Toteutus nettiyhteyksin

Elisabetin aika tuli, ja hän synnytti pojan. Kun naapurit ja sukulaiset kuulivat suuresta laupeudesta, jonka Herra oli hänelle osoittanut, he iloitsivat yhdessä hänen kanssaan. Kahdeksantena päivänä kokoonnuttiin ympärileikkaamaan lasta. Muut tahtoivat antaa hänelle isän mukaan nimeksi Sakarias, mutta hänen äitinsä sanoi: ”Ei, hänen nimekseen tulee Johannes.” Toiset sanoivat: ”Eihän sinun suvussasi ole ketään sen nimistä.” He kysyivät viittomalla isältä, minkä nimen hän tahtoi antaa lapselle. Sakarias pyysi kirjoitustaulun ja kirjoitti siihen: ”Hänen nimensä on Johannes.” Kaikki hämmästyivät. Samalla hetkellä Sakarias sai puhekykynsä takaisin, ja hän puhkesi ylistämään Jumalaa.
Sillä seudulla joutuivat kaikki pelon valtaan, ja näistä tapahtumista puhuttiin laajalti koko Juudean vuoriseudulla. Ne, jotka niistä kuulivat, painoivat kaiken mieleensä ja sanoivat: ”Mikähän tästä lapsesta tulee?” Sillä Herran käsi oli hänen yllään. (Luuk. 1:57-66).

Jumala on armollinen. Tähän lupaukseen tiivistyy juhannuksen evankeliumin sanoma. Tähän ajatukseen kiteytyvät myös monet muut juhannuksen merkitykset. Jumala on armollinen.

Juhannus on Johannes Kastajan juhla. Juhannuksen suomenkielinen nimi ja kristillinen sisältö tulevat Johannes Kastajasta. Päivän evankeliumi johdattaa meidät Johanneksen kahdeksanteen elinpäivään. Silloin hänen vanhempansa ja sukulaisensa olivat kokoontuneet juutalaisten tapojen mukaisesti lapsen ympärileikkaamista ja nimenantamista varten.

Päivän evankeliumi lähes parin vuosituhannen takaa osoittaa, että nimen antamisen pohdinnat ovat aina saaneet ihmiset syttymään. Nimen antaminen on merkittävä hetki. Niinhän se on meidänkin kulttuurissamme. Vuosittain julkaistaan uutisia suosituimmista etunimistä. Vanhemmat miettivät tarkkaan, millaisen nimen antavat lapselleen. Isovanhemmat jännittävät, siirtyvätkö suvun etunimet uudelle sukupolvelle.

Nimi on tärkeä osa ihmisen persoonallisuutta. Monissa kulttuureissa nimelle annetaan huomattavasti suurempi arvo ja merkitys kuin meillä Suomessa. Heprealaisista nimistä lähes jokaisella on merkitys. Elisabetin ja Sakariaan lapsen juhlaan saapuneilla vierailla ei ollut pienintäkään epäilystä siitä, että lapsen nimi tulisi olemaan hänen isänsä mukaan Sakarias. Juutalaisessa kulttuurissa oli tapana, että lapsi sai suvussa kiertävän nimen. Poikalapsella se oli yleensä isän nimi. Näin lapsi jatkaisi suvun perinteitä ja isänsä ammattia. Sakariaalla ja Elisabetilla oli kuitenkin vieraille yllätys. Heidän pojastaan ei tullut Sakariasta vaan enkelin ilmoituksen mukaisesti Johannes. Se tarkoittaa suomeksi ”Jumala on armollinen”.

Johanneksen nimi oli viittaus tulevaan. Nimi viittaa Jeesukseen. Johannes oli hänen edelläkävijänsä. Johannes ennakoi ja raivasi tietä armolle, joka ei tullut hänessä itsessään, vaan Jeesuksessa Kristuksessa.

Juhannuksesta on puoli vuotta jouluun. Johannes oli sen verran Jeesusta vanhempi. Johannes kuulutti uuden, armon aikakauden alkua. Vain Jumalan armo ja rakkaus voivat pelastaa ja vapauttaa ihmisen synnin sidonnaisuuden ja syyllisyyden taakan alta. Tämä aikakausi oli tulossa: kuuden kuukauden kuluttua Johanneksen syntymästä syntyi Jeesus, maailman Vapahtaja. Juhannuksen sanoma on: Jumala on armollinen.

Tätä sanomaa me syntiemme kanssa kamppailevat, syyllisyyden taakkoja kantavat, huolien ja pelkojen keskellä elävät, riittämättömyyttä tuntevat, omien ja muiden odotusten alle uupuvat tarvitsemme. Takanamme on kummallinen koronakevät. Se on pakottanut ihmiset perimmäisten kysymysten äärelle. Koronaviruksen myötä kuolemanpelko ja epävarmuus ovat koskettaneet suurta osaa ihmisistä. Koronaepidemia on konkreettinen muistutus siitä, että ihmisen elämä on hauras ja jokainen ihminen on haavoittuvainen. Epidemia on pakottanut pohtimaan elämän peruskysymyksiä – kuolemaa, kärsimystä, vastuuta, mieltä ja merkitystä – paitsi yksilöinä myös koko yhteisönä. Missä on meidän perimmäinen turvamme elämässä ja kuolemassa?

Tarvitsemme sanomaa armollisesta Jumalasta, joka antaa synnit anteeksi ja vapauttaa syyllisyydestä Jeesuksen tähden. Kaipaamme sanomaa siitä, että synnin, pahan ja kuoleman valta on voitettu. Odotamme sanomaa siitä, että kelpaamme Jumalalle ja riitämme toisillemme ja jopa itsellemme, koska olemme Jumalan luomia ja Jeesuksen Kristuksen lunastamia. Juhannus julistaa evankeliumia siitä, että Jumala on armollinen.

Muutama vuosi sitten vietettiin uskonpuhdistuksen 500-vuotisjuhlavuotta. Kirkkohallitus oli julkaissut erilaisia esitteitä ja esineitä juhlavuotta varten. Mielestäni paras niistä oli suurennuslasi, jossa oli teksti ”Tarkenna ytimeen!” Siihen kiteytyy olennaisesti koko uskonpuhdistuksen perusajatus. Martti Luther ja hänen myötään luterilainen reformaatio tähtäsi ytimen löytämiseen kaiken sen ympärille kertyneen toisarvoisen sijasta. Ytimenä on evankeliumin sanoma: Jumala on armollinen. Jeesuksessa tämä armo tuli meidän keskellemme.

Nykyaikana evankeliumin ydin uhkaa peittyä kaiken sinänsä tarpeellisen ja hyödyllisen alle. Siksi kirkossa tarvitaan yksinkertaista ja selkeää evankeliumin julistusta. Tarvitaan tarkentamista ytimeen! Totta on Raamatun sana: ”Joka rikkomuksensa salaa, ei menesty, joka ne tunnustaa ja hylkää, saa armon.” (San.l. 28:13). Siitä juhannuksen evankeliumi kertoo. Jumala on armollinen. Kaikkivaltias Jumala elää ja toimii keskellämme. Jeesus Kristus on kohdattavissa sanassa ja sakramenteissa. Hän antaa synnit anteeksi ja lahjoittaa uutta voimaa elämään. Hänen armoonsa jokainen saa luottaa ja rakentaa sen varaan elämänsä ja tulevaisuutensa. Jeesuksen armon varassa on turvallista elää ja kuolla.

Juhannus on myös keskikesän juhla. Kummallisen koronakevään jälkeen kesä ovat tuonut tullessaan muistutuksen Jumalan läsnäolosta ja huolenpidosta. Ripustin toukokuussa linnunpöntön muutaman metrin päähän kesämökin keittiön ikkunasta. Yllätyksekseni huomasin kerran ruokapöydässä istuessani, että talitinttipariskunta pujahti vuoron perään pönttöön. Ne olivat ottaneet sen pesäpaikakseen. Kun olen katsellut lintujen elämää, on mieleeni usein tullut kiitollisuus Jumalaa kohtaan. Hän pitää luomakunnastaan huolta. ”Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut!” (Matt. 6:26).

Juhannuksena muistamme Suomen luonnon kauneutta ja ihmeellisyyttä, vaihtuvia vuodenaikoja ja keskikesän valoa. Ne kaikki ovat Jumalan lahjoja. Niistä voimme iloita ja kiittää. Nekin viittaavat juhannuksen sanomaan: Jumala on armollinen.

Juhannus on lisäksi Suomen lipun päivä. Lipputangoissa läpi yön liehuvat taivaansiniset ristit muistuttavat maamme historiasta ja arvopohjasta. Siniristilippu on osoitus siitä, että suomalainen kulttuuri on pohjimmaltaan kristillistä. Se ei ole vain suomalaisuuden tunnus, kuten autojen FIN-kansallisuustunnus tai nettiosoitteen fi-pääte. Symboli viittaa syvemmälle. Risti lipussa ei ole vain koriste. Risti viittaa siihen uskoon, jolle suomalaisuuden monet arvot pohjautuvat.

Suomalainen yhteiskunta on kristillisen uskon ja arvomaailman läpitunkema. Ajanlaskumme, seitsenpäiväinen viikko, juhlapäivät, monet etunimet ja lippumme kertovat kristinuskon vaikutuksesta. Arvopohjaa, kieltä, ajanlaskua, nimistöä ja taidetta ei voi eikä tarvitse puhdistaa kristinuskon jäljistä. Muuten käy kuin Fingerpori-sarjakuvassa, jossa Suomen lipusta haluttiin uskontoneutraali. Kun sininen risti poistettiin, jäi jäljelle pelkkä valkea lakana.

Juhannuksena koko Suomen kansa voi iloita itsenäisestä ja vapaasta isänmaastamme. Itsenäisyys ja vapaus eivät ole itsestäänselvyyksiä. Niistä on maksettu kova hinta. Pikkupoikana muistan ihmetelleeni lipputangosta löytämääni kuparista sotainvalidien laattaa: Uhrin ansiosta lippu liehuu. Sanat painuivat mieleen, vaikken niitä silloin ymmärtänyt. En tajunnut, mistä siinä puhuttiin, vaikka olin toki sodista kuullut. Vasta myöhemmin minulle selvisi se uhri, jonka Suomen kansa joutui antamaan.

Siniristilippu on vapauden merkki. Se on myös muistutus siitä, kuka on loppujen lopuksi historian Herra ja maailmankaikkeuden Luoja. Edellinen Kristinoppi ilmaisi asian ytimekkäästi: ”Jumala on antanut kansallemme yhteisen kodin, isänmaan. Hän on antanut kansallemme tehtävän ja johtanut sen vaiheita halki vuosisatojen. Jumalan lahjaa ovat isiltä perityt hyvät tavat, kielemme ja sivistyksemme. Jumala tahtoo, että jokainen kansa saisi elää maassaan rauhassa ja noudattaisi vanhurskautta.” (KO 96). Juhannuksena saloissa liehuva siniristilippu on viesti siitä, että Jumala on armollinen.

Sisaret ja veljet Jeesuksessa Kristuksessa. Tänään vietetään juhannusta, Johannes Kastajan päivää. Saamansa nimen mukaisesti Johannes julisti Jumalan armollista hyvyyttä, pelastusta ja syntien anteeksiantamista. Juhannus, keskikesän ja Suomen lipun juhla kertoo tästä. Juhannuksen sanoma on: Jumala on armollinen.