Kouvolassa, alkuhartaus

Olemme koolla Isän ja (+) Pojan ja Pyhän Hengen nimessä. Aamen. 

On hieno saada olla täällä tänään. On ilo nähdä, teitä, jotka olette tulleen pitkistä matkoista tänne Pohjolaan. On opettavaista kuulla elämästänne ja kirkkojenne todellisuudesta. On myös hienoa saada tutustua lähetyksen ystäviin täällä kotimaassa.  

Tämän viikon lähetyskumppanuusneuvottelut ovat kutsuneet kuulemaan kumppanikirkkojemme arkitodellisuudesta, mutta olemme saaneet myös rukoilla ja laulaa yhdessä. Erityisesti sydäntäni on sykähdyttänyt yhteinen Isä meidän- rukous, joka yhdistää meidät ympäri kristikunnan. Rukous asettaa meidät Jumalan kasvojen eteen yhdessä. Me olemme koolla, koska Jumala on kutsunut meidät. Pysähdymme nyt hetkeksi tämän viikon kolmen tunnuslauseen äärelle, kolmeen pyyntöön, jotka rukoilemme Isä meidän- rukouksessa.  

 

Your will be done-Tapahtukoon sinun tahtosi 

Jumalan edessä me emme neuvottele, toki aika usein yritämme, koska olemme ihmisiä. Mutta juuri siksi on tärkeää ymmärtää Jeesuksen meille opettama pyyntö: Tapahtukoon sinun tahtosi. Maailma ympärillämme muuttuu, mutta Jumala pysyy. Kun me lähdemme rukouksen keskeltä maailman keskelle, tunnustamme pienuutemme muutosten edessä. Mutta kun me lähdemme Jumalan läsnäolosta maailmaan, niin löydämme myös uusia ja vanhojakin keinoja tehdä työtä ja kohdata ihmisiä.  

Muutos on Kristinuskon ytimessä, Jumalan läsnäolo virtaa tähän maailmaan Jeesuksessa, ja se muuttaa koko maailman. Jeesus myös kulki maailmassa, kohtasi ihmisiä matkan varrella. Pyhä Henki kutsuu meitä edelleen uusiin kohtaamisiin. Vaikka aika ja elämä virtaavat ja muuttuvat, niin Jumala on paikallaan, turvana, läsnä tässä muuttuvassa maailmassa. Meidän tahtomme ja voimamme taipuu Jumalan suunnitelmaan, joskus helposti, joskus rytinällä. Mutta lopulta Jumalan tahto tapahtuu, kaikessa. 

 

Give us our daily bread- Anna meille meidän jokapäiväinen leipämme 

Rukous ja arki kohtaavat leivän ja aterian äärellä. Muistako hetkiä, jolloin olet jakanut leipää ruokapöydän äärellä? Arkinen kysymys, otatko leipää? Aivan samoin Jeesus jakoi leivän opetuslastensa kanssa viimeisellä aterialla. Tuosta jaetusta leivästä tuli yhteyden merkki.  

Arkinen leipä on yhtä aikaa merkki Jumalan läsnäolosta ja samalla se on kaikkivaltiaan antama taivaallinen ravinto. Tämän suuren ihmeen äärellä olemme kaikki kristityt ympäri maailman, erilaisissa kulttuureissa. Leipä kutsuu kumppanuuteen (con pane, leivän kanssa=kumppani), leipää jakava käsi kääntyy antamaan, samoin vastaanottava käsi kääntyy vastaanottamaan. Yhdessä jaettu leipä kutsuu vahvistumaan, pala palalta.  

Mutta tiedämme, että edes tuota arkiruokaa ei aina riitä kuivuuden tai kriisien keskellä. Siksi meitä kutsutaan jakamaan vähästä ja jakamaan paljosta. Meidän tehtävämme on jakaa arkinen leipä lähimmäistemme kanssa. Yhdessä jaettu leipä kutsuu meitä myös kohtaamaan  Kristuksen ja Hänen sanomansa, iankaikkisen elämän leivässä, ehtoollisessa. 

 

Forgive us our trespasses- Anna meille meidän syntimme anteeksi 

ihmisinä me usein epäonnistumme. Kirkkoina, kristittyjä, arjessa, teoissamme. Suuret suunnitelmat jäävät toteuttamatta, auttaminen puolitiehen. Välimatka on joskus liian pitkä, elämän todellisuudet eivät kohtaa. Siksi tarvitsemme näitä hetkiä, joissa voimme tulla yhteen. Tarvitsemme korvat kuulla. Tarvitsemme sydämen, joka rukoilee, kädet, jotka tekevät, jalat, jotka menevät luo. Niin Jeesuskin teki. Siihen samaan meitäkin kutsutaan. Kohtaamaan toinen toisemme.  

Maailma on tänään hyvin paljon pienempi, kuin Jeesuksen aikana. Tässä ajassa maailman uutiset kulkevat koko ajan taskussamme. Maailman tuskan ja konfliktien keskellä toivottomuus saattaa vallata alaa. Miten voisin jakaa leivän, auttaa perhettä nälänhädän keskellä, pientä kadulla nukkuvaa lasta tai yhteisössään ihmisyyden menettänyttä? Jeesus kulki elämän keskellä, hän kohtasi yhden ihmisen kerrallaan. Jeesus antoi hyljeksityille ihmisarvon, jakoi nälkäisille leipää ja antoi uuden identiteetin Jumalan lapsena.  

Jumalassa ja hänen pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa me kohtaamme toisemme. Hänen läsnäolossaan poistuvat myös ihmiskäsin luodut rakenteet, jotka rakentavat muureja. Jeesuksen esimerkin mukaisesti, meitä kutsutaan lähtemään kulkemaan arjen keskelle. Tällä kotimaassa ja maailmalla yhdessä kumppaneidemme kanssa. Jeesuksen läsnäolossa asuu toivo ja toivo saa usein aikaan mahdottomalta tuntuvia asioita. 

Kohtaaminen alkaa katseesta, siitä, että me näemme toisemme. Katsomme kohti, avaamme silmämme, mutta myös sielumme ja sydämemme. Kohtaamisesta voi syntyä kunnioittava keskustelu ja ymmärrys. Jeesus on lähettänyt meidät toistemme luo. Hänen opettama rukouksensa on meidän matkaohjeemme, me kuljemme yhdessä, välillä kipeidenkin epäonnistumisien kautta, mutta aina armon keskellä. Jumalan rakkaus ohjaa meitä toisten Jumalan lasten luo.  

 

Jeesus kutsuu meidät rukoilemaan, yksin ja yhdessä, Jumalaan luottaen Isä meidän rukoukseen, jokaista sen pyyntöä hiljaa miettien: 

Isä meidän, joka olet taivaissa. 

Pyhitetty olkoon sinun nimesi. 

Tulkoon sinun valtakuntasi. 

Tapahtukoon sinun tahtosi, 

myös maan päällä niin kuin taivaassa. 

Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme. 

Ja anna meille meidän syntimme anteeksi, 

niin kuin mekin anteeksi annamme niille, 

jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. 

Äläkä saata meitä kiusaukseen, 

vaan päästä meidät pahasta. 

Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. 

Aamen. 

 

Mari Parkkinen