Kohot ja pohjapainot

Kerran pikkupoikana Juvalla kiipesin isoja, puisia tikkaita pitkin Koikkalan-mummolan vintille. Tutkimusretkeni tuotti tulokseksi kasan tuohisia ”tötteröitä” ja tuohesta ommeltuja ”pikkukukkaroita”. Löysin isoisäni tekemiä verkkokalastuksessa tarvittavia esineitä. Tötterön muotoinen tuohikieppi pujotettiin verkon yläpaulaan kohoksi, jotta verkko pysyy vedessä oikealla korkeudella. Pienen tuohisen kukkaron sisään laitettiin kiviä painoksi. Tuohikukkaro kiinnitettiin alapaulaan pitämään verkko suorana oikeassa syvyydessä.

Myöhemmin tuohikieppiä ja tuohikukkaroa katsellessani olen tajunnut, kuinka ne kertovat jotain olennaista ihmiselämästä. Tarvitsemme sekä pinnalla pitäviä kohoja että oikealla paikalla pitäviä pohjapainoja. Ilman kohoja elämän myrskyt ja vastoinkäymiset painavat pinnan alle, vievät ilon sekä elämisen mielen ja tarkoituksen. Ihminen tarvitsee asioita, jotka luovat toivoa ja elämänuskoa. Ilman pohjapainoja taas ajelehdimme muiden ihmisten tai aatteiden armoilla vailla päämäärää. Tarvitsemme sellaisia elämänarvoja, jotka luovat turvaa, kestävyyttä ja pysyvyyttä. Näitä pohjapainoja tarvitaan erityisesti silloin, kun eletään murrosten keskellä, on sitten kyse yksityisen ihmisen tai yhteisön kokemasta muutoksesta.

Kristinuskoon pohjautuvat hyvän elämän arvot on koeteltu mitä erilaisimmissa tilanteissa. Nuo arvot sopivat edelleenkin kohoiksi ja pohjapainoiksi kaikenlaisissa elämän myrskyissä. Kuitenkaan kristinuskon keskeisin viesti ei ole arvoissa, vaan armossa. Siksi kristinuskon keskus on henkilö.

Vanhan Kristinopin ensimmäinen kohta kuuluu: ”Jumala on luonut ihmisen elämään hänen yhteydessään. Sentähden ihmissydän saa rauhan vain Jumalassa. Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja Jumalan lapseksi pääseminen on elämämme kallein asia.” (Kristinoppi 1).

Savolaisilla on tapana sanoa: ”Tuskin kukaan on täydellinen, tai ainakin meitä on harvassa.” Harvassa taitavat olla ne, joilla aina olisivat kohot ja pohjapainot järjestyksessä.

Silloin kun elämää pinnalla pitävät kohot ovat kadonneet tai vakautta luovat pohjapainot hävinneet, silloin kun olemme sotkeneet omat ja ehkä toistenkin asiat, silloin kun emme yllä hyvään elämään, muista silloin, että juuri meitä syntisiä ja puutteellisia varten Jeesus on tullut maailmaan. Hän on tullut armahtamaan, antamaan anteeksi, antamaan voimaa ja viemään kerran perille taivaan kotiin. Jeesus itse lupaa: ”Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys.” (Joh. 10:10b, vuoden 1938 suomennos).