Mitä ihmettä?

 Evankeliumista Markuksen mukaan 16:1-8

Kun sapatti oli ohi, Magdalan Maria, Jaakobin äiti Maria ja Salome ostivat tuoksuöljyä mennäkseen voitelemaan Jeesuksen. Sapatin jälkeisenä päivänä ani varhain, kohta auringon noustua he lähtivät haudalle. Matkalla he puhuivat keskenään: ”Kuka auttaisi meitä ja vierittäisi kiven hautakammion ovelta?” Mutta tultuaan paikalle he huomasivat, että kivi oli vieritetty pois; se oli hyvin suuri kivi. 
    Sisälle hautaan mentyään he näkivät oikealla puolella istumassa nuorukaisen, jolla oli yllään valkoiset vaatteet. He säikähtivät. Mutta nuorukainen sanoi: ”Älkää pelästykö. Te etsitte Jeesus Nasaretilaista, joka oli ristiinnaulittu. Hän on noussut kuolleista, ei hän ole täällä. Tuossa on paikka, johon hänet pantiin. Menkää nyt sanomaan hänen opetuslapsilleen, myös Pietarille: ’Hän menee teidän edellänne Galileaan. Siellä te näette hänet, niin kuin hän itse teille sanoi.’” 
    Ulos tultuaan naiset pakenivat haudalta järkytyksestä vapisten. He eivät kertoneet kenellekään mitään, sillä he pelkäsivät.  

Kristus nousi kuolleista! Totisesti nousi!  

Tämä samainen huudahdus kiirii ympäri maailmaa tänä yönä ja aamuna. Kristikunta kaikkialla maailmassa juhlii Jeesuksen ylösnousemusta! Kristus nousi kuolleista! Totisesti nousi!  

 Kesä oli saapumassa maailmaan. 
Sen kaikki puut ja lehdet olivat kirkkaita, ihania, vihreitä. Koko maailma oli vihreä. 
Sitten sammakot hyppelivät lumpeenlehdistä 
lumpeelle ja lumpeelle. 
Lumpeenlehdetkin tanssivat.  

(Pihla 6v. Suomen luonnon päivän kunniaksi järjestetty luontorunokilpailu 2020)  

Näin 6-vuotias Pihla hämmästelee kevään ihmettä. Juuri tätä aikaa, kevään uutta syntymää. Hämmästely on äärimmäisen tärkeää. Elämä, jossa ei jaksa hämmästyä enää mistään, muuttuu tasapaksuksi, ehkä värittömäksikin. Lapsi, jolla ei ole kokemusta asioista kovin paljon, on herkempi hämmästelemään, koska hän ei ole vielä aikuisen kaltainen kaikkitietävä: maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, sanotaan lastenlaulussakin.   

Oletko muistanut pysähtyä hämmästelemään elämää? Hämmästys nousee kysymyksestä, mitä ihmettä? Mitä ihmettä voi olla positiivinen kokemus, mitä ihmettä? Se voi olla negatiivinen, mitä ihmettä? Tai se voi olla täydellinen yllätys, mitä ihmettä?  

Sanakirja listaa hämmästyksen synonyymiksi sellaisia sanoja kuin ällistys, ihmetys, ihailu, ihmettely ja yllättyminen. Hämmästys on tunnereaktio, se saattaa tuntua koko kropassa.   

Ne, jotka katsovat Huvila ja Huussi -ohjelmaa, näkevät yhtenään hämmästystä ja yllätystä mökkiläisten kasvoilla. Osa mökkiläisistä lankeaa jopa maahan suuren hämmästyksen tunnemyrskyssä. Niin suuri on hämmästyksen voima.  

Hämmästyksellä on hämmästyttävä voima! 

 Oxfordin yliopiston tutkijatohtori Helen de Cruz kirjoittaa hämmästyksestä artikkelissaan Kuinka hämmästys saa tieteilijät ottamaan askeleen tuntemattomaan seuraavalla tavalla: Klassinen hämmästyksen määritelmä pitää hämmästystä hengellisenä, moraalisena ja esteettisenä tunteena (Dacher Keltner, Jonathan Haidt). Hämmästys on kaksiosainen, siinä on kokemus valtavuudesta, englanniksi se on varsin kuvaava awe, lausutaan kuin suomalainen oooo!   

Toinen osa hämmästystä on sen sopeuttaminen tietoiselle tasolle, eli yritys ymmärtää. Yksi esimerkki on ajatus kuulumisesta suurempaan kokonaisuuteen. Moni on ehkä katsellut huikeaa yöllistä tähtitaivasta tai kesäillan hohtavaa taivaanrantaa ja kokenut olevansa osa jotakin suurempaa ja samalla ymmärtänyt, että ihmispoloinen ei pysty ymmärtämään, saati tietämään kaikkea. Sellaisen kauneuden ja suuruuden edessä pieni ihminen ällistyy.   

 Psalmi 8:4-5 Kun minä katselen taivasta, sinun kättesi työtä, kuuta ja tähtiä, jotka olet asettanut paikoilleen – mikä on ihminen! Kuitenkin sinä häntä muistat. Mikä on ihmislapsi! Kuitenkin pidät hänestä huolen.  

Psykologit Dacher Keltner ja Jonathan Haidt sanovat myös, että syvää hämmästystä ja kunnioitusta herättävät kokemukset ovat niitä, jotka rikkovat tai ylittävät odotuksemme jollakin tavalla ja johdattelevat meitä uudelleen organisoimaan ajatuksemme. Tällaiset hämmästyksen hetket nollaavat ajatusrakennelmiamme ja voivat muuttaa tai laajentaa tapaa, jolla katselemme maailmaa.    

Filosofi Bas van Fraassen puolestaan sanoo, että hämmästys on liikkeelle paneva muutosvoima. Hämmästys siirtää ajatukset pois itsestä ja kääntää huomion ajattelemaan asioita totutun tai tavallisten ajatusmallien ulkopuolella ja hämmästys on apuna, kun ajatusmalleja joutuu muuttamaan. Hämmästys antaa tilaa muutokselle. Mietipä hetki tilannetta, jossa olet hämmästynyt? Se tosiaan antaa tilaa uudelle ajattelulle.  

Hämmästys on olennainen osa myös oppimista. Hämmästely saa aikaan tiedonjanoa, laittaa perehtymään uusiin asioihin, ratkaisemaan pulmia, pohtimaan, miksi tämä asia on näin. Hämmästelyn voimalla on tutkittu maailman pienenpieniä hiukkasia ja ratkottu suuria universumin salaisuuksia.  

Parhaimpia hämmästelijöitä ovat lapset. Lapsilla on ihania oivalluksia. Hyttyset tanssii lintujen lauluja –totesi pieni 3-vuotias tyttö.   

Ehkä siinä on vankka viisaus, kun Jeesus sanoo, että lasten kaltaisten on Jumalan valtakunta. Hämmästeltävää riittää. Lapsen mieli löytää usein mitä huikeimpia ajatuskulkuja ja elämän viisauden polkuja ihan vain sillä, että ajatusmallit eivät ole vielä koulittuja. Aika helposti lapsi löytää ilon, innokkuuden ja tyytyväisyyden, vaikka järki ei aina mukana olisikaan. Hämmästys on suuri!  

 Aikuisena elämä saattaa hieman harmaantua ja hämmästelykin jää vähemmälle. Mutta meidän isompienkin ihmisten pitäisi ehdottomasti muistaa hämmästellä, sillä luonnon, musiikin, muurahaisten, koppakuoriaisten tai taivaan pilvien hämmästelyn lisäksi hämmästely kuuluu myös hengelliseen elämään.  

Teologi ja filosofi Abraham Joshua Heschel esitti ihmisten pitävän maailmaa helposti itsestäänselvyytenä, mikä johtaa kyvyttömyyteen kokea maailma syvällisesti ja sen ansaitsemalla kunnioituksella. Jotta voisimme nähdä maailman kauneuden, meidän tulee pysähtyä ihmeen äärelle, meidän tulee pysähtyä maailman kauneuden äärelle. Kaikessa rikkinäisyydessäänkin maailma on huikean kaunis. Heschelin mielestä olemme tulleet liian tyytyväisiksi ja siksi olemme menettäneet maailman ihmeellisyyden hämmästelyn. Ihmettely ja hämmästely ovat vastalääkettä elämän harmaudelle.   

Paavalin Roomalaiskirjeen kohta (8:22) kuvaa hienosti tällaista asennetta: koko luomakunta huokaa yhdessä Jumalan edessä. Ei vain luonto eläimineen, kasveineen, avaruuksineen, kaikkineen, vaan myös ihminen yhtenä luotujen joukossa.  

Koko luomakunta huokaa.   

 Heschel kertoo myös, että ortodoksijuutalaiset lausuvat rukouksia tai siunauksia tietyissä tilanteissa, kuten nähdessään sateenkaaren tai huomatessaan ensimmäiset kukinnat hedelmäpuissa tai kohdatessaan viisaan henkilön tai kuullessaan hyviä uutisia. Tämän kaltainen maailman hämmästely on tuttu myös omassa traditiossamme. Yksi hieno esimerkki on Fransiscus Assisilainen, joka yhä uudestaan jaksoi hämmästellä ja ihastella maailman kauneutta.  

Me voimme itseasiassa harjoittaa hämmästelyn taitoamme. Jos maltamme pysähtyä, lausua kiitoksen tai siunauksen nähdessämme tai kohdatessamme maailman kauneutta, meidän mielemme ja kehomme alkavat virittäytyä pientenkin asioiden tärkeydelle. Hämmästys ja ihmettely auttavat meitä näkemään maailman uudessa, kauniissa valossa. Ja se tekee hyvää tämän päivän kiireen keskellä. Hermosto ja mielikin lepäävät hämmästelyn äärellä. Itse asiassa yllättävät myönteiset tapahtumat ovat jopa nautinnollisempia kuin odotetut myönteiset tapahtumat. Eli kun jotakin myönteistä tapahtuu yllättäen, se tuntuu mukavammalta, kuin myönteinen asia, jota on osannut odottaa. Ihmismieli on merkillinen!  

Hämmästys voi siis auttaa meitä kohtaamaan uusia, epätavallisia, ehkä vähän pelottaviakin asioita. Hämmästyksen suuruus voi jopa tuntua kehollisesti, hämmästys myös avaa mahdollisuuden uskomusten, ajatusten ja oppirakennelmien muutokseen.   

Niin kävi naisille Jeesuksen haudalla.  

Ensimmäinen suuri hämmästys oli kivi, joka oli vieritetty pois haudan suulta. Kävellessään haudalle, naiset pohtivat, kuka auttaisi heitä siirtämään kiven, jotta he pääsisivät toimittamaan viimeisen voitelun opettajalleen. Kuka uskaltaisi tulla avuksi? Kenen vinssillä kivi voitaisiin siirtää? Tilanne näytti mahdottomalta, mutta mitä ihmettä? Kivi oli jo siirretty! Haudan suu oli auki!  

Seuraava hämmästys kohtaa naiset haudan sisällä. Jeesus ei ole haudassa, vaan siellä on nuorukainen, jolla on valkeat vaatteet. Pelko valtaa naiset. Mitä ihmettä? Mutta enkeli sanoo heille, älkää pelätkö. Tiedän, että etsitte Jeesus Nasaretilaista, mutta Hän ei ole täällä, Hän on noussut kuolleista! Maailma on muuttunut. Mitä ihmettä?  

Enkeli jatkaa ja sanoo naisille: menkää ja kertokaa tästä myös Pietarille, siis hänellekin, joka kielsi oman opettajansa. Mitä ihmettä? Miksi hänellekin, joka tiukan paikan tullen petti rakkaan opettajansa, lähti karkuun ja petti lopulta itseensäkin. Kyllä, hänellekin.  

Ilosanoma, joka tuona ensimmäisen pääsiäisen aamuna kohtasi naiset haudalla, kohtaa meidät myös tänä pääsiäisaamuna. Me saamme pysähtyä suuren ihmeen äärelle, me saamme hämmästyä, ällistyä, ihailla, ihmetellä ja yllättyä suuren pääsiäisen sanoman äärellä: Hän ei ole täällä, hän on noussut kuolleista! Mahdoton on tullut mahdolliseksi. 

Tuo ylösnousemuksen ihme tulee todeksi kasteessa. Meidät on kastettu Jeesuksen kuoleman kautta iankaikkisen elämän perillisiksi. Kasteessa meidät kutsutaan Kristuksen opetuslapsiksi, saamme synnit anteeksi ja meidät puetaan valkoiseen vaatteeseen, Jumalan puhtauteen. Siinä on kuoleman ja elämän ihme!  

Kristus nousi kuolleista! Totisesti nousi!  

Piispa Mari Parkkinen