Rautjärven palaneen kirkon raunioilla 11.1.2023

Minä en voi unohtaa onnettomuuttani, en saa sitä mielestäni. Kuitenkin minä toivon ja odotan, sillä minä ajattelen tätä: Herran armoa on se, että vielä elämme, hänen laupeutensa ei lopu koskaan. Joka aamu Herran armo on uusi, suuri on hänen uskollisuutensa. Sieluni sanoo: ’Herra on kaikkeni, häneen minä turvaan.” (Valit. 3:20–24).

 

Joulu 2022 jää lähtemättömästi rautjärveläisten mieleen ja painuu Suomen historiaan erityisenä jouluna. Kaunis, yli 140-vuotias Rautjärven kirkko, monien rakas kotikirkko ja arvokas kulttuurihistoriallinen rakennus irtaimistoineen tuhoutui peruuttamattomasti. Jo yksin kirkon tulipalo on syvältä koskettava menetys. Sen ajankohta ja kaikki muu siihen liittyvä tekee tapahtuneesta sitäkin traagisemman. Historia toistuu tällä paikalla, sillä 150 vuotta sitten seurakunnan edellinen kirkko tuhoutui tulipalossa.

Kirkon raunioiden äärellä Raamatun sanat tuntuvat erityisen osuvilta: Minä en voi unohtaa onnettomuuttani, en saa sitä mielestäni. Alun järkytys muuttuu vähitellen suruksi. Rautjärven kirkon myötä on jotain korvaamatonta kadonnut lopullisesti. Samalla menetys kertoo siitä, että kirkkorakennus on tärkeä niin yksityisille ihmisille, paikkakunnalle ja koko kansallemme.

Kirkot ovat merkittävimpiä rakennuksia ja arvokkaimpia kulttuuriperintöä säilyttäviä paikkoja maassamme. Siksi seurakunnat vaalivat kirkkoja ja huolehtivat niiden säilymisestä. Se on niiden tehtävä. Olemme tänään Rautjärvellä ennen kaikkea osoittamassa myötätuntomme rautjärveläisille ja ottamassa osaa menetykseenne. Samalla olemme myös pohtimassa, miten voisimme ehkäistä kirkkojen tuhoutumista ja vahvistaa niiden turvallisuutta.

Kirkon raunioilla on tärkeä kuulla raamatunkohdan jatko. Kuitenkin minä toivon ja odotan, sillä minä ajattelen tätä: Herran armoa on se, että vielä elämme, hänen laupeutensa ei lopu koskaan.

Arvokas kirkkorakennus voi palaa perustuksia myöten. Korvaamattomat esineet voivat tuhoutua. Sitä me todistamme. Mutta Herran armoa eikä hänen laupeuttaan voi tuli polttaa eikä mikään tuho hävittää. Siksi tänään Jumala lupaa sanassaan: Joka aamu Herran armo on uusi, suuri on hänen uskollisuutensa. Sieluni sanoo: ’Herra on kaikkeni, häneen minä turvaan.”