Piimää ja maitoo – ajatuksia rukouksesta

”Kahden vuoden ikäisenä luin iltarukouksen ”Levolle laske Luojani”. Isän lukiessa Isä meidän -rukousta ”Anna meille meidän jokapäiväinen leipämme”, lisäsin ”ja piimää ja maitoo”. Toisen kerran minä osasin itse rukoilla tämän kohdan ”Anna minulle namia ja tikkaria”.

Näin on äitini kirjoittanut lapsuusmuistoistani kertovaan kirjaan. Nyt yli kuusikymmentä vuotta myöhemmin luen hymyn kare suupielessä ensimmäisiä kokemuksiani rukouksesta.

Olen kiitollinen siitä, että vanhempani opettivat minulle iltarukouksen. Siitä on tullut säännöllinen osa elämääni. Iltarukous on turvallisuuden tuoja ja voimavara. Saan jättää itseni, läheiseni, kaikki asiani minua suurempiin käsiin, Jumalan huomaan. Monen ihmisen kokemus iltarukouksesta on samanlainen kuin minun. Se tuo turvaa.

Luterilaisen kirkon piispat julkaisivat piispainkirjeen rukouksesta. Siinä sanotaan: ”Kun aamun aloittaa ja illan päättää rukouksella, tulee päivästä erilainen. Kun muistaa kiittää elämästä ja sen lahjoista ja jättää mieltä painavat asiat Jumalan haltuun, näkökulma maailmaan on erilainen. On vanhaa kristillistä viisautta rytmittää päivän kulkua rukouksella.”

Lapsuusmuistoissani huvittavat lisäykseni Isä meidän -rukoukseen: ”ja piimää ja maitoo”. ”Anna minulle namia ja tikkaria”.

Yhtäältä ne kertovat hellyttävästi rukouksen aitoudesta. Rukouksen kynnys on matala. Omat asiat, ilot ja surut, pyynnöt ja kiitokset saa kertoa omin sanoin Jumalalle. Eikä välttämättä edes tarvita sanojakaan. Jumala kyllä tietää ja tuntee meidät.

Piispat kirjoittavat: ”Arjen rukoukset ovat usein pyyntöjä ja avunhuutoja omasta tai toisten puolesta. Rukouksen ei tarvitse olla monimutkaista. Jumala kuulee yksinkertaiset sanat, sanattomat huokaukset, kiitokset ja itkut.” ”Rukous ei ole lopulta ihmisen varassa. Raamattu lupaa, että Jeesus Kristus elää ja rukoilee jatkuvasti meissä ja puolestamme.”

Toisaalta pyyntöni ”piimää ja maitoa”, ”namia ja tikkaria” kertovat siitä, että omat tarpeet ja toiveet ovat usein päällimmäisenä mielessä. Kasvettuani aikuiseksi käsitykseni rukouksesta on syventynyt. Olen ymmärtänyt kääntää katseeni yhä enemmän omista tarpeista kohti lähimmäistä ja yhteistä hyvää.

Rukous on mitä yksityisin asia. Samalla se on mitä yleisin, meitä hyvin erilaisia ihmisiä yhdistävä asia. Ei ole sattumaa, että säännölliseen rukouselämään keskittyneistä luostareista on historian kuluessa usein tullut uudistuksen lähteitä. Se kertoo rukouksen voimasta.

Piispat sanoittavat asian näin: ”Rukous ei ole todellisuudesta pakenemista vaan maailman katsomista rehellisesti. Syventyvä rukous muuttuu käytännölliseksi: se suuntautuu ulos omasta minästä, kohti toisia ihmisiä, luomakuntaa ja maailmaa. Rukoilevina ihmisinä voimme yhdessä olla maailmaa muuttava voima.”

Lapsuusmuistoni kertovat, että iltarukouksen lisäksi Isä meidän -rukous on kuulunut lapsuudesta lähtien elämäntapaani. Vasta vähitellen vuosikymmenten mittaan olen alkanut ymmärtää sen rikkautta. Minun ei tarvitse etsiä sanoja tai luoda rukousta. Jeesus on itse opettanut meille rukouksen. Siihen saan yhtyä ja ajatella, että siihen sisältyvät myös piimä ja maito sekä nami ja tikkarikin.

Rukouskirjeprosessin aikana oivalsin yhden uuden asian: Isä meidän -rukous on lakkaamaton rukous. Piispainkirjeessä sanotaan: ”Isä meidän -rukous ei ole koskaan pysähtynyt. Jeesuksen opettamaa Isä meidän -rukousta rukoillaan joka hetki jossain puolella maapalloa. Siinä tulee esille kristikunnan yhdessä rukoileminen kaikkein parhaiten. Kaikki Isä meidän -rukouksen pyynnöt ovat monikossa ja siten esirukouksia. Ne ilmentävät kaiken kattavaa yhteisen elämän todellisuutta Jumalan luomassa maailmassa. Rukous muuttaa rukoilijaa, Jumalan tahto tapahtuu ilman meidän rukoustamme, mutta pyydämme, että se tapahtuisi meidän elämässämme. Rukoilijana riittämättömyyttä kokeva voi turvautua siihen, että hänen kanssaan rukoilee koko Kristuksen kirkko.”

Rukoilemme:

Isä meidän, joka olet taivaissa. Pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi, myös maan päällä niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme. Ja anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta. Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen.

Virsi 548 Tule kanssani Herra Jeesus

Hartaus on kuunneltavissa täältä: Piispa Seppo Häkkinen: Anna meille meidän jokapäiväinen leipämme ja piimää ja maitoa | Aamuhartaus | Yle Areena – podcastit