Hiljaisen viikon tiistai

Puhe Heinolan rotaryklubien kirkkoillassa hiljaisen viikon tiistaina 11.4.2017 Heinolan kirkossa

Kaifaksen luota Jeesus vietiin maaherran palatsiin. Oli varhainen aamu. Juutalaiset eivät itse menneet palatsiin sisälle, etteivät saastuisi vaan voisivat syödä pääsiäisaterian. Niinpä Pilatus tuli ulos heidän luokseen ja kysyi: ”Mistä te syytätte tätä miestä?” He vastasivat: ”Jos hän ei olisi rikollinen, emme luovuttaisi häntä sinulle.” ”Pitäkää itse hänet”, Pilatus sanoi, ”ja tuomitkaa hänet oman lakinne mukaan.” Mutta juutalaiset sanoivat: ”Meidän ei ole lupa tuomita ketään kuolemaan.” Näin tapahtui, jotta Jeesuksen sanat kävisivät toteen. Hän oli aiemmin ilmaissut, millainen tulisi olemaan hänen kuolemansa.
Pilatus meni takaisin palatsiin, käski tuoda Jeesuksen eteensä ja kysyi häneltä: ”Oletko sinä juutalaisten kuningas?” Jeesus vastasi: ”Itsekö sinä niin ajattelet, vai ovatko muut sanoneet mi-nusta niin?” Pilatus sanoi: ”Olenko minä mikään juutalainen? Oma kansasi ja ylipapit sinut ovat minulle luovuttaneet. Mitä sinä olet tehnyt?” Jeesus vastasi: ”Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta. Jos se kuuluisi tähän maailmaan, minun mieheni olisivat taistelleet, etten joutuisi juu-talaisten käsiin. Mutta minun kuninkuuteni ei ole peräisin täältä.” ”Sinä siis kuitenkin olet kunin-gas?” Pilatus sanoi. Jeesus vastasi: ”Itse sinä sanot, että olen kuningas. Sitä varten minä olen syntynyt ja sitä varten tullut tähän maailmaan, että todistaisin totuuden puolesta. Jokainen, joka on totuudesta, kuulee minua.” ”Mitä on totuus?” kysyi Pilatus.
Tämän sanottuaan Pilatus meni taas ulos juutalaisten luo ja sanoi heille: ”En voi havaita hänen syyllistyneen mihinkään rikokseen. Tapana on, että minä pääsiäisjuhlan aikana teidän mieliksenne päästän vapaaksi yhden vangin. Tahdotteko, että vapautan juutalaisten kuninkaan?” Silloin he alkoivat huutaa: ”Ei häntä! Päästä Barabbas!” – Barabbas oli rosvo. (Joh. 18: 8-40).

Kirkkoherra oli loukannut jalkansa eikä pystynyt ajamaan autoa. Niinpä avulias seurakuntalainen lupautui olemaan kirkkoherran apuna yhden päivän. Ensimmäisen tilaisuuden jälkeen seurakunta-talolla kirkkoherran luo tuli innokas ihminen, joka ajoi voimakkaasti omaa mielipidettään. Kirk-koherra katsoi häntä silmiin ja totesi: ”Olet aivan oikeassa. Olet tajunnut jotakin hyvin syvällistä.” Siirryttiin lähikylän koululle toiseen tilaisuuteen, jonka jälkeen kirkkoherran luo tuli toinen ihmi-nen ja alkoi puhua aivan samasta asiasta kuin ensimmäinen, mutta täysin päinvastoin. Kirkkoherra katsoi häntä silmiin ja totesi: ”Olet aivan oikeassa. Olet tajunnut jotakin hyvin syvällistä.” Ällis-tynyt seurakuntalainen otti autossa asian puheeksi. ”Miten ihmeessä sinä voit tehdä noin? Hehän puhuivat aivan toisiaan vastaan! Sinun olisi pitänyt sanoa toiselle, että hän on väärässä ja toiselle, että hän on oikeassa. Ei noin voi tehdä!” Kirkkoherra katsoi häntä silmiin ja totesi: ”Olet aivan oikeassa. Olet tajunnut jotakin hyvin syvällistä.”

Tämä tarina on osuva kuva nykyajasta, jonka on sanottu olevan monien totuuksien aika. Väite-tään jopa, ettei mitään lopullisia totuuksia ole olemassakaan. On vain erilaisia mielipiteitä, käsi-tyksiä, ja ajatuksia, jotka muuttuvat ajan myötä. Yhdelle yksi on totuus, toinen taas pitää samaa asiaa valheena, kolmas ei voisi olla vähemmän kiinnostunut ylipäänsä totuudesta.

Hiljaisen viikon tiistai vie meidät maaherra Pontius Pilatuksen palatsiin. Jeesus on vangittu ja maaherran edessä kuulusteltavana. Jeesus liitti koko elämänsä tarkoituksen totuuteen: Sitä varten minä olen syntynyt ja sitä varten tullut tähän maailmaan, että todistaisin totuuden puolesta. Jokai-nen, joka on totuudesta, kuulee minua.” ”Mitä on totuus?” kysyi Pilatus. (Joh. 18:37–38).

Näin kysyttyään Pilatus lähti ulos. Hän ei jäänyt kuulemaan vastausta. Pilatuksen menettely ku-vaa totuuden kohtaamisen vaikeutta. Totuudella on niin suuri voima, että sitä ei aina uskalleta kohdata. Toisaalta totuudella on niin suuri valta, että sillä hallitaan ihmisiä ja kokonaisia kansoja. Kun hallitsija saa mieleisensä totuuden käyttöönsä, valta on lujassa otteessa.

Ei ollut sattumaa, että Neuvostoliiton valtalehti oli Pravda, suomeksi totuus. Pravdan lehdillä voitiin totuuden nimissä kertoa hyvinkin muunneltua totuutta. Viime aikoina olemme kuulleet, kuinka vapaata tiedonvälitystä pyritään monissa maissa rajoittamaan. Yhdysvalloista opimme alkuvuodesta uuden käsitteen ”vaihtoehtoinen fakta”. Asia on kyllä entuudestaan hyvin tuttu, aiemmin siitä käytettiin nimitystä valhe. Trollitehtaat eri puolilla maailmaa syytävät valeuutisia peittämään totuutta.

Olen muutaman kerran joutunut valeuutisen kohteeksi. Mielenkiintoista siinä on, että pääosin tiedot pitävät paikkansa, mutta niitä on käytetty tarkoitushakuisesti, irrotettu asiayhteydestään, liitetty yhteen muiden asiaan kuulumattomien tietojen kanssa sekä sekaan on laitettu epäilyksiä, kysymyksiä, virheellistä informaatiota ja suoranaisia valheita. Ei ole mikään ihme, että asiasta tietämätön uskoo tällaisen sepitelmän totena tai kysyy Pilatuksen tavoin: ”Mitä on totuus?”

Sananlaskun mukaan ”totuus ei pala tulessakaan”. Ennemmin tai myöhemmin valheet ja totuuden vääristelyt paljastuvat. Ne on helppo nostaa tikun nokkaan ja ilkkua valehtelijoille. Se on hyvin inhimillistä. Toisten synneistä on aina helpompi tehdä parannusta kuin omista.

Hiljaisen viikon tiistai kysyy: Tunnistammeko totuuden särkymisen omassa elämässämme? Nä-emmekö totuuden itsessämme? Rohkenemmeko kohdata totuuden vai käännämmekö Pilatuksen tavoin selkämme, silloin kun on kyse totuudesta omassa elämässämme?

Presidentti J.K. Paasikiven usein käyttämä lempilause oli ”Kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen”. Asioiden korjaaminen alkaa tosiasioiden tunnustamisesta ja totuuden myöntämi-sestä. Kuitenkin meillä on taipumus taistella totuutta vastaan, varsinkin silloin, kun totuus on vas-toin omia käsityksiä ja omaa etua. Silloin totuus tuntuu pahimmalta viholliselta. Sitä vastaan on taisteltava kaikin keinoin. Tämän ihmisen totuudenvastaisuuden Jeesus joutui kohtaamaan ras-kaimmalla mahdollisella tavalla. Hänet tuomittiin kuolemaan syyttömänä. Jo aiemmin hän oli en-nustanut kohtalostaan: ”Te haluatte tappaa minut – miehen, joka on sanonut teille totuuden” (Joh. 8:40). Mutta totuus ei kuole. Jeesus, joka sanoi olevansa tie, totuus ja elämä (Joh. 14:6), nousi kuolleista. Valheen valta voitettiin ja pahuus kukistettiin. Totuus elää, koska Jeesus Kristus elää.

Hyvät seurakuntalaiset. Tosiasioiden tunnustamisesta kaikki alkaa. Siksi hiljaisen viikon tiistaina meidät johdatetaan totuuden eteen, katsomaan elämäämme rehellisesti sellaisena kuin se on. Siksi joka viikko sunnuntaisin, ylösnousemuksen päivänä, seurakunta kokoontuu pyhän Jumalan eteen tunnustamaan syntinsä. Jumalan rakkauden edessä ihminen voi nähdä totuuden myös omassa elämässään. Herramme Jeesus Kristus ei ollut vain kylmä totuuden paljastaja vaan myös armon tuoja ja anteeksiannon lahjoittaja. Evankeliumi vakuuttaa: ”Hän oli täynnä armoa ja totuutta.” (Joh. 1:14). Totuus paljastaa synnin ja syyllisyyden, armo antaa anteeksi, lahjoittaa uutta voimaa elämään, tuo tullessaan ilon ja rauhan.
Seppo Häkkinen