltiin ja sen puolesta taisteltiin maamme viime sodissa.

Jatkosota alkoi 25.6.1941. Sitä ennen oli jo kohotettu puolustusvalmiutta. Kesäkuun 10. päivä rajakomppaniat saivat käskyn täydentää itsensä sodanajan määrävahvuisiksi. Näillä seuduilla muuttui rauhanajan Rajavartiosto 2:n 3. komppania 32. Rajajääkärikomppaniaksi. Kuluneella viikolla on Kaakkois-Suomen Rajamieskilta muistanut näitä kahdeksan vuosikymmenen takaisia tapahtumia. Tänään voimme yhdessä kiitollisina muistaa heitä, jotka ovat turvanneet maamme itsenäisyyden ja vapauden.

Tämän pyhäpäivän evankeliumiteksti kertoo valtakunnasta, mutta ei sen rajojen valvonnasta vaan kutsusta valtakuntaan. Kirkkovuodessa tämän pyhän aiheena on ”Kutsu Jumalan valtakuntaan”. Päivän teksti kertoo, että Jeesus kohtasi matkallaan Jerusalemiin kolme erilaista miestä. He ovat Luukkaan kertomuksessa esimerkkejä ihmisten tavasta suhtautua Jeesukseen ja hänen kutsuunsa.

Ensimmäinen mies väitti seuraavansa Jeesusta minne ikinä hän menee. Jeesus vastasi miehelle, että ”ketuilla on luolansa ja taivaan linnuilla pesänsä, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin päänsä kallistaisi.” Jeesuksen seuraajaehdokkaalle paljastui, että Jeesuksella ei ole annettavana maallista hyvää. Jeesuksen seuraamisessa ei ole kysymys ajallisista eduista tai aineellisen hyvän saamisesta.

Toinen mies lupasi seurata Jeesusta, kunhan saisi ensiksi haudata isänsä. Hänelle Jeesus vastasi: ”Anna kuolleiden haudata kuolleensa. Lähde sinä julistamaan Jumalan valtakuntaa.” Miehen pyyntö oli veruke Jeesuksen kutsun edessä. Miehen isä ei nimittäin ollut vielä kuollut. Vainajat haudattiin Lähi-idän kuumassa ilmastossa vuorokauden kuluessa kuolemasta. Mies vain vitkutteli Jeesuksen kutsun edessä.

Kolmas mies olisi kyllä seurannut Jeesusta, jos olisi vain saanut hyvästellä kotiväkensä. Hän asetti ehtoja Jeesuksen seuraamiselle. Mutta mies tiesi – ja Jeesuskin tiesi – miten hyvästely kotona sujuisi. Isä sanoisi hänelle suoralta kädeltä: ”Sinä et lähde minnekään. Sinä pysyt kotona ja saatat minut kunnialla hautaan”. Mies teeskentelee: ”Kyllähän minä tulisin, mutta kun isä ja muu kotiväki panevat vastaan”. Siksi Jeesus vastasi hänelle: ”Joka tarttuu auraan ja katsoo taakseen, ei ole sopiva Jumalan valtakuntaan.”

Näitä kolmea miestä Jeesus vaati jättämään sinänsä tärkeät asiat taakseen ja tulemaan ehdoitta hänen seuraajakseen. Luukas jättää kertomatta, mitä miehet vastasivat Jeesukselle. Lähtivätkö he hänen mukaansa vai eivät? Evankelista on jättänyt nämä miesten vastaukset kertomatta ikään kuin kysyäkseen kuulijalta: Mitä sinä vastaat? Lähdetkö seuraamaan Jeesusta vai onko aina jotakin, joka tulee ennen sitä?

Kun Jeesus kutsuu, silloin joudumme kysymään, mikä on olennaisinta. Hyvin helposti monet tärkeät asiat, tämä maailma ja aika kietovat meitä pauloihinsa. Kaikkein tärkein, yhteys Jumalaan, syrjäytyy ja jää taka-alalle. Mukaudumme tämän maailman mukaan. Tämä on niin kirkon kuin jokaisen ihmisen alituinen uhka.

Iankaikkisuuden näkökulmasta on vain yksi tärkeää. Vanha Kristinoppimme ilmaisee sen ytimekkäästi: ”Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja Jumalan lapseksi pääseminen on elämämme kallein asia.” Kaikki muu on tämän rinnalla toisarvoista, toki tärkeää, mutta vähemmän arvokasta. Siksi kutsu Jumalan valtakuntaan on olennainen asia.

Hyvät seurakuntalaiset. Kenraali Yrjö Kärkkäisen kirjassa ”Rajajääkärikomppania sodassa 1941-1944” jääkäri Onni Pohjonen kertoo tapahtumista 80 vuotta sitten, kesäkuussa 1941: ”10.6. illalla klo 10 tienoilla olin pistämässä ulko-ovea kiinni, kun tuli oman kylän poika Erkki Vainikka seurassaan Vainikkalan vartiolta rajamies. Vainikka oli oppaana ja sitten ne kortit, joita rajamiehellä oli mukanaan joutuivat oikeaan paikkaan ja kulkivat mökistä toiseen. Siinä, kun ulko-oven heille avasin, niin esittivät vain kortin ja minä kuittasin sen ulko-ovea vasten; sillä se oli kaikki selvä.” (s 14).

Kun kutsu käy, on lähdettävä. Silloin ei kaivata selityksiä tai verukkeita. ”… niin esittivät vain kortin ja minä kuittasin sen ulko-ovea vasten; sillä se oli kaikki selvä.” Kutsun mukaan oli lähdettävä, läheisten ja isänmaan turvallisuus oli kyseessä.

Siellä missä evankeliumia julistetaan, kuuluu kutsu Jumalan valtakuntaan. Se kutsu kaikuu myös Nuijamaan kirkossa, sanoissa ja sävelissä. Emme tiedä, mitä Jeesuksen matkan varrella kohtaamat miehet lopulta tekivät. Mutta se ei ole tärkeää. Tärkeämpää on huomata, että kutsu koskee meitäkin. Yhä edelleen Jeesus kutsuu ihmisiä Jumalan valtakuntaan, omistamaan iankaikkisen turvan. Miten me vastaamme tähän kutsuun?