Heinolan kirkonkylässä 29.8.2021

”Hautausmaa ja siunauskappeli on vihittävä ennen kuin niitä ryhdytään käyttämään.” Näin säätää kirkkojärjestys (KJ 17:3). Kyseisen säännöksen mukaisesti tänään vihitään käyttöön Heinolan seurakunnan Uuden hautausmaan laajennusosa. Kristillisen perinteen mukaan se tapahtuu Jumalan sanalla ja rukouksella.

Kirkkojärjestyksen säännös ja siten tämä tilaisuus ilmentää sitä, ettei hautausmaa ole mikä tahansa maa-alue. Ihmisyyden merkki ja sivistyksen mitta on se, miten me kohtelemme vai-najia. Ihmistä ei voi kuoltuaankaan jättää heitteille. Kulttuurissamme ei ole yhdentekevää, minne ihmisten jäännökset sijoitetaan, vaan niiden halutaan olevan siunatussa maassa. Siksi on tärkeää, että kuolleita varten on tietty paikka, johon heidät voidaan haudata. Heinolassa tarvitaan lisää tilaa tätä varten. Sitä varten on tehty Uuden hautausmaan laajennus.

Hautausmaa on myös paikka surulle ja suremiselle. Läheisen kuolema on usein vakava isku ja syvä menetys omaisille. Surun läpikäyminen on oma, aikaa vievä prosessinsa. Haudan hoita-minen, kukkatervehdykset, kynttilät ja hiljentyminen vainajaa muistellen ovat osa surutyötä.

Hautausmaa tarjoaa paikan matkalle, jota sureva tekee. Näin on tapahtunut täällä Heinolan Uudella hautausmaalla 106 vuoden ajan. Monen suvun ja perheen jäsenet ovat täällä surreet poismenneitä läheisiään. Minäkin olen siunannut lukuisia vainajia tämän hautausmaan mul-tiin. Monet hautajaiset ja muistot nousevat tällä hautausmaalla elävästi mieleen. Laajen-nusosa palvelee surutyössä tänne haudattavien läheisiä, perheitä ja sukuja.

Hautausmaa kokoaa historiaa. Menneen ajan merkit yli sadan vuoden ajalta ovat Uudella hautausmaalla hyvin havainnollisella tavalla läsnä. Hautausmaan laajennusosa on sen sijaan vielä tyhjä. Vähitellen siihen haudataan vainajia, joilla on ollut kullakin omanlainen elämä kuljettavanaan. He saavat arvokkaan viimeisen leposijan tältä hautausmaalta.

Toisaalta hautausmaa on Heinolan paikkakunnan historiaa. Se kertoo elämästä, ihmisistä ja aikojen vaihtumisesta. Hautausmaa kuvastaa ihmisten kuulumista pitkään sukupolvien ket-juun. Siihen tänne haudattavat liittyvät.

Hautausmaa on kuva ihmiselämän lyhyydestä. Hautausmaa kertoo avoimesti kuoleman to-dellisuudesta. Näin tekee pelkällä olemassaolollaan myös Heinolan Uusi hautausmaa laajen-nusosineen. Oma aikamme pyrkii torjumaan kuoleman. Sitä ei haluta ajatella tai kohdata muuta kuin pakon edessä. Kuitenkin kuolema on väistämätön osa elämää. Sen torjuminen tietoisuudestamme on harhaa. Aikamme kuluu, halusimme sitä tai emme. Hautausmaa on paikka elämän perusarvoihin hiljentymiseen.

Erityisesti kristillinen hautausmaa on vahva viesti ihmisen arvosta, ihmiselämän lyhyydestä ja kuoleman todellisuudesta, mutta ennen kaikkea kuoleman voittamisesta ja tulevaisuuden toivosta. Tässä on hautausmaan tärkein tehtävä. Se julistaa evankeliumia Jeesuksesta, joka sanoo: »Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole.” (Joh. 11:25–26).

Hyvät juhlavieraat, rakkaat seurakuntalaiset. Heinolan Uusi hautausmaa vihittiin käyttöön 13.8.1915. Sen jälkeen hautausmaata on laajennettu vuosina 1938, 1952 ja 1961. Siunaus-kappeli valmistui vuonna 1956 ja muualle haudattujen muistelupaikka vuonna 2012. Nyt monivaiheisen ja pitkän prosessin, monien suunnitelmien, päätösten ja työn jälkeen otetaan käyttöön hautausmaan uusi laajennus. Tänään on syytä kiitokseen.

Hautausmaa on enemmän kuin nimensä mukainen vainajien loppusijoituspaikka. Se ei ole vain kuolleita, vaan pikemminkin eläviä varten. Se kertoo Kristuksen kirkon toivosta ja ikui-sesta elämästä.

Hautausmaita sanotaan kuoleman puutarhoiksi. Ne ovat myös elämän ja toivon paikkoja. Kuoleman voittaja Jeesus Kristus antakoon rauhansa niille, jotka tähän hautausmaahan laske-taan. Ylösnoussut Herra lohduttakoon niitä, jotka saattavat tähän hautausmaahan läheisensä ja heitä täällä muistavat.