Rohkeasti kristitty -paimenkirjeen julkistamistilaisuus

Vajaa kuukausi sitten vietettiin Imatran seurakunnan 70-vuotisjuhlajumalanpalvelusta. Seurakunnan lapsikuorossa lauloi kaksi lapsenlastani. Kuoronjohtaja oli kertonut, että piispakin tulee juhlaan. Nelivuotias Rebekka oli ymmärtänyt, että pappa tulee laulamaan heidän kanssaan kuoroon. Jumalanpalveluksen jälkeen Rebekka totesi pettyneenä, ettei pappa ollutkaan kuorossa, mutta jatkoi tyytyväisenä, että olihan se pukeutunut paimeneksi.

Tietämättään nelivuotias tuli lausuneeksi piispan ydintehtävän hoitaa paimenen virkaa. Kaitsijan tehtävään kuuluu huolehtia lauman riittävästä ravinnosta, puolustaa sitä tarvittaessa ja ohjata laumaa oikeaan suuntaan. Piispat ovat perinteisesti kirjoittaneet hiippakunnalleen paimenkirjeitä, joissa on käsitelty kirkon kannalta ajankohtaisia ja tärkeitä kysymyksiä. Näin piispat ovat hoitaneet kaitsijan virkaansa, jonka tehtävänä on viitoittaa tietä eteenpäin.

Viestinnän viime vuosikymmenien kehitys on johtanut siihen, että piispan on tuotava esille näkemyksiään välillä hyvinkin nopeassa tahdissa. Erityisesti Internet on merkinnyt uudenlaisia mahdollisuuksia omien ajatusten ja kirkon kantojen esittämiseen. Piispoja on haastettu kirjoittamaan blogeja, olemaan Facebookissa, hyödyntämään Twitteriä, käyttämään Instagramia. Sosiaalinen media on piispan viranhoidossa hyvä työkalu. Silti sen vastapainona, pikaisten kommenttien tai lyhyiden twiittien lisäksi tarvitaan syvällisempää pohdiskelua. Siihen perinteinen kirja on oiva väline. Kirjojen ystävänä mielelläni liityn piispojen vanhaan paimenkirjetraditioon.

Nyt ilmestyvän kirjan teemat on jaettu lohdun, armon, rauhan ja rohkeuden otsikoiden alle. Paimenkirjeen aiheet ovat valikoituneet niistä kysymyksistä, jotka viranhoidossani ovat olleet viime vuosien aikana esillä. Siten ne antavat yhtäältä kuvan siitä, mitkä asiat ovat kirkossa ajankohtaisia. Toisaalta monia tärkeitä aiheita jää tässä käsittelemättä, kun aineistoa on ollut pakko rajata.

Viisi vuotta sitten ilmestyi edellinen paimenkirjeeni Rohkeasti luterilainen. Nyt julkistettava kirja on nimeltään Rohkeasti kristitty. Rohkeutta merkitsevä Uuden testamentin sana (parresia, pan = kaikki ja resis = puhuminen) on alun perin merkinnyt puhumista salailematta, mistään vaikenematta. Sana siis tarkoittaa avoimuutta, julkisuutta ja pelkäämättömyyttä puheissa. Mielessäni on ollut apostolin pyyntö Efeson seurakunnalle: ”Rukoilkaa, että voisin puhua rohkeasti, niin kuin minun tulee.” (Ef. 6:20b).

Suomessa yleinen ilmapiiri uskontoja kohtaan, suhtautuminen kristinuskoon ja kirkon asema yhteiskunnassa ovat muuttuneet. Paimenkirjeellä haluan rohkaista kirkkomme jäseniä ja työntekijöitä olemaan rohkeasti kristittyjä. Nyt on sen aika. Silloin toteutamme Kristuksen meille antamaa tehtävää. Silloin kirkko voi palvella parhaiten suomalaista yhteiskuntaa ja koko maailmaa. Kukaan eikä mikään voi riistää meiltä evankeliumin iloa ja voimaa (vrt. Joh. 16:22).

Rohkeasti kristitty -paimenkirjeen kannessa on savonlinnalaisen taiteilijan Paavo Pelvon teos Pilviverhot (1999). Kuvassa aika ja ikuisuus kytkeytyvät yhteen, niiden rajat häviävät. Taivas on läsnä tässä ja nyt. Tällainen hengellinen todellisuus ja hengellisyys on kirjan läpäisevänä juonteena. Piispa on hengellinen johtaja. Paimenkirjeeni teksteissä tämä tulee esille korostetusti. Toivon kirjan olevan luotettava opastaja nykyisenä hengellisesti ja uskonnollisesti monenkirjavana aikana. Kristinuskon sisällöstä ja kirkon traditiosta riittää annettavaa myös nykyajan ihmisen hengelliseen etsintään ja ravintoa kristityn jokapäiväiseen arkeen.

Kirjan kirjoittaminen kaiken muun viranhoidon ohessa on vienyt aikaa ja tarvinnut tukea. Lausun parhaimmat kiitokset kirjan eri vaiheissa kaikille korvaamatonta apuaan ja tukeaan antaneille. Lämmin kiitos työtovereilleni tuomiokapitulissa, erityisesti rovasti Merja Vuorikarille.  Kirjan kustantajan Kirjapajan edustajana on asioita vienyt eteenpäin kustannustoimittaja Taru Nieminen. Erityisen kiitoksen lausun Kirkkohallituksen aikaiselle työtoverilleni, rovasti Kirsti Aallolle. Hän on antanut apua tekstien valikoinnissa, muokkaamisessa, oikoluvussa, kuvituksessa ja lukemattomissa muissa asioissa.

Nyt julkaistavan paimenkirjeen ajankohta ei ole sattuma. Helmikuun alussa tuli minulla täyteen kymmenen vuotta Mikkelin hiippakunnan piispan viranhoitoa. Piispaksivihkiminen tapahtui kynttilänpäivänä 8.2.2009. Kun tänään saatan julkisuuteen paimenkirjeeni Mikkelin hiippakunnalle, toivon sen rohkaisevan seurakuntia ja niiden jäseniä sekä työntekijöitä. Vuosikymmenen kokemuksen summana: Nyt on aika elää rohkeasti kristittynä.