Minkä varassa jaksamme mennä eteenpäin?

Hyvät luottamushenkilöt, työntekijät ja seurakuntalaiset

Kuluneet vuodet ovat olleet poikkeuksellista aikaa. Koronaepidemia on merkinnyt poikkeusoloja, rajoituksia, sairautta ja rokotuksia. Välillä on näyttänyt, että nyt eletään paremmassa vaiheessa ja rajoituksia on purettu. Sairastuneitakin on ollut vähemmän. Seuraavana on jälkeen tilanne huonontunut, nyt parhaillaan koronaepidemia jyllää laajempana kuin aikaisemmin.

Vielä reilu kuukausi sitten emme olisi uskoneet, että Euroopassa soditaan. Toki Venäjän toimet huolestuttivat, mutta sen hyökkäys Ukrainaan järkytti. Päivittäin on ollut kauhistuttavaa seurata Venäjän sotatoimia ja syyttömien ihmisten kohtaloita. Meidän suomalaisten on historiastamme käsin ollut helppo ymmärtää maataan puolustavia ukrainalaisia. Myötätunto on ollut Ukrainan kansan puolella.

Elämä on monella tavalla kuormittanut ja olemme kulkeneet kuin ristiaallokossa. Väliin on tyventä, pian taas on tuntunut, että aallot lyövät lähes pään yli. Minkä varassa jaksamme eteenpäin?

Kuluneet pari vuotta ovat olleet myös oppimisen aikaa. Jotta tästä ajasta on selvitty, on tarvittu yhteistyötä, vahvaa luottamusta toinen toisiimme ja kykyä kestää poikkeusoloja. Tässä on avain myös tulevaisuuden jaksamiseen.

Suomalaiselle yhteiskunnalle on tyypillistä vahva luottamus ja yhteistyö. Järjestäytyneessä yhteiskunnassa kaikilla toimijoilla on oma paikkansa ja tehtävänsä. Viranomaisyhteistyö on tiivistynyt viime vuosien aikana.

Koronaepidemian aikana yhteistyötä on koeteltu ja kaikki asiat eivät ole sujuneet suunnitelmien mukaan. Kaikkeen ei ole osattu varautua. Kuitenkin samalla on voitu todeta, että yhteistyöllä on yhteiskunnassamme hyvä ja toimiva perusta. Tässä myös kirkolla on merkittävä ja tärkeä paikkansa.

Kirkon pitkäjänteinen, varsinkin Lutherin Katekismuksiin pohjautuva opetus on muodostanut suomalaisten yhteisen arvopohjan. Luottamus esivaltaan ja viranomaisiin on kansamme vahvuus, josta kannattaa pitää huolta. Kirkon tehtävänä on toimia osaltaan yhteiskunnallisen turvallisuuden, yhteenkuuluvuuden ja luottamuksen rakentajana. Sitä te osaltanne Asikkalan seurakunnassa teette. Tämä on syytä sanoa ääneen ja arvostaa seurakunnan perustyötä.

Ilman luottamusta on mahdoton rakentaa yhteisiä tavoitteita ja ponnistella yhteisten päämäärien hyväksi. Tämä on näkynyt menneinä poikkeusvuosina. Elämäämme koskevia rajoituksia on voitu tehdä, koska luotamme viranomaisiin ja yhteiskunnan instituutioihin. Koronaepidemian opetuksia on, että luottamusyhteiskunta on säilytettävä vahvana. Luottamus rakennetaan arjessa, normaalioloissa. Silloin rakennetaan myös jaksamisen eväitä tulevaisuutta varten.

Luottamus tai sen puute näkyy helposti kaikissa yhteisöissä, myös seurakunnissa. Hyvä yhteistyö rakentuu luottamukselle. Seurakunnassa tämä tarkoittaa sitä, että jokainen eri hallinnon taso, luottamushenkilö ja työntekijä tietää oman roolinsa organisaatiossa ja hoitaa oman tehtävänsä ja työnsä. Kun jokainen tietää oman paikkansa, on hyvä tehdä yhdessä työtä ja yhteistä työtä.

Kuluneet vuodet ovat opettaneet, että jaksamisessa kyky kestää erilaisia kriisejä on ratkaisevan tärkeää. Puhutaan kriisinkestävyydestä ja henkisestä kriisinkestävyydestä. Henkisessä kriisinkestävyydessä kirkolla on yhteiskuntamme turvallisuusstrategiankin mukaan merkittävä paikka. Tähän perustuu se, että kirkko poikkeusoloissakin jatkaa toimintaansa niin pitkälle kuin se vain on mahdollista. Siksi on kokoonnuttu jumalanpalveluksiin, huolehdittu kirkollisista toimituksista, pidetty rippikouluja ja huolehdittu diakoniasta. Arjen rutiineista kiinni pitäminen on oleellinen yksittäisen ihmisen tapa huolehtia omasta kriisinkestävyydestä.

Yhteistyö, luottamus ja kriisinkestävyys ovat kirkolle ominaisia. Seurakunta ei ole yksittäisen ihmisen asia vaan kutsuttujen joukko (ekklesia). Seurakunnassa tarvitaan jokaista jäsentä ja heidän keskinäistä yhteistyötään. Jotta seurakunta toimisi, tarvitaan jäsenten välistä luottamusta. Ja tämän toisiinsa luottavan joukon tehtävänä on vaalia yhdessä myös kriisinkestävyyttä.

Pelkkä luottamus toisiimme ei kuitenkaan riitä. Kirkon tehtävä on puhua ennen kaikkea luottamuksesta Jumalaan. Luottamus Luojaamme, usko ihmisiä rakastavaan Jumalaan, on elämän kestävä perusta normaaliaikoina ja poikkeusoloissa.

Tänään täällä Asikkalassa on syytä juhlia yhteistyötä ja luottamusta. Moni luottamushenkilö ja työntekijä on hoitanut ansiokkaasti omaa tehtäväänsä. Saatte siitä tunnustuksen. Teillä jokaisella on ollut tärkeä paikka ja tehtävä Asikkalan seurakunnassa ja Kristuksen kirkossa. Jokaista teistä on tarvittu, jotta sanoma Kristuksesta on voinut mennä eteenpäin myös täällä.

Syvin ja kestävin perusta kaiken keskellä on usko Jumalaan. Tämä on eletty maamme historiassakin kriisien aikana todeksi. Tämä on meille vahva viesti turvautua ja luottaa Kaikkivaltiaaseen Jumalaan. Sen varassa kansamme on selviytynyt ja jaksanut. Hänen käsiinsä saamme jättää niin oman kuin kansamme elämän ja tulevaisuuden. Hänen varassaan jaksamme eteenpäin.