Viikkomessussa 11.1.2024 seurakuntavierailun yhteydessä

Kansa oli odotuksen vallassa. Kaikki pohdiskelivat, oliko Johannes ehkä Messias. He saivat Johannekselta vastauksen: ”Minä kastan teidät vedellä, mutta on tuleva minua väkevämpi. Minä en kelpaa edes avaamaan hänen kenkiensä nauhoja. Hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella. Hänellä on kädessään viskain, ja sillä hän puhdistaa puimatantereensa viljan. Jyvät hän kokoaa aittaansa, mutta ruumenet hän polttaa tulessa, joka ei koskaan sammu.” Monilla muillakin tavoin Johannes vetosi ihmisiin julistaessaan heille evankeliumia. Paljon kansaa oli kastettu. Kun myös Jeesus oli kastettu, niin taivas aukeni hänen rukoillessaan ja Pyhä Henki laskeutui hänen ylleen näkyvässä muodossa, kyyhkysen kaltaisena. Ja taivaasta kuului ääni: ”Sinä olet minun rakas Poikani, sinuun minä olen mieltynyt.” (Luuk. 3:15–18, 21–22).

Vauvan syntymän odotus
Meidän sukuumme odotetaan uutta pientä ihmistä tänään. Kukaan ei oikein uskalla häiritä tulevaa äitiä jokapäiväisillä uteluilla, joko nyt, joko nyt, mutta kyllä kulisseissa kuhisee! Lapsen syntyminen on suuri ihme ja tuntuu, että koko suku pidättää hengitystään ja odottaa innolla pääsyä tutustumaan suvun uuteen tulokkaaseen. Tässä on uusi sukumme jäsen.

Kun katselee pientä lasta, tuntuu kuin maailma pysähtyisi. Hetki on pyhä. Elämän ihme koskettaa.

Samalla tavoin, kuin paimenet ja tietäjät kiirehtivät Jeesuksen seimen äärelle, suku odottaa pääsyä kurkistamaan vastasyntyneen kehtoon. Siinä hän on. Uusi pieni ihminen!

Kapaloissaan tuhiseva pieni ihminen pistää elämän realiteetit oikeaan järjestykseen.

Kun katsoo pientä vastasyntynyttä vauvaa, niin voi ymmärtää häivähdyksen Jumalan ajatuksista tätä maailmaa ja ihmisiä kohtaan. Hän ei lähettänyt loistokasta taistelijaa pelastamaan maailmaa, vaan lapsen, joka on pieni, heikko ja hauraskin. Lapsen, Joka tarvitsee rakkautta kasvaakseen.

Jumalan rakkaus tätä maailmaa kohtaan on niin suuri, että hän antaa taivaasta oman poikansa, kaikkensa, oikeastaan koko taivaan, pölyiseen, likaiseen, hälyiseen, ja rikkinäiseen maailmaan. Tässä Pienessä lapsessa on maailman valo. Aivan kuin Jumala tahtoisi sanoa: katsokaa lasta, tässä on minun rakkauteni, tässä on minun kaikkeni, taivas maailmassa, pienessä lapsessa. Ja tämän minä annan teille. Tämä on minun rakas poikani, ja hänen takiaan myös sinä olet minun rakas lapseni.

Viime sunnuntaina vietettiin kasteen sunnuntaita. Jeesus on itse asettanut kasteen omalla kasteellaan ja käskyllään: Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. (Matt 28:18–20). Meidän tehtävämme kirkkona on kastaa ja opettaa.

Kasteen kautta ihmisestä tulee Jumalan lapsi. Kaste pelastaa ja kastettu saa kutsun Jumalan rakkauden piiriin. Kasteessa ihminen kutsutaan myös seurakunnan jäseneksi. Jokainen kastettu on siis Jumalan lapsi ja seurakunnan jäsen. Me kuulumme Jumalan perhekuntaan.

Förra söndagen firades dopets söndag. Jesu dop är grunden för vårt eget dop.

 Då gick Jesus fram till dem och talade till dem: »Åt mig har getts all makt i himlen och på jorden.  Gå därför ut och gör alla folk till lärjungar: döp dem i Faderns och Sonens och den heliga Andens namn och lär dem att hålla alla de bud jag har gett er. Och jag är med er alla dagar till tidens slut.«  (Mt. 28:18–20).

Vår uppgift som kyrka är att döpa och undervisa. Genom dopet blir människan Guds barn. Genom dopet får människan Guds heliga kärlek. Gud möter oss i dopet med sin kärlek och tar oss emot som sina barn. I dopet får vi ett nytt liv i gemenskap med Gud och församlingen. Det betyder att den som är döpt är Guds barn och församlingsmedlem. Dopet är också en fest i Guds familj för att den får en ny medlem.

Tätä kaikkea vanhemmat ja läheiset pyytävät lapselleen, kun tuovat lapset kasteelle. Kaste ei ole vain rituaali, vaan se on suuri lahja. Kastetilaisuudessa luen usein psalmia 139: Herra, sinä olet luonut minut sisintäni myöten, äitini kohdussa olet minut punonut. Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä. Ihmeellisiä ovat sinun tekosi, minä tiedän sen. Minä olen saanut hahmoni näkymättömissä, muotoni kuin syvällä maan alla, mutta sinulta ei pieninkään luuni ole salassa. (Ps 139: 13–16).

Tuo ihana psalmi kertoo Jumalan rakkaudesta jokaista ihmistä kohtaan. Se kertoo elämän syntymisen ihmeestä. Me emme voi ymmärtää syntymisen, elämän ja kuoleman ihmettä, mutta Jumala tietää kaiken ja tuntee meistä jokaisen. – Älä pelkää. Minä olen lunastanut sinut. Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun. (Jes 43:1)

Jumala siis tuntee meidät ja kutsuu meitä nimellä. Häneen on turvallista luottaa.

Kastetilaisuudessa sytytetään kastekynttilä.  Kristityn syntymäpäivän kynttilä.  Sytytyksen aikana sanotaan Jeesuksen sanat: Minä olen maailman valo, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo. Kynttilä symboloi Jeesuksen valoa.

Kastetulla on elämässään se sama valo. Sekin on ihana lupaus. Moni vanhempi saattaa murehtia tulevaisuutta, että kaikki menisi lapsen elämässä hyvin. Elämän polkua pidempään kulkeneet tietävät, että aina elämä ei ole helppoa ja elämään tulee ikäviäkin asioita. Niissä hetkissä on hyvä muistaa tuo kastekynttilän valo. Sinä et ole yksin! Et jää pimeään – sinä olet Jumalan oma!

Meidän perheemme oli kolme vuotta Suomen Lähetysseuran lähetteinä Jerusalemissa. Kävimme englanninkielisessä luterilaisessa jumalanpalveluksessa. Siellä oli kaunis tapa kasteen sunnuntaina muistaa omaa kastetta. Kastemaljan ympärille sai sytyttää tuohuksen tai kastaa sormensa kastemaljaan ja tehdä ristinmerkin. Vieläkin haluan sitoutua Jeesuksen seuraajaksi.

Meilläkin on Kirkkokäsikirjassa kaava pyhän kasteen muistamiselle esimerkiksi kasteen vuosipäivänä. Sitä käytetään käytännössä harvoin, mutta jokainen voi muistaa omaa kastettaan. Kasteen muistaminen on lohdullista ja kannustavaa. Omaa kastetta muistaessa voi tavoittaa jotain sisäisestä lapsestaan, joka tarvitsee Jumalan rakkautta ja hoivaa elääkseen. Jeesus asetti lapsen uskon esimerkiksi ja hänelle lapsissa oli Jumalan valtakunta. Tänään kun tulet ehtoolliselle, muista omaa kastettasi, sitä että olet Jeesuksen oma Pyhän kasteen kautta.

Kasteen lahjan varassa on hyvä jatkaa alttarilta arkeen. Kaste pysyy meissä aina ja kaikkialla ja muistuttaa meitä siitä, että meillä on koti Jumalan perheessä.