Sulkavalla 30.10.2022

Suomalaista maisemaa on vaikea kuvitella ilman kirkkoja. Ne ovat osa kulttuuriamme ja historiaamme. Sulkavallakin seurakunnan historia ulottuu vuosisatojen taakse. Oma seurakunta on tällä paikkakunnalla ollut vuodesta 1630. Jo sitä ennen täällä on toiminut Idänlahti-niminen Säämingin kappeli. Kirkkorakennus on jo yksin historiansa vuoksi paikkakunnan arvokkaimpia rakennuksia. Samalla kirkkorakennus kantaa myös kristillisen uskon sanomaa. Kirkko, sen sisustus ja esineet sekä sen suojissa tapahtuva toiminta kertovat kristinuskon sisällön ja kirkollisen kulttuurin vuosituhantisesta kehityksestä.

Rakennuksena kirkko tekee näkymättömän näkyväksi. Kirkko on Jumalan pyhyyden kohtaamisen tila. Kun astutaan sisälle kirkkoon, ei astuta mihin tahansa taloon. Kirkko on rakennettu paikaksi, jossa ihminen voi hiljentyä pyhän edessä. Jumalanpalveluksen opas kiteyttää vanhan kristillisen opetuksen näin: ”Jumalan kansana seurakunta tarvitsee paikan, jonne se kokoontuu palvomaan kolmiyhteistä Jumalaa ja vahvistamaan uskovien keskinäistä yhteyttä. Kirkkorakennus on sekä seurakunnan koti (domus ecclesiae) että Jumalan asuinsija ihmisten keskellä (domus Dei).” (Palvelkaa Herraa iloiten, s. 65).

Kirkkorakennuksen olemassaolo on merkki ihmisen kaipauksesta Luojansa yhteyteen. Tarvitsemme pyhiä paikkoja ja pyhyyden kokemusta ymmärtääksemme, että Jumala on ja että Jumala on meitä varten. Aivan erityisen merkityksen tähän tuo se kirkko, joka on meille läheisin ja rakkain, oma kotikirkko.

Sulkavan nykyinen kirkko valmistui 200 vuotta sitten, syksyllä 1822. Lukemattomat sukupolvet ovat tässä kirkossa kantaneet Jumalalle elämän ilonsa ja kiitoksensa, mutta samalla myös tuskansa ja hätänsä, murheensa ja menetyksensä. Tämä kirkko on kokenut paitsi monenlaisia yksityisten ihmisten, perheiden ja sukujen vaiheita, myös paikkakunnan ja maamme historian käännekohtia.

Kirkko valmistui aikana, jolloin ei ollut kulunut kuin toistakymmentä vuotta Suomen sodasta ja Haminan rauhasta syksyllä 1809. Sen seurauksena Suomesta tuli suuriruhtinaskuntana osa Venäjää ja maamme sai autonomisen aseman. Autonomia vaihtui vuonna 1917 itsenäiseksi valtioksi, joka ajautui heti sisällissotaan 1918. Nuorta valtiota koeteltiin vielä talvi- ja jatkosodassa sekä Lapin sodassa. Jo pelkästään nämä maamme historian murrosvaiheet riittävät kertomaan siitä, millaisia kaikkia vaiheita Sulkavan kirkon olemassaolon aikana on tapahtunut. Kirkko on tarjonnut turvaa ja vakautta murrosten keskellä. Kirkkoon kokoontunut seurakunta on saanut elämäänsä voimaa ja toivoa kirkossa julistetusta evankeliumista.

Sulkavan seurakunnalla on muutaman kuukauden jälkeen edessään muutos. Vuoden 2023 alusta seurakunta liittyy Savonlinnan seurakuntaan ja tälle alueelle muodostetaan Sulkavan kappeliseurakunta. Vuosisatainen ympyrä sulkeutuu ja tilanne palaa aikaan vajaat 400 vuotta sitten, jolloin nämä alueet olivat Savonlinnan kappelina.

Myös edessä olevassa muutostilanteessa 200-vuotias kirkko edustaa turvaa ja vakautta. Seurakuntarakenne muuttuu, kirkko pysyy. Sen tehtävä toimia seurakunnan kotina ja Jumalan kohtaamisen paikkana säilyy. Tulevaisuudessakin tässä kirkossa vietetään jumalanpalveluksia ja kappeliseurakunnassa on toimintaa.

Piispantarkastuksen johtopäätöksissä vuonna 2016 kirjoitin: ”Kirkolla ja seurakunnalla on luonteva sija ihmisten ja paikkakunnan elämässä Sulkavalla. Seurakunta on olemukseltaan hengellinen yhteisö. Tätä paikallis- ja lähiyhteisöä sekä yhteisöllisyyttä kannattaa arvostaa ja vaalia myös tulevaisuudessa.” Tätä painotan myös edessä olevassa muutoksessa. Vanhan sanonnan mukaan ”kirkon paras kaunistus on sinne kokoontuva seurakunta”. Te sulkavalaiset takaatte parhaiten kirkon tulevaisuuden ja seurakuntaelämän olemalla aktiivisia seurakuntalaisia. Siihen rohkaisen ja kannustan teitä!

Tämä kirkko on ollut paikkakunnan pitkän historian ja tulevaisuudenuskon näkyvä merkki 200 vuotta. Sitä se on tänään juhlapäivänä sekä myös tulevaisuudessa.

Hyvä Jumala seurakuntaa ja teitä kaikkia siunatkoon.