Yhtäkkiä Jeesus itse seisoi opetuslastensa keskellä ja sanoi: ”Rauha teille.” He pelästyivät suunnattomasti, sillä he luulivat näkevänsä aaveen. Mutta Jeesus sanoi heille: ”Miksi te olette noin kauhuissanne? Miksi teidän mieleenne nousee epäilyksiä? Katsokaa minun käsiäni ja jalkojani: minä tässä olen, ei kukaan muu. Koskettakaa minua, nähkää itse. Ei aaveella ole lihaa eikä luita, niin kuin te näette minussa olevan.” Näin puhuessaan hän näytti heille kätensä ja jalkansa. Kuitenkaan he eivät vielä tienneet, mitä uskoa, niin iloissaan ja ihmeissään he nyt olivat. Silloin Jeesus kysyi: ”Onko teillä täällä mitään syötävää?” He antoivat hänelle palan paistettua kalaa ja näkivät, kuinka hän otti sen käteensä ja söi.Jeesus sanoi heille: ”Tätä minä tarkoitin, kun ollessani vielä teidän kanssanne puhuin teille. Kaiken sen tuli käydä toteen, mitä Mooseksen laissa, profeettojen kirjoissa ja psalmeissa on minusta kirjoitettu.” Nyt hän avasi heidän mielensä ymmärtämään kirjoitukset. Hän sanoi heille: ”Näin on kirjoitettu. Kristuksen tuli kärsiä kuolema ja kolmantena päivänä nousta kuolleista, ja kaikille kansoille, Jerusalemista alkaen, on hänen nimessään saarnattava parannusta ja syntien anteeksiantamista. Te olette tämän todistajat. Minä lähetän teille sen, minkä Isäni on luvannut. Pysykää tässä kaupungissa, kunnes saatte varustukseksenne voiman korkeudesta.” (Luuk. 24:36-49).

Monta vuotta on kulunut hyvin tiiviissä tehtävässä. Takana on lukuisia kohtaamisia, tärkeisiin asioihin paneutumista, kiireitä ja julkisuuden painetta. Noihin vuosiin on kuulunut monenlaisia asioita ja kokemuksia, myös paljon ennalta arvaamatonta. Erityisesti viime aikojen tapahtumat ovat herättäneet kysymyksiä. Vad ska man säga om allt detta? Har vi handlat rätt och klokt eller har åren varit bortkastade? De utomståendes bedömningar har åtminstone varit hårda. Hur ska vi gå vidare? Hur ser vår framtid ut?

(Mitä tästä kaikesta pitäisi sanoa? Olemmeko toimineet oikein ja viisaasti vai ovatko vuodet menneet hukkaan? Ainakin ulkopuolisten arvioinnit ovat olleet kovia. Miten tästä eteenpäin? Millainen tulevaisuus meillä on?)

Nämä olisivat voineet olla myös Jeesuksen opetuslasten tuntemuksia pääsiäisen jälkeen. He olivat kulkeneet Herransa matkassa kolmen vuoden ajan. Elämä oli ollut työntäyteistä, kiinnostavaa ja palkitsevaa. Suuressa tehtävässä mukana oleminen innosti. Toki he olivat kokeneet myös raskaita vaiheita, huolta ja ulkopuolelta tulevaa arvostelua. Erityisesti nyt, kun Herra Jeesus oli kuollut, pettymys, pelko ja epävarmuus sävyttivät tulevaisuutta. Silloin ylösnoussut Jeesus yllättäen ilmestyi heidän keskelleen ja sanoi: ”Rauha teille.”

Opetuslasten tilanne ja Jeesuksen sanat osuvat hyvin valtiopäivien ja koko vaalikauden päättymiseen. Nyt on pysähtymisen, menneen arvioinnin ja tulevaisuuteen suuntautumisen aika. Se koskee niin kansanedustajia, valtioneuvoston jäseniä kuin koko laajaa virkamieskuntaa. Julkisuudessa on puhuttu vaalikauden lopun kaaoksesta ja pohdittu, mikä hallitus on kaikkein huonoin. Varsinainen työ kansan parhaaksi jää helposti varjoon. Omien muistojenne, kokemustenne ja tuntojenne yhtä hyvin kuin ulkopuolisten arvioinnin ja arvostelujen keskellä kuulette Jeesuksen sanat: ”Rauha teille.”

Rauha on Raamatun keskeisiä lupauksia. Jo itse sana ”rauha” esiintyy Raamatussa yli 300 kertaa. Raamatullisessa kielenkäytössä rauha ei merkitse vain sodan tai väkivallan poissaoloa. Heprean shalom tarkoittaa kaikinpuolista eheyttä, hyvinvointia, turvallisuutta ja mielenrauhaa. Uudessa testamentissa jäähyväispuheessaan Jeesus lupasi jättää opetuslapsilleen oman rauhansa (kreikan eireenee). ”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.” (Joh. 14:27). Lupaus toteutui ylösnousemuksen jälkeen, kun Jeesus näyttäytyi oppilailleen ja tervehti heitä juutalaiseen tapaan: ”Rauha teille.” Se rauha on tyystin erilaista kuin maailman antama rauha. Se on Jeesuksen pelastustyöstä nousevaa, anteeksiantamukseen ja hyväksymiseen perustuvaa rauhaa Jumalan kanssa. Se johtaa eheyteen, hyvinvointiin ja mielenrauhaan, siis sopuun itsensä ja lähimmäistensä kanssa.

Kuluneen vaalikauden aikana minulla on ollut mahdollisuus eri yhteyksissä tavata monia teistä kansanedustajista, ministereistä ja virkamiehistä. Olemme voineet vaihtaa ajatuksia ja kuulumisia, jakaa joskus jopa hyvinkin henkilökohtaisia asioita. Päällimmäisenä kokemuksena näiden kohtaamisten jälkeen haluan vaalikauden päättyessä sanoa yksinkertaisesti: ”Kiitos.” Kiitos siitä, että olette tahtoneet kantaa yhteistä vastuuta ja työskennellä kansamme parhaaksi. Joillakin tehtävä päättyy, siksi kiitos on paikallaan. Toisilla työ jatkuu, siksi kiitos on tarpeen. Teille, jotka kannatte yhteisiä taakkojamme, haluaisin toivottaa eheyttä ja mielenrauhaa. Sitä Jeesus tarjosi ylösnousemuksensa jälkeen opetuslapsilleen. Sitä hän tarjoaa tänään meille kaikille: ”Rauha teille.”

Fred och frid är inte enbart en gåva av Gud, utan även ett uppdrag. Den frid som Kristus ger kan förändra människans inre och därmed denna värld. En inre frid och trygghet tillsammans med Gud leder till ett arbete för att stärka den yttre freden. Dietrich Bonhoeffer, Dag Hammarskjöld, moder Teresa och Desmond Tutu är bekanta exempel på vad en lugn förtröstan på Gud kan leda till. Efter predikan sjunger vi i Bonhoeffers psalm: ”Det sista som oss väntar är ej mörkret: i ljus och klarhet får hos dig vi bo.”

Händelserna i världen under den gångna valperioden har visat att fred inte är någon självklarhet. För fyra år sedan kunde vi inte ana att det kommer att krigas i Europa. Nya konflikter har upp-stått och de gamla tycks fortsätta. Läget i världspolitiken har blivit spändare och det kalla krigets stämningar är på väg tillbaka. Tidigare okända terroristorganisationer har blivit alltför bekanta för oss. Förtroende har ersatts med rädsla.

(Rauha ei ole ainoastaan Jumalan lahja, vaan myös tehtävä. Kristuksen antama rauha voi muuttaa ihmisten sisimmän ja sen kautta tämän maailman. Sisäinen rauha ja turvallisuus Jumalan yhteydessä johtavat työhön ulkonaisen rauhan vahvistamiseksi. Dietrich Bonhoeffer, Dag Hammarskjöld, äiti Teresa ja Desmond Tutu ovat meille tuttuja esimerkkejä siitä, mihin levollinen luottamus Jumalaan voi johtaa. Saarnan jälkeen laulamme Bonhoefferin virrestä: ”Det sista som oss väntar är ej mörkret: i ljus och klarhet får hos dig vi bo.”

Maailman tapahtumat kuluneen vaalikauden aikana ovat osoittaneet, että rauha ei ole itsestäänselvyys. Neljä vuotta sitten emme aavistaneet, että Euroopassa soditaan. Uusia konflikteja on syntynyt ja entiset tuntuvat jatkuvan. Maailmanpolitiikka on kiristynyt ja kylmän sodan ilmapiiri on palaamassa. Aiemmin tuntemattomista terrorijärjestöistä on tullut liiankin tuttuja. Luottamuksen tilalle on hiipinyt pelko.)

”Rauha teille.” Jeesuksen sanat kutsuvat jokaista rauhantekijäksi. Meillä kaikilla on vastuu siitä, miten suhtaudumme toisiin ihmisiin ja kansoihin. Rauha kulkee käsi kädessä oikeudenmukaisuuden kanssa. Erityisesti kansojen johtajat sekä kaikki poliittiset ja sotilaalliset päätöksentekijät tarvitsevat viisautta etsiessään oikeudenmukaisuutta ja rauhaa rakentavia ratkaisuja.

Väkivalta ja voimakeinot eivät tuo kestävää turvallisuutta. Sen olemme oppineet maailmansodista ja monista nykyisistä konflikteista. Vastuun kantaminen kansamme tulevaisuudesta tarkoittaa kuitenkin, ettei isänmaan puolustamiselle ole vaihtoehtoja. Se merkitsee nyt myös järkkymätöntä työskentelyä kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämiseksi. Tehtävämme on puhua ja toimia rauhan puolesta. Tulevan vaalikauden hallitusohjelmaluonnoksia eri puolilla valmisteltaessa tämä on syytä muistaa.

Myös rukous rauhan puolesta on ajankohtainen, kun ajattelemme maailman kriisialueita niin Euroopassa, Lähi-idässä kuin muuallakin maailmassa. Kristus on meidän rauhamme. Rauha ei kuitenkaan saavu, jos me emme taivu noudattamaan Jumalan tahtoa. Jaakobin kirjeen mukaan: ”Vanhurskauden siemen kylvetään rauhan tekoina, ja se tuottaa hedelmän niille, jotka rauhaa rakentavat.” (Jaak. 3:18). Rukous muuttaa meitä itseämme toimimaan rauhan puolesta. Siksi nyt on aika rukoilla, nyt on aika toimia rauhan puolesta, nyt on aika rakastaa – ei vain ”sanoin ja puheessa, vaan teoin ja totuudessa” (1. Joh. 3:18).

Inför riksmötets och hela valperiodens avslutning hör vi Jesu ord: ”Frid åt er alla.” De är en minnesvers över denna gudstjänst, ord på vägen för framtiden. Gudstjänsten avslutas med Her-rens välsignelse. Först ber vi Herren välsigna och bevara oss, låta sitt ansikte lysa över oss och vara oss nådig. Det allra viktigaste sägs till sist: ”och ge er frid”. Guds välsignelser sammanfattas i detta ena ord: frid. Denna frid utlovas oss av Kristus, som kallar oss att även agera för freden, för vårt folks och hela världens bästa.

Valtiopäivien ja koko vaalikauden päättyessä kuulemme Jeesuksen sanat: ”Rauha teille.” Ne ovat muistolause tästä jumalanpalveluksesta, matkaeväät tulevaan. Jumalanpalvelus päättyy Herran siunaukseen. Ensin siinä pyydetään Herraa siunaamaan, varjelemaan, kirkastamaan kasvonsa ja olemaan armollinen. Kaikkein tärkein asia sanotaan lopuksi: ”ja antakoon teille rauhan”. Jumalan siunaukset tiivistyvät tähän yhteen sanaan: rauha. Sen rauhan Kristus meille lupaa ja kutsuu meitä myös toimimaan rauhan puolesta kansamme ja koko maailman parhaaksi.