Runokirkko Mukkulan kirkossa

”Tuossapa istuu Jaska,

housuissa on, housuissa on …

Uskokaapa vaikka:

housuissa on paikka!”

Tämä on Uppo-Nallen ilkkuruno (Elina Karjalainen: Uppo-Nallen kootut runot, uponneen kansan lauluja. WSOY 1994. Sivu 50). Uppo-Nalle on toimittaja-kirjailija Elina Karjalaisen luoma satukarhu ja siitä kertova kirjasarja. Kirjoja on ilmestynyt 22. Sen lisäksi Uppo-Nallesta on tehty näytelmä, elokuva ja ooppera sekä julkaistu postimerkki. Satukarhuksi Uppo-Nalle on siis tunnettu hahmo.

Uppo-Nalle, alkuperäiseltä nimeltään Alfons, on leikkikarhu, jonka ranskalainen pikkupoika on heittänyt laivalta mereen kiukunpuuskassaan. Se ajelehtii kokonaisen vuoden merillä ja toivoo löytävänsä rannan, jossa olisi ystävä odottamassa. Tavallinen pieni tyttö Reeta löytää nallen, kun se huuhtoutuu rannalle, ja he ystävystyvät. Uppo-Nalle kirjoittaa loppusointurunoja, pelkää peipposia ja haaveilee julkaisevansa runokirjan Uponneen kansan lauluja.

Lastemme ollessa pieniä luimme Uppo-Nalle kirjoja. Perheessämme muistellaan tilannetta, jossa tyttäremme Laura luki papalleen – isälleni – ilkkurunoa. Isäni ilme oli tuiman paheksuva, kunnes hän hoksasi oman ennakkokäsityksensä tehneen tepposen ja lopputuloksena runonlausunnasta oli nauru.

Toimin seurakuntapappina liki pari vuosikymmentä. Seurakuntatyössä Uppo-Nallesta oli paljon apua ja pidin siitä monta päivänavausta ja hartautta.

”Tuossapa istuu Jaska,

housuissa on, housuissa on …

Uppo-Nallen ilkkuruno on erinomainen esimerkki mielikuvan ja sanan voimasta. Sanoilla luodaan mielikuvia, ohjataan ajatuksia, muokataan mielipiteitä. Vanhastaan on ajateltu, että kieli kuvaa todellisuutta. Todellisuus siis luo kielen. Nykyään on aiempaa enemmän kiinnitetty huomiota siihen, että kieli myös luo todellisuutta.

Kieli ei ole ihmisestä ja yhteiskunnasta irrallaan eikä paikalleen pysähtynyt. Kieli luo ja muokkaa näkemystä maailmasta, ihmisistä ja ilmiöistä. Sanat ovat vuorovaikutuksen, itseilmaisun ja vaikuttamisen väline. Sanoilla ihminen ei välitä vain tosiasioita vaan kielenkäyttö paljastaa hänen elämänarvonsa ja -asenteensa.

Raamatun Sananlaskuissa on viisaus, jota emme saa unohtaa: ”Ennen muuta varjele sitä, mikä on sydämessäsi – siellä on koko elämäsi lähde.” (Sananl. 4:23). Tämän pyhäpäivän Vanhan testamentin lukukappaleessa muistutetaan: ”Kielen varassa on elämä ja kuolema – niin kuin kieltä vaalit, niin korjaat hedelmää.” (Sananl. 18:21). Päivän evankeliumissa Jeesus sanoo suoraan: ”Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu.” (Matt. 12:34).

Keskustelukulttuuri maassamme on salakavalasti muuttunut. Kehitys näkyy erityisesti sosiaalisessa mediassa. Sieltä kärkevät ilmaukset, vastakkainasettelut, ilkeilyt, puolitotuudet ja suoranaiset valheet ovat hiipineet puheisiin. Välillä tekee pahaa seurata julkista keskustelua, jossa toisen ihmisen maine mustamaalataan ja hänet lytätään maan rakoon.

Koventuneet puheet kertovat myös koventuneesta ilmapiiristä. Siksi puhutaan niin paljon vihapuheesta. Siksi kaivataan kunnioittavaa keskustelua.

”Tuossapa istuu Jaska,

housuissa on, housuissa on …

Uskokaapa vaikka:

housuissa on paikka!”

Uppo-Nallen ilkkuruno on loppujen lopuksi hyväntahtoinen ja myönteinen. Voisiko tässä olla ajankohtainen tehtävä meille itse kullekin: ryhtyisimme Uppo-Nallen tavoin ajattelemaan hyviä ja myönteisiä asioita toisistamme? Emme ilkkuisi ja pilkkaisi, vaan keksisimme kannustusrunoja tai rohkaisuloruja toisillemme! Tai yksinkertaisesti puhuisimme toisillemme kauniisti ja kohteliaasti. Ihmeitä voisi tapahtua kotona ja ystävien kesken, kouluissa ja työpaikoilla, seurakunnissa ja kaupungeissa, jos iva vaihtuukin innostamiseksi ja kirous kiitokseksi.

Jeesus sanoo vuorisaarnassaan: ”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää se heille.” (Matt. 7:12). Tätä on kutsuttu kultaiseksi säännöksi. Se on elämänohje, joka opettaa meitä myös puheissamme ja ajatuksissamme ottamaan toiset ihmiset huomioon. Miten heille puhumme ja heitä kohtelemme, samoin meille puhutaan ja meitä kohdellaan. Luulenpa, että Uppo-Nalle oli oivaltanut ilkkurunossaan tämän elämän perustotuuden.