Marian sali Kouvola, Nuorten messu

Evankeliumista Markuksen mukaan, luvusta 16

Kun sapatti oli ohi, Magdalan Maria, Jaakobin äiti Maria ja Salome ostivat tuoksuöljyä mennäkseen voitelemaan Jeesuksen. Sapatin jälkeisenä päivänä ani varhain, kohta auringon noustua he lähtivät haudalle. Matkalla he puhuivat keskenään: ”Kuka auttaisi meitä ja vierittäisi kiven hautakammion ovelta?” Mutta tultuaan paikalle he huomasivat, että kivi oli vieritetty pois; se oli hyvin suuri kivi.
    Sisälle hautaan mentyään he näkivät oikealla puolella istumassa nuorukaisen, jolla oli yllään valkoiset vaatteet. He säikähtivät. Mutta nuorukainen sanoi: ”Älkää pelästykö. Te etsitte Jeesus Nasaretilaista, joka oli ristiinnaulittu. Hän on noussut kuolleista, ei hän ole täällä. Tuossa on paikka, johon hänet pantiin. Menkää nyt sanomaan hänen opetuslapsilleen, myös Pietarille: ’Hän menee teidän edellänne Galileaan. Siellä te näette hänet, niin kuin hän itse teille sanoi.’”
    Ulos tultuaan naiset pakenivat haudalta järkytyksestä vapisten. He eivät kertoneet kenellekään mitään, sillä he pelkäsivät. (Mark. 16:1–8)

Tämä on se yö, jolloin koko kristikunnassa ympäri maailmaa kaikuu: Kristus nousi kuolleista! Totisesti nousi! Tämä tervehdys kiirii aikavyöhykkeeltä seuraavalle, koko maapallon ympäri.

Pääsiäisenä tapahtuu jotakin todella poikkeavaa. Jumala herättää Poikansa kuolleista, hänet, joka kaksi päivää aiemmin oli ristiinnaulittu ja laskettu hautaan. Jotta jotakin näin poikkeuksellista voisi tapahtua, koko maailmankaikkeuden DNA:n täytyy muuttua. Se, mikä näyttäisi olevan itsestään selvää: kuolema elämän jälkeen, muuttuu. Jumala puuttuu maailman todellisuuteen. Kuolema jälkeen koittaakin elämä, kuolema on voitettu. Täysin odottamaton on tapahtunut.

Haudalle suuntaavat naiset ovat mahdottoman tehtävän edessä. Hautakivi, joka sulkee haudan suun, on valtavan kokoinen kivijärkäle. Juutalaiseen perinteeseen kuului voidella vainaja ennen hautaamista, ja naiset olivat matkalla Jeesuksen haudalle suorittaakseen tämän tehtävän. Heidän suurin murheensa oli, kuka auttaisi siirtämään kiven, jonka siirtämiseen tarvitsisi kymmeniä miehiä. Mahdollisuudet näyttivät nollalta. Mission impossible. Ei onnistu.

Mutta jotakin tapahtuu. Mahdoton muuttuu mahdolliseksi. Kivi on poissa haudan suulta. Jotakin merkillistä on tapahtunut. Naiset ovat suunniltaan pelosta.

Luulenpa, että meidän jokaisen elämässä on joitakin tällaisia isoja kivenjärkäleitä. Asioita, jotka estävät meitä elämästä elämää, johon Jumala meitä kutsuu. Aika usein tuo iso kivi on pelko. Me pelkäämme monia asioita.

Pelko on itseasiassa hyvin inhimillistä. Pääsiäisen tapahtumiin liittyy paljon pelkoa. Pietari pelkäsi niin paljon, että kun Jeesus vangittiin, hän kielsi opettajansa. Opetuslapset puolestaan pelkäsivät niin paljon, että he piiloutuivat yläsaliin Jeesuksen kuoleman jälkeen. Ja jopa Jeesus pelkäsi. Kun Jeesus rukoili Getsemanessa ennen vangitsemistaan, hän oli tuskan vallassa. Pelko ei siis ollut tuntematonta edes Jumalan Pojalle.

Elämä itsessään saattaa joskus tuntua pelottavalta. Löydänkö paikkani tässä maailmassa? Pääsenkö opiskelemaan? Löydänkö puolison? Jaksanko elämän ristipaineessa? Ei pelko ole vieras asia piispallekaan. Mitä muut sanovat? Kelpaanko tällaisena? Entäpä sodat ja ekokatastrofi? Maailman tilannekin saattaa pelottaa.

Miten tässä kaikessa oikein käy?

Miten voittaa omat pelkonsa?

Tuossa pääsiäisyön evankeliumissa enkeli sanoo naisille, älkää pelätkö. Tämä sama viesti on Raamatussa useassa kohdassa. Älkää pelätkö. Mutta se on helpommin sanottu kuin tehty. Tässä Matteuksen evankeliumissa naiset ovat niin peloissaan, että eivät kerro näkemästään kenellekään. Naiset luultavasti pelkäsivät sitä, mitä muut sanoisivat. Miten he osaisivat selittää, sen mitä olivat haudalla nähneet? Uskoisiko heitä edes kukaan? Mutta he voittivat pelkonsa, koska sana ylösnousemuksesta lähti kiirimään.

Palataanpa vielä pelokkaaseen Pietariin. Pietarin nimi tarkoittaa kalliota. Jeesus oli antanut Pietarille tämän nimen ja sanonut, että tälle kalliolle koko kristikunta rakennettaan, mutta nyt pelko oli saanut otteen Pietarista.

Enkeli kehottaa viemään sanomaa myös Pietarille. Hänelle, jonka pitäisi olla kallio, mutta joka nyt piileksii yläsalissa. Jumalan viesti on, että ei haittaa, jos joskus pelottaa. Jumala tietää kyllä. Kutsu on edelleen voimassa. Rakkaus ei ole kadonnut minnekään.

Jeesus itse ilmestyi pelokkaille opetuslapsille yläsalissa. Hän sanoi opetuslapsille: Rauha teille! Hän ei moittinut opetuslapsia pelkuruudesta, vaan rohkaisi heitä. Voi vain kuvitella, millainen vaikutus sillä on ollut. Opettajansa jättäneet, pelon lamaannuttamat oppilaat kuulevat rauhan sanoman Mestariltaan.

Pääsiäiseen liittyy myös lupaus Pyhän Hengen lähettämisestä maailmaan. Jumala on luvannut oman Henkensä kulkemaan meidän kanssamme kaikissa elämän pelottavissakin hetkissä. Se ei tarkoita sitä, etteikö edelleen voisi elämässä tulla eteen pelottavia asioita ja arkuuttakin, mutta pääsiäisen tapahtumat kertovat meille, mistä me voimme saada rohkaisua ja tukea pelottavassa hetkessä. Me saamme luottaa Jumalaan.

Yksi vahva viesti ylösnousemuksen ihmeestä on juuri se, että pelokkaat opetuslapset lähtevät rohkeasti kertomaan pääsiäisen sanomaa. Ei elämä ollut helppoa heillekään, mutta hekin saivat rohkaisunsa Jumalalta.

Pääsiäinen kertoo tyhjästä haudasta, Jeesuksen ylösnousemuksesta. Mutta se kertoo myös pelon voittamisesta, se kertoo rohkaisusta, rauhasta, armosta ja Jumalan rakkaudesta. Pääsiäisyön sanoma on meille kaikille.

Hyvin tässä käy.

Astu siis rohkeasti kohti elämää, vaikka välillä pelottaisi. Jumalan viesti on myös sinulle: älä pelkää, minä olen sinun kanssasi maailman loppuun asti.

Kristus nousi kuolleista! Totisesti nousi!

 

Mari Parkkinen
Piispa