Savonlinnan museo, Riihisaari. Kulttuuriympäristöpalkinnon valitseminen

Hyvät juhlavieraat!

Kiitos kunniasta ja mahdollisuudesta päästä ojentamaan Etelä-Savon kulttuuriympäristöpalkinto. Tästä palkinnosta on muodostumassa hieno perinne, jolla voidaan joka toinen vuosi juhlistaa koko Etelä-Savon alueen kulttuurista merkitystä. Samalla voimme kohdistaa katseemme monenlaisiin juuriin ja perintöön, jota tämä alue ja sen alueella eläneet ihmiset ovat kantaneet mukanaan. Tuon perinnön vaaliminen tarvitsee aktiivista toimintaa, hikeä ja talkootyötä, mutta ennen kaikkea rakkautta historiaa ja ihmisiä kohtaan. Me ihmiset rakennamme historiaa valinnoillamme ja kuten tämä kulttuuripalkinto osoittaa, myös sillä, mitä ja miten ympäristöämme rakennamme.

 

Haluan kiittää kaikkia kolmea ehdolla ollutta kulttuuriympäristökohdetta: Riimukiven tilaa Puumalasta, Korholan tanssilava Rantasalmelta ja Partalan kuninkaankartanoa ja Männynmäen kulttuurimaisemaa Juvalta. Teitä on ehdotettu tämän palkinnon saajaksi. Se kertoo, että työnne ja ponnistuksenne on nähty, ja maisemassanne on myös viihdytty. Tiedän, että ehdolle pääseminen on ollut teille kaikille iloinen yllätys. Jo se on yksi palkinto tehdystä työstä ja kannustaa jatkamaan edelleen, kehittämään omaa, rakasta kulttuuriympäristöä, ei vain itselle, vaan meidän muidenkin iloksi.

Haluan myös erityisesti kiittää Savonlinnan kaupungin rakennustutkija Katri Nousiaista: Kiitos työstäsi, jota olet säätä ja aikatauluja uhmaten, mutta suurella sydämellä tehnyt alueen kulttuurin vaalimisen eteen.

Kulttuuri ja historia ovat ihmisille elintärkeitä – ne eivät ole vain menneisyyden jäänteitä, vaan elävää kudosta, joka muovaa identiteettiämme, arvojamme ja ymmärrystämme maailmasta.

Historia on kuin kompassi. Se ohjaa meitä ymmärtämään nykyhetkeä ja tekemään viisaampia päätöksiä tulevaisuudessa. Kun tunnemme menneisyyden, voimme ehkä oppia virheistä, mutta myös juhlia saavutuksia ja rakentaa siltoja sukupolvien välille. Historia antaa meille juuret – ja juurista kasvaa identiteetti. Ja kyllä, historia ajoittain toistaa itseään, olkoon niin!

Kulttuuri puolestaan on kuin peili. Se heijastaa tunteitamme, arvojamme ja unelmiamme. Taide, musiikki, kieli ja perinteet antavat meille keinon ilmaista itseämme ja kokea yhteyttä toisiin. Rakennukset ja niiden vaaliminen antavat kehyksen ja paikan elää kulttuuria todeksi. Kulttuuri tuo lohtua, iloa ja inspiraatiota – se tekee elämästä merkityksellistä.

Yhdessä historia ja kulttuuri muodostavat ihmisyyden ytimen. Ne eivät ole vain tietoa ja paikkoja tai viihdettä ja liikettä – ne ovat sielun ravintoa. Ne opettavat meitä arvostamaan erilaisuutta, ymmärtämään toisiamme ja rakentamaan maailmaa, jossa jokaisella on paikka ja tehtävä.

Rakennettu kulttuuriympäristö pohjautuu aina historiaan, usein hyvinkin kauas historiaan.

Kulttuuriympäristö on mielestäni paikka, jossa vuosisatojen ja vuosikymmenten kerrokset saavat näkyä, jossa ne kohtaavat toisensa. Kaiken ei tarvitse olla kuten ennen. Ihmisen kekseliäisyyden ja kehittymisen jäljet saavat näkyä ja niiden ympärillä kerrotut tarinat piirtävät mielikuvituksen avulla entisajat mieleemme. Me emme elä tyhjiössä, vaan jatkumossa. Iloitsen siitä, että jokaisessa ehdolla olleessa kohteessa myös eri sukupolvet voivat kohdata sekä toisensa, että pohtia elämää ennen meitä. Voi todeta, että tähän olemme tulleet ja monesta olemme selvinneet.

Mielelläni antaisin palkinnon teille kaikille, sillä jokainen teistä tuo tämän maakunnan ympäristöön valtavan määrän niin ymmärrystä kuin tietoakin ajasta ennen meitä ja luotte uskoa myös tulevaan työnne kautta. Mutta on valittava yksi.

Tänä vuonna kulttuuriympäristöpalkinnon saa: Korholan tanssilava Rantasalmelta!

Korholan tanssilavan historia on uudempaa, sotien jälkeistä kulttuuriympäristöperinnettä. Etelä-Rantasalmen urheilijat ovat perustaneet lavan 1940-luvulla ja tanssilavan kulta-aika sijoittuu 1960-luvulle. Parhaimmillaan tansseja on kuulemma ollut noin 50 kesän aikana! Lava on tuonut ihmiset yhteen vaikeiden aikojen jälkeen, antanut aiheen iloon ja tanssiin ja luonut uskoa tulevaan.

Reilut kaksi vuotta sitten lavan omistus siirtyi Parkunmäen masinisteille, kaveriporukalle, jolla oli yhteinen harrastus: kiinnostus koneisiin, niiden kunnostaminen ja historian vaaliminen.  Korholan lava tarjosi puitteet toteuttaa unelmia, joista yksi oli juhlien järjestäminen. Juhlia on riittänyt! Kulttuuriympäristön näkökulmasta on huomionarvoista, että lava on monin paikoin alkuperäisessä kunnossaan, koneita, valotauluja ja höyrymakkaroiden paistopistettä myöten.

Elämän juhliminen monin tavoin, tanssilavakulttuurin ylläpitäminen ja yhteen tuleminen ovat tärkeitä ihmisille edelleen. Se on myös osa henkistä hyvinvointia ja tuo elämään merkityksellisyyttä.  Eri sukupolvet saavat olla mukana tekemässä ja kokemassa, kuulla musiikkia, opetella tanssimaan ja unohtaa hetkeksi kaiken muun. Musiikki ei soi soittolistoilta tai kännykästä, vaan lavan täyttää musiikki eri vuosikymmeniltä, oikeilla soittimilla.

Tapahtumat kokoavat ympärilleen aina kaveriporukkaa suuremman talkooporukan. Kulttuuriympäristöä rakennetaan ja ylläpidetään yhteisöllisesti. Se on ilon ja ihmetyksen aihe.

Yhteinen tekeminen, työnsä näkeminen ja sen antimista nauttiminen ovat parasta kulttuuripääomaa. Lavan ympäristö rakentuu vähitellen, perinteitä kunnioittaen. Maalirahat on kuulemma saatu lahjoituksena, pieni katos on jo tehty, maata siirretty, joten ympäristö rakentuu yhdessä muiden paikallisten projektien kanssa. Haave lavan läpi kulkevasta tanssiterassista elää, samoin kuin idea järjestää teemajuhlat 1960- ja 1970- luvun hengessä. Toivon, että kulttuuriympäristöpalkinto vahvistaa halua säilyttää tanssilava rakennuksena sekä ympäristönä elävänä esimerkkinä Etelä-Savon yhteisöllisestä historiasta. Kulttuuri itsessään on elävää, historia herää henkiin!

Onnittelut siis Korholan lava!

Suuret kiitokset ja Hyvän Jumalan siunausta kaikille ehdolla olleille ja koko Etelä-Savon kulttuuriympäristötyölle.

Piispa Mari Parkkinen